Kapustan kätkin missä se on? missä on kapula verraton?
Missä on pullo ja missä on pallo Oi, minä onneton karvakallo!
Piiloon kun pistän sen samalla hukkaan Hikipä nousee touhussa tukkaan!
- Laulava Lintukoira -
Tämän runon olen löytänyt jo 1970-luvulla Elina Karjalaisen Uppo Nalle kirjoista. Olin silloin tekstannut tekstin paperille Nora cavalierini rottinkikorin yläpuolelle, silloin se kuvasti niin Noran asennetta palloja ja leluja kohtaan. Mutta toimii se hirveän hyvin Veikollekin.
Spanieliliiton erkkariin oli tänä vuonna ilmoitettu peräti 76 kooikerhondjea (30 + 34 + 12 pentua), tuomariksi oli pyydetty Alankomaista G.H.A.H. Mensink. Viime vuonna emme päässeet osallistumaan kesän 2011 alussa tapahtuneen rotikkakolarin vuoksi, kun kyljen kavat eivät olleet vielä kasvaneet riittävästi. Nyt Veiko pääsi näyttelemään ja emäntä ja Hensku tapaamaan tuttuja. Hensku lähti mukaan handleriksi.
Valiouroksia oli yhteensä 19, joista kaikki eivätkään saaneet eriä. Veikolle kuitenkin hienosti VAL-ERI, mutta ei sijoituksia luokassaan. Uffesta leivottiin ROP ja Annen Oorbellen kasvari oli hienosti ROP-kasv ja BIS4-kasvari, Annen Peterin jälkeläiset taas BIS2-jälkeläisiä, hienosti meni Annet ja Jonna! Upeeta!
Tässä pari Suvin ottamaa kuvaa Veikosta, ylimmäinen ennen kehään ja alempi kehässä ollessa. Koska näyttelyn jälkeen oli luvassa kooikerhondjen jalostusneuvotteluun, lähtivät Hensku ja Veiko heti narttujen kehän jälkeen kotia kohden, kun kasvariin ei tarvittu enää Veikoa. Itse jäin seuraamaan isot kehät loppuun asti.
Itse sain Suvin kanssa kyydin Liisalta jalostusneuvotteluun Mäkkärin kautta. Mielenkiintoisia keskusteluja ENM:stä ja jalostuksen periaatteista. Jalostusneuvottelun jälkeen sain itselleni ja Suville kyydin rautatieasemalle Ailalta. Kiitos kyydeistä Liisa ja Aila! Junamatka sujuihin nopeasti ja Tikkurilasta isäntä tuli hakemaan. 12 tunnin näyttely- ja jalostuspäivä oli takana.
Kooikereiden perinnöllisiä sairauksia tutkitaan rodun kotimaassa Alankomaissa. Veikolta on tutkittu verinäyte nyt kahden kooikereilla olevan perinnöllisen sairauden osalta. ENM (= perinnöllinen nekrotisoiva selkäydinhalvaus) ja vWd (=von Willebrandin tauti) voidaan siis jo tutkia Utrechin yliopiston uusin geenitutkimukseen perustuvin menetelmin.
Veikon verinäyte on tutkittu ensimmäisen kerran jo kesällä 2009, jolloin tutkittiin vWd:n osalta ja Veikosta todettiin, että on terve eikä siis ole sairas/kantaja tämän sairauden osalta.
Nyt tänään tuli vastaus ENM:n eli ns. kooikerhalvauksen osalta ja myös tämän sairauden osalta Veiko on siis terve eikä ole sairauden kantaja/eikä sairasta sitä itsekään.
Wow, meillä on siis geneettisesti terve mies talossa!
Tässä yhdistyksemme sivuilta pieni tietopankki näistä kooikereilla esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista:
ENM eli perinnöllinen nekrotisoiva selkäydinhalvaus YLEISTÄ: ENM on harvinainen neurologinen sairaus, joka on esiintyessääntappava. Ensimmäiset poikkeavuudet liikkumisessa alkavat useimmiten näkyä jo 3 kk – 1 vuoden iässä. Oireina alkuvaiheessa ovat mm. etenevät poikkeamat liikkumisessa, myöhemmin ataksia ja takaruumiin osittainen halvaantuminen. Oireet leviävät pitkin hermostoa ja viimeistään oireiden edetessä eturuumiiseen koira joudutaan lopettamaan.
PERIYTYMINEN: Hollannissa tehdyt geenitutkimukset ovat osoittaneet, että sairaus on resessiivisesti periytyvä eli sairas koira on saanut tautiperimän molemmilta vanhemmiltaan.
DIAGNOSOINTI JA HOITO: Sairaudesta ei voi parantua, eikä siihen ole hoitoa. Diagnosointi tehdään koiran kuolemaan johtaneiden oireiden ja ruumiinavauksen perusteella. Sairastuneelta yksilöltä toivotaan ehdottomasti verinäytteet perimätutkimuksia varten - näytteet lähetetään sekä Hollantiin että Hannes Lohen geenipankkiin, lisätietoja saa jalostustoimikunnalta.
ESIINTYMINEN: Rodun Clubregisteriin on kirjattu tiedossa olevat ENM:ään kuolleet ja sairautta periyttäneet koirat. Sairaus on kooikerhondjeilla kansainvälisesti harvinainen, 2000-luvulla sitä on esiintynyt koko maailmassa yhteensä kuudessa pentueessa. Suomessa ei tiettävästi ole ollut yhtään ENM-tapausta, mutta suomalaisten koirien sukutauluista löytyy ENM:ää periyttäneitä koiria. Kesäkuussa 2012 Hollannista saadun tiedon mukaan ENM:ään on nyt kehitetty geenitesti, jolla voidaan tunnistaa ENM-kantajat. Arvion mukaan jopa 15-20 % hollantilaisista kooikerhondjeista on ENM-kantajia. Määrä on niin suuri, että taudin kantajia ei suljeta jalostuksesta, vaan sallitut yhdistelmät ovat Hollannissa vapaa x vapaa tai kantaja x vapaa.
JALOSTUSOHJE: Hollannissa kaikki jalostuskoirat tulee tästä lähin ENM-testata. Suomessa odotetaan ensivaiheessa tutkimustuloksia Hollannissa testatuista koirista ja päätetään tämän jälkeen toimenpiteistä sairauden vastustamiseksi.
Tyypin III von Willebrandin tauti (vWd)
YLEISTÄ: vWd on verenvuotosairaus, jossa veren hyytymistekijän pitoisuus on alentunut. Sairaus voi ilmetä lieväoireisena taipumuksena normaalia runsaampaan, verenvuotoon esimerkiksi leikkausten yhteydessä tai vakavimmillaan aiheuttaa koiran kuolemaan johtavia tyrehtymättömiä verenvuotoja. PERIYTYMINEN: Sairaus on resessiivisesti periytyvä eli sairastunut koira on saanut viallisen geenin kummaltakin vanhemmaltaan, jotka puolestaan ovat oireettomia kantajia. Geneettinen vWd-status voidaan selvittää dna-testillä, joka määrittää onko koira vWd-sairas, vWd-kantaja vai vWd-vapaa.
DIAGNOSOINTI: Suomessa verinäytteen (4ml EDTA verta) ottaa eläinlääkäri ja näyte lähetetään lähetteen kera Hollantiin dna-analyysiin. Näytteenotto ja lähetysohjeet sekä lähete löytyvät tästä linkistä. ESIINTYMINEN: Dna-testi otettiin rutiinikäyttöön 1998 ja järjestelmällisen seulonnan ansiosta vWd on kooikerhondjeilla nykyisin erittäin harvinainen. Dna-testien tulokset julkaistaan VHNK:n jäsenlehdessä ja rodun Clubregisterissä.
JALOSTUSOHJE: Hollannissa kaikki jalostuskoirat tutkitaan ja vain geneettisesti vWd-vapaita koiria saa käyttää jalostukseen. Suomessa vaaditaan geneettisen vWd-statuksen (vapaa/kantaja/sairas) selvittämistä siten, että joko koira itse testataan tai osoitetaan koiran vWd-vapaus aukottomasti edellisten sukupolvien osoitetun geneettisen vWd-vapauden perusteella. Jalostukseen hyväksytään yhdistelmät vWd-vapaa x vWd-vapaa sekä vWd-vapaa x vWd-kantaja. Jalostuskumppania esimerkiksi Hollannista haettaessa geenitesti vaaditaan suomalaiselta jalostuskoiralta itseltäänkin.
Lähes koko viikonloppu tuli viettetyä Vuokkoset Areenan lämmössä. Lauantaina oli HSKH:n agilitykisat 1 - 2 luokille (2 x agilityrata). Henskun kanssa olimme töissä ykkösten kisoissa, minä tulospalvelussa ja Hensku taas toimi sisäänheittäjänä. Melkein kuusi tuntia tuli vietettyä kisatalkoissa, oltiinpas me reippaita!
Tänään sunnuntaina oli vuorossa kolmosten kisat (2 x aglity, 1 x hyppy) Asko Jokisen (medi ja mini)ja Tuija Kokkosen (maksit) tuomaroimina. Ekalta radalta nolla oli jo lähellä, mutta Veiko päätti ottaa puomin alastulokontaktin 'ilmavammin' kuin mitä ohjaaja olisi halunnut. Siltä radalta siis vitonen. Toisella radalla kontaktitkin osuivat kohdalleen ja 0-tulos oli plakkarissa. Sijoituskin oli mukava 2/23. Täytyy kyllä vähän kehua oman seuran palkintoja! Husselta purkkiruokaa, koiralle lelu, ohjaajalle Dumlepussi, kisalahjakortti ja vapaavalintainen Muumi-tuote (Hensku valitsi itselleen sakset) sekä ruusuke.
07.10.2012 Vuokkoset Areenalta nollatulos, tuomari: Asko Jokinen
Viimeiselle radalle eli hyppärille ei saatu enää kunnon draivia päälle, kun rataa ennen Veiko ehti ärähtää ahtaassa paikassa sählinkitilanteessa liian nopeasti tervehtimään tulleelle staffinartulle. Turha välikohtaus, jossa selkeästi Veiko tunsi tarvetta puolustautua, kun vieraat kaksi koiraa olivat minun ja Henskun välissä, mutta otamme taas opiksemme. Yksi hyppy väärinpäin, siitä sitten tulokseksi hylly, mutta kyllä hyvä sellainen.
