Piirimestikset

Lauantaina 01.09.2018 Suomen Kooikerhondje ry:n joukkue osallistui toista kertaa Helsingin Seudun Kennelpiirin joukkuekisaan. Paula ja Nova tulivat Mikkelistä saakka vahvistamaan, että saimme neljän hengen joukkueen radalle. Tällä kertaa keräsimme agilityn riemua radoilta tulosten sijaan.

Joukkueessa kisasivat Henrika Pelkonen ja Hilary, Mari Nummi ja Mizy, Anu Pystynen ja Weera sekä Paula Lauanne ja Nova.

02.09.2018 sunnuntaina yksilömestaruusradoilta Hillolle ei tuloksia. Toinen rata jätettiin jo ennen A:ta, siinä kun on korjausurakka käynnissä ja se ei välttämättä ole vielä täysin kisakelpoinen. Jennan kanssa on tehty treeneissä A:ta bumbereiden kanssa ja jo nyt on nähtävissä parannusta aiempaan.

Sekä lauantaina että sunnuntaina kävi Hilarya ja muita kooikereita ihastelemassa pari rodusta kiinnostunutta.

Laukaa & Keuruu

Lähdimme ohjaajan kanssa perjantaina pahimpaan ruuhkaan ajamaan kohti Laukaata ja jouduimme koukkaamaan Porvoon motarin kautta Sipooseen ja sieltä edelleen Lahden tielle. Olen koko kesän suunnitellut käyväni ensi kesän erikoisnäyttelyn pitopaikalla Keuruulla ja Laukaan agikisat olivat sopiva toinen kohde tälle reissulle. Perjantai-ilta meni autossa istuen ja Hotelli Vuolake odotti meitä. Hiljainen ja parhaat päivänsä jo nähnyt majapaikka oli siisti, huone pieni, mutta kyllä me mahduttiin. Hotellin vieressä saattoi kävellä hiekkateitä ja koirat tykkäsivät ja Hilarya ei laskettu uimaan.

Hotellin aamupala oli perushyvä, puuro erinomaista ja kiisseli täydellistä. Kisapaikalle oli hotellilta 7 km ja olimme hyvissä ajoin paikalla. Medit aloittivat klo 9 eikä onneksi tarvinnut lähteä ajamaan aamuyöllä. Ekalle hyppärille Hillolla oli tosi hyvä vire, yhden putken kalastelun ja huudahduksen jälkeen hyppärinolla. Koska kaikki säkäluokat menivät peräkkäin molemmat radat oli kahden tunnin odottelua ratojen välissä. Agiradalle Petterin putkiansa söi Hillon, se vain livahti selän taakse siihen putken päähän, johon ekalla radalla sai mennä.

Kisapaikalla oli hyvät ulkoilumaastot ja koirat saivat hyvät lenkit ennen paluumatkaa, joka tehtiin yhden pysähdyksen taktiikalla Keuruun kautta. Kotiin päästiin kuuden jälkeen illalla ja Hilary meni vielä loppuviikonlopuksi ohjaajan luokse yökylään ja kotiutui sunnuntaina illalla.

Veiko oli päällysmiehenä mukana ja käyttäyityi oikein hienosti ja hiljaisesti. Tykkäsi selvästi olla mukana, vielä enemmän olisi toki halunnut kisata.

Haadeksen Anna oli vkt ja teimme oravannahkakauppoja tulospalveluohjelman ominaisuuksista ja saimme lähteä kotiin kisakirjan kanssa ajoissa. Lahjakortin kanssa taidamme tulla vielä toistamiseen kisamaan Laukaalle.

Uulu

Hilary kävi ohjaajan ja kepon sekä kepon siskon kanssa lomareissulla Virossa. Pitkään viikonloppuun saatiin myös kisakokemus Pärnussa, Uulussa. Tuloksia ei tullut, mutta radat olivat Hollantilaisen tuomarin käsialaa ja koska kyseessä on kooiker on sellaisille radoille ehdottomasti päästävä.

Matka sujui laivassa ja majoituksesa mukavasti, laamoja Hilary ei tavannut.

Mikkelistä SERT-A

Teimme helteisen kisareissun Mikkeliin, kun pääkaupunkiseudulla on ollut kisojen suhteen aika hiljaista. Ihan järkyttävän kuumaa +30 ellei enemmän ja olimme varautuneet runsailla juomilla ja hedelmillä. Juotavaa kului reilusti ja onneksi lähistöllä oli puro, jossa saattoi käydä uittamassa koiraa. Hilary onnekseen ui missä vaan ja Hillo pääsikin joka radan jälkeen pulahtamaan. Ekalta radalta ei tullut tulosta, mutta puomista tehtiin harjoitus ja se osui nappiin. Tokalla radalla Hilary teki omia ratavalintoja ja ohjaaja meinasi läkähtyä.

Viimeiselle radalle ohjaaja sai itsestään vielä jotain irti ja muutamaa ylimääräistä pyörähdystä lukuunottamatta hieno nollarata. Seurakaveri Iona pyyhkäisi voittoon, mutta Hillopulla kiilasi sijalle kaksi ja sai tässä kisassa SERT-A:n! Se on Hillon toinen agisertti ja tuomari oli nyt Jouni Kautto. Loppuvuonna tai ensi vuoden puolelle toivotaan kovasti sitä kolmatta.

Paluumatkalla pysähdyimme ensin Mikkelin torille syömään ohjaajan toivomuksesta makkaraperunat ja irtojäätelöä. Pysähdyimme paluumatkalla uimaan. Onneksi olimme jättäneet Veikon kotiin, sille olisi tullut tukalat oltavat kisapaikalla.

SM-kisat

Kuvat: Anne Barck

Ultrassa ja mahataudissa

Tiistai - perjantai (22. - 25.5.2018) Hilary poti oudon vatsataudin tai muun juuri odotuksen 20.-23. päivinä (ti-pe). Hilarylla ei ole aikaisemmin ollut näin rajua tautia, sekä oksensi että ripuloi neljä päivää ja kävimme myös nesteytyksessä Evidensia Tammistossa taudin toisena päivänä.

Emme onneksi tarvinneet mitään antibioottia vaan vatsatautia hoidettiin ruokavaliolla ja maitohapoilla ja koiran ripulivalmisteilla. Tämän vatsataudin takia Hilary ultrattiin myös vierasesineiden takia (Hilary saattaa syödä ulkona lenkillä tai kotona roskiksesta mitä vaan tai silppuaa lelujaan...). Ultra tehtiin juoksun 23. päivä ja tyhjää näytti. Veikolla ei ollut mitään oireita, vaikka ahneena söi Hilaryn jämät ruokakupista, jos ei ollut itse riittävän nopea ja ehtinyt sitä estämään.

Virallisessa ultrassa kävimme ns. odotuksen 29. päivä Opaskoirakoululla ja tyhjää oli silloinkin. Eläinlääkäri totesi, ettei voinut olla varma etteikö Hilary olisi ollut tiineenä, sillä koiran raskauden mennessä kesken, ei siitä jää kohtuun mitään jäänteitä. Jopa koira, joka ultrataan tiineeksi aamulla voi 12 tuntia myöhemmin olla ultrassa tyhjä. Luonto on ihmeellinen koiran kohdalla ja raskaus 'katoaa' jälkiä jättämättä.

Opaskoirakoulu saa minulta täydet 10 pistettä progen otoista ja ultrasta. Hyvää ja ystävällistä palvelua! Voin lämpimästi suositella. Ensimmäiseen progeen Hilaryn vei ohjaaja ja 2 km matka ohjaajan kotoa kohti Opaskoirakoulua oli enemmän kuin huippua.

Tästä opimme paljon ja kyllä seuraavaa juoksua jo odotellaan. Urosvalinta on vielä mietinnässä. Jos olet vielä kiinnostunut, ilmianna itsesi ja tule tutustumaan Hilaryyn. Meidät tapaa agilitykentillä ja joskus varmaan vielä näyttelykehässäkin. Rally-tokokisoistakin meidät voi löytää.

Ostin pohjavillakamman Mustista ja Mirristä. Veikolla on todistettavasti ollut pohjavillat, nämä yritetään nyt saada kammattua eikä perusteta villakoirafarmia meidän sohvien alle...

1. herpesrokote

Tänään käytiin ottamassa Hilarylle ensimmäinen herpesrokote. Hilary ei arvostanut aulan isoja koiria, jotka keskustelivat kovaäänisesti keskenään.

Hilary sai rokotuksen ja nakkia. Tylsän rokotuskeikan jälkeen kävimme vieressä Mustissa ja Mirrissä shoppailemassa 6 kiloa pakasteita ja auton häkkiin uuden vesikupin, kun edellinen kuppi muutti ohjaajan autoon.