maanantai 10. helmikuuta 2020

Syyskuusta kevääseen

Meidän koirilla on ollut tavallistakin hiljaisempaa koko talvikauden.

Syksyn ensimmäinen tauko oli Hilarylla, joka paranteli oikean takajalan varvastaan syys-, loka- ja marraskuun.

Kuntoutus ja paraneminen eteni Patrician ohjeiden mukaisesti, ensin vain tarpeilleen korttelin ympäri (10 min x 4), laajennus kerran päivässä pidempään (10 min x 3, 20 min x 1). Hitaasti lenkkejä pidennettiin ja heti jos huomattiin muutosta, palattiin taaksepäin.

Lokakuun lopussa törmäsimme Alepan edessä rotikkaan, joka pääsi tolpasta irti ja siinä pyörityksessä tossu hiersi Hilaryn jalkaan avohaavan. Veikolla lyheni kynnet, mutta se piti rotikan pois Hilaryn ja minun päältäni eli se toimi kyllä kunnon bodyguardin tavoin.

Hilary ei mielestään ollut köyhä eikä kipeä ja sen sisällä hyppelemisen ja riehumisen estäminen olisi jo oman postauksensa paikka. Hihnalenkit ja lyhyet sellaiset ja kauniit vihreät tossut. Pientä jumppaa siinä sivussa nosti kierrokset jo tappiin...


Hilaryn päästyä liikkumisessaan remmilenkeilläkin normaaleihin pituuksiin, kastroitiin Veiko marraskuun alussa. Veikon leikkaushaavassa oli pysyvät tikit ja niitä suojeliin lialta ja kosteudelta. Haava parani hienosti, vaikka koko talven kestänyt kestovesisade meinasi viedä viimeisetkin motivaatiorippeet koirien lenkityksen suhteen.


Joulun alla huomasin Veikon olevan kiinnostunut omasta takajalastaan ja koska oli joulu, en olisi osannut odottaa hotspottia! No, hotspottia oli oikeassa takajalassa ja reiden sisällä. Kestosateet olivat tehneet tehtävänsä, kun vatsaa huuhdeltiin neljä kertaa päivässä eikä Veikon hienot housukarvat ilmeisesti ehtineet edes kuivua välillä.




Veikon hotspottia sitten hoideltiin koko joulusta helmikuun puolelle, koska se muuttui bakteeritulehdukseksi ja hiivaksi. Tässä kohdin Veiko oli ehtinyt siirtää tulehduksen jalasta suupieleen ja rintamukseensa. Veiko inhoaa valjaita, mutta pakko oli siirtyä lenkeilläkin valjaisiin, koska kaulapanta hiersi tulehtuneen ihon leuan alla. Veikolta ajeltiin karvat sekä takajalasta että leuan alta (vähän kuin jenkeillä tehdään). Huuhdeltiin betadinella, rasvattiin, puhdistettiin ja monta kertaa päivässä.

Säät eivät todellakaan suosineet tätä ihonhoitoa, kosteutta oli enemmän kuin tarpeeksi. Veikon iho pestiin shampoolla, joka esti kutinaa ja tuli sitä rapsuteltua ja löydettyä uusia patteja, vähän sieltä sun täältä.

Tammikuun hotspot -kuurin lopussa saatiin Veiko rokotettua uudelleen, 4. rokote vanheni ja päivää ennen sen vanhenemista saimme sen uudistettua. Kävimme Valjakossa rokotuksilla (ja ihovaivakin hoidettiin siellä), pieni ja rauhallinen eläinlääkäri heti tuossa Jumbon takana. Meiltä peukku Valjakolle! Eläinlääkäri valitsi rokotteen, jota Veiko ei ollut aiemmin saanut eikä Veiko saanut allergista reaktiota! Ihan parasta!

Maaliskuulle kun käännyttiin, meillä oli treenivalmius ja terveet koirat, eikös sitten iskenyt korona Suomeen, mutta se on jo sitten oman juttunsa paikka.