Just in time!

Hilary on aloittanut juoksunsa juuri aikataulun mukaisesti, tarkka tyttö! Juoksuväli on tällä kertaa päivää lyhyempi, mitä edellisten juoksujen välissä, mutta ainahan ei ole ihan varmaa, kuinka alkuvaiheessa juoksun itse huomaa.

Pitkästä aikaa rally-kisat

Minnalle kiitos videosta!

Olin ilmoittanut Hilaryn HSKH:n rally-tokokisoihin, jotka olivat myös seuramestaruuskisat. Tänä vuonna ei olla ehditty kisaamaan aikaisemmin rallyssa. Ensi vuonna pitääkin olla aktiivisempi, varsinkin kun käytösruutu poistuu myös mestariluokasta.

Tänään Hilary oli hienosti kuulolla ja seuraaminen oli iloista ja rentoa. Hypyn jouduin uusimaan ja ei se agilitykoira karkaa hyppyesteelle, kun pitää niin tarkasti kontaktia ennen hyppyestettä, että melkein nenällään törmää siihen. Tulppaanissa pysähdyin sekunnin sadasosaksi ja käytösruudussa Hilary oli hiljaa, mutta kaulapanta alkoi rapsuttamaan ja oli pakko rapsuttaa ja nousta istumaan.

Heja Sverige!

21.09.2018 perjantaina lähdimme reissuun. Teimme pikaisen kisareissun Ruotsiin ja samalla reissulla kävimme kylässä Hilaryn kasvattajan Yvonnen luona. Yvonne on muuttanut Eckeröstä Munsöhön ja heillä on iso aidattu oma piha ja vanha 1862 rakennettu punavalkoinen torppa.

Perjantaina lähdimme suoraan töistä ja Turusta Tukholmaan Silja Linen lautalla. Iltalaiva lähtee kahdeksan jälkeen ja on aamulla Turussa jo kuuden jälkeen, joten pikaisesti syötiin ja käytiin tax freessä ja sitten vain nukkumaan. Aamulla ajoimme lautalta ensin koirien aamulenkille ja aamupalalle Arlandan lähellä olevaan hotelli Best Western Arlandaan. Kisapaikalle oli tästä vain muutama kilometri ja laivalla emme olleet syöneet aamupalaa.

22.09.2018 lauantaina kisattiin Märsta Brukhundsklubbenin kentällä. Ruotsissa ei ole erillistä ilmoa, niin kuin meillä, vaan jokainen käy ympyröimässä oman lähtönumeronsa taulusta ja siitä tiedetään ketkä ovat paikalla. Jos teet radalta nollan, voit viedä kisakirjan toimistoon, mutta muuten kisakirjaa ei välttämättä edes katsota kisapaikalla eikä kukaan ollut kiinnostunut rokotuksista tai ekinoista. Ilmoittautumistaululla on näkyvissä myös lähtölistat, mutta tulokset tulevat vain online -tuloksina nettiin.

Hyppäriltä saimme merkinnän kisakirjaan ja koska halusimme siitä muiston kisakirjaan, veimme sen toimistoon. Kisapaikalta lähdimme kohti Tukholmaa ja kävimme kaupassa ja otimme subilta välipalaa. Majoituimme Tukholman ulkopuolella olevassa motellissa Slagsta Motel & Wärdshusissa. Kävimme viemässä tavarat ja vaihdoimme vaatteet. Lähdimme illaksi Yvonnen luokse Munsöhön syömään.

Matkan mantereen puolelta Ekerön puolelle teimme lautalla. Yvonnella on ihana aidattu piha, mutta omat koirat jätimme autoon odotettelemaan, koska Yvonnella oli sijoitusnarttu kotona, jonka laskettu aika oli seuraavan viikon alussa. Yvonnen mies Ted oli tehnyt loistavaa ruokaa, itse tehdyt leivät ja omenaherkut kruunasivat illan. Pimeässä illassa lähdimme ajamaan takaisin kohti lauttaa ja onneksemme peurat ja muut metsän elävät pysyivät metsän puolella eivätkä tulleet tielle.

23.09.2018 sunnuntaina siirryimme kisaamaan Hanigeen, jossa oli kaksi rataa. Todella hyvää vauhtia ja hienoa esitystä, mutta ei tuloksia. Molemmat kisapaikat olivat todella mukavia ja kisat käytiin nurmella, mitä ei Suomessa usein ole alustana.

Kisojen jälkeen siirryimme lenkittämään koiria ja lähdimme ostoksille ja syömään. Ehdimme käydä myös nähtävyyksiä katselemassa, kun kävimme Tukholman Käknäsin tornissa. Tornin juurella on loistavat puistoalueet, jossa koirat saivat kunnon lenkit ennen laivaan siirtymistä. Kävimme vielä syömässä hampurilaiset, ennen kuin siirryimme laivaan.

Piirimestikset

Lauantaina 01.09.2018 Suomen Kooikerhondje ry:n joukkue osallistui toista kertaa Helsingin Seudun Kennelpiirin joukkuekisaan. Paula ja Nova tulivat Mikkelistä saakka vahvistamaan, että saimme neljän hengen joukkueen radalle. Tällä kertaa keräsimme agilityn riemua radoilta tulosten sijaan.

Joukkueessa kisasivat Henrika Pelkonen ja Hilary, Mari Nummi ja Mizy, Anu Pystynen ja Weera sekä Paula Lauanne ja Nova.

02.09.2018 sunnuntaina yksilömestaruusradoilta Hillolle ei tuloksia. Toinen rata jätettiin jo ennen A:ta, siinä kun on korjausurakka käynnissä ja se ei välttämättä ole vielä täysin kisakelpoinen. Jennan kanssa on tehty treeneissä A:ta bumbereiden kanssa ja jo nyt on nähtävissä parannusta aiempaan.

Sekä lauantaina että sunnuntaina kävi Hilarya ja muita kooikereita ihastelemassa pari rodusta kiinnostunutta.

Laukaa & Keuruu

Lähdimme ohjaajan kanssa perjantaina pahimpaan ruuhkaan ajamaan kohti Laukaata ja jouduimme koukkaamaan Porvoon motarin kautta Sipooseen ja sieltä edelleen Lahden tielle. Olen koko kesän suunnitellut käyväni ensi kesän erikoisnäyttelyn pitopaikalla Keuruulla ja Laukaan agikisat olivat sopiva toinen kohde tälle reissulle. Perjantai-ilta meni autossa istuen ja Hotelli Vuolake odotti meitä. Hiljainen ja parhaat päivänsä jo nähnyt majapaikka oli siisti, huone pieni, mutta kyllä me mahduttiin. Hotellin vieressä saattoi kävellä hiekkateitä ja koirat tykkäsivät ja Hilarya ei laskettu uimaan.

Hotellin aamupala oli perushyvä, puuro erinomaista ja kiisseli täydellistä. Kisapaikalle oli hotellilta 7 km ja olimme hyvissä ajoin paikalla. Medit aloittivat klo 9 eikä onneksi tarvinnut lähteä ajamaan aamuyöllä. Ekalle hyppärille Hillolla oli tosi hyvä vire, yhden putken kalastelun ja huudahduksen jälkeen hyppärinolla. Koska kaikki säkäluokat menivät peräkkäin molemmat radat oli kahden tunnin odottelua ratojen välissä. Agiradalle Petterin putkiansa söi Hillon, se vain livahti selän taakse siihen putken päähän, johon ekalla radalla sai mennä.

Kisapaikalla oli hyvät ulkoilumaastot ja koirat saivat hyvät lenkit ennen paluumatkaa, joka tehtiin yhden pysähdyksen taktiikalla Keuruun kautta. Kotiin päästiin kuuden jälkeen illalla ja Hilary meni vielä loppuviikonlopuksi ohjaajan luokse yökylään ja kotiutui sunnuntaina illalla.

Veiko oli päällysmiehenä mukana ja käyttäyityi oikein hienosti ja hiljaisesti. Tykkäsi selvästi olla mukana, vielä enemmän olisi toki halunnut kisata.

Haadeksen Anna oli vkt ja teimme oravannahkakauppoja tulospalveluohjelman ominaisuuksista ja saimme lähteä kotiin kisakirjan kanssa ajoissa. Lahjakortin kanssa taidamme tulla vielä toistamiseen kisamaan Laukaalle.

Uulu

Hilary kävi ohjaajan ja kepon sekä kepon siskon kanssa lomareissulla Virossa. Pitkään viikonloppuun saatiin myös kisakokemus Pärnussa, Uulussa. Tuloksia ei tullut, mutta radat olivat Hollantilaisen tuomarin käsialaa ja koska kyseessä on kooiker on sellaisille radoille ehdottomasti päästävä.

Matka sujui laivassa ja majoituksesa mukavasti, laamoja Hilary ei tavannut.

Mikkelistä SERT-A

Teimme helteisen kisareissun Mikkeliin, kun pääkaupunkiseudulla on ollut kisojen suhteen aika hiljaista. Ihan järkyttävän kuumaa +30 ellei enemmän ja olimme varautuneet runsailla juomilla ja hedelmillä. Juotavaa kului reilusti ja onneksi lähistöllä oli puro, jossa saattoi käydä uittamassa koiraa. Hilary onnekseen ui missä vaan ja Hillo pääsikin joka radan jälkeen pulahtamaan. Ekalta radalta ei tullut tulosta, mutta puomista tehtiin harjoitus ja se osui nappiin. Tokalla radalla Hilary teki omia ratavalintoja ja ohjaaja meinasi läkähtyä.

Viimeiselle radalle ohjaaja sai itsestään vielä jotain irti ja muutamaa ylimääräistä pyörähdystä lukuunottamatta hieno nollarata. Seurakaveri Iona pyyhkäisi voittoon, mutta Hillopulla kiilasi sijalle kaksi ja sai tässä kisassa SERT-A:n! Se on Hillon toinen agisertti ja tuomari oli nyt Jouni Kautto. Loppuvuonna tai ensi vuoden puolelle toivotaan kovasti sitä kolmatta.

Paluumatkalla pysähdyimme ensin Mikkelin torille syömään ohjaajan toivomuksesta makkaraperunat ja irtojäätelöä. Pysähdyimme paluumatkalla uimaan. Onneksi olimme jättäneet Veikon kotiin, sille olisi tullut tukalat oltavat kisapaikalla.