Kevin 9 viikkoa

Saijan avustuksella saatiin hienot 9 viikkoisen kuvat, puntarissa näytti tänään Mustissa ja Mirrissä 4,1 kg (eilen kotona 3,9 kg).

26.06.2011 Kevin 9 vkoa

26.06.2011 Kevin 9 vkoa

26.06.2011 Kevin 9 vkoa

Fidolla & Fayzalla

Olimme tänään isännän ja Kevinin kanssa kylässä Saijalla ja Lassilla Mäntsälässä, Nordbossa. Kevin nautti täysin siemauksin isosta aidatusta pihasta ja yritti parhaansa mukaan saada Fidon ja/tai Fayzan leikkimään kanssaan. Fido lähinnä seuraili Keviniä poikien jutut mielessä, Fayza taas varmisteli grillauksen sujumista ja päivysti ruokapöydän läheisyydessä. Kiitos Saija ja Lassi, oli tosi mukavaa. Ja turvallista muutomatkaa sinne kauas.

Fayza

Fido

Kevin ja pallo

Fido

Kevin

24.06. - 25.06.2011 Juhannuksen viettoa

Perjantaina vietimme rauhallista juhannusaattoa. Saimme Jaakon ja Leenan syömään superhyvää anopin silliä ja uusia perunoita. Silli sai kehuja kaikilta, nams! Henrika lähti kavereiden mökille Pernajaan viettämään suomenruotsalaista juhannusta ja Laura mökkeilee teekkarihenkisesti Hämeenkoskella (Hämeenlinnan ja Lahden välimaastossa). Vietimme aattona myös isännän kanssa tutustumisemme 28-vuotisjuhlaa. Me cityihmiset olemmekin tavanneet juhannusaattona 1983 ja vielä Seurasaaren juhannusjuhlilla. Olin kolmen koiran vahtina Töölössä ja tätini Tessun Oona cavalier ja Jade cocker sekä oma cavalierini Nora olivat kanssani. Seurasaareen lähdin sentään yksin ja kävelytin sieltä isännän kotiin joskus yöllä, kun bussit olivat täysiä eikä niihin enää mahtunut. Normi koiranulkoilutuslenkki jotain 4,5 km...

28. yhteinen juhannuksemme sujui pissattaen koiria ja kiertäen Kevinin mittapuun mukaan maailmanympärysmatkan eli pitkän lenkki eli korttelin ympäri Alepa + meidän omat talot + viereinen talo. Ja muistimme toki herkutella ja grillata makkaraa. Ulkona Veiko haisteli ja heilutteli häntäänsä Kevinille ja näytti suhteellisen rennolta, Kevin ei yrittänyt mitään sen enempää ja annettiin jäädä siihen.

En kyllä yhtään ihmettele, että useamman koiran omistajat eivät ole yhtä ahkeria bloggaajia ja lukijoita, kuin yhden koiran omistajat... kahden koiran pissatuksen eri aikaan ja syömisen kyllä rytmittävät päivän, eikä turhaan vapaata jää. Ja jotain ns. kotitöitäkin pitäisi tehdä... Vaihdan siis kotisivujen otsikot jahka ehdin muokata sinne uudet kuvatkin. Malttakaa odottaa. Nyt julkaistut Kevinin omat välilehdet blogissa ja kotisivuilla on tehty jo ennen Kevinin tuloa meille ja siksi siis valmiita nyt julkaistavaksi. Juhannusaaton kunniaksi Kevin sai pedikyyrin eli kynsien leikkuun ja se sujui ongelmitta.

Lauantaina Veiko on ollut rennompi Keviniä kohtaan, mutta ei olla sisällä annettu olla samassa tilassa, kun Hensku on kaverillaan, pelataan varman päälle. Muuttopäivänään Kevin siirtyi suoraan neljästä ateriasta kolmeen (klo 7, klo 14 ja klo 21), kun automatka Vääksystä kotiin Puistolaan oli puolen päivän jälkeen. Annoin kukkurallisen desin pentunappulaa (Royal Canin Medium Junior) ja tilkan piimää. Kasvatin vähän annoskokoa lähemmäs puoltatoista desiä. Siitä jäi 10 - 15 nappulaa eli melko nappiin. Ehkä jotain +4 desiä nappulaa tulee syötyä päivää kohden. Kevin söi reippaasti ensin ne piimässä uineet nappulat ja kuivat nappulat syötiin sen jälkeen. Veiko sai iltapäivällä välipalan samaan aikaan, kun Kevin sai ruuan. Illalla Kevin söi Veikon iltalenkin aikaan.

Lauantaina Veiko pääsi kiertämään päivällä pitkän suoran isännän kanssa ja oli kävellyt reippaasti koko matkan, ihania tyttöjen hajuja oli ollut paljon ja merkkailtu oli sen verran, että isäntä oli jo lopettanut laskemisenkin. Veikon ollessa hyökkäyksen jälkeen tosi kipeä tuli laskettua tarkkaankin montako pissaa tuli tehtyä ja miten vatsa toimi. Onneksi Veikon vatsa toimi antibiootinkin aikana ihan normaalisti eikä sen suhteen ollut ongelmia. Lauantaina Veikon vuoro oli olla kynsihoidossa eikä enää rapise parketit.

Kevin on reipas on ja ääntä enemmän kuin Veikolla pienenä (tai sitten me muistamme kovin väärin, no ei muisteta. Veiko sai olla kaikkialla ja Kevin protestoi hetkittäistä oloaan omassa pentuaitauksessaan). Kevin on myös kova komentamaan ja tahtoa löytyy lienee kooikerin verran. Kevin vapautetaan koko huusholliin, kun Veiko menee ovesta ulos ja joutuu aitaukseensa lepäämään, kun Veiko tulee sisään. Ja takapihalla käydään välillä pissalla ja otetaan spurtteja ja ne yhteiset lenkit. Ajattelin näyttää Veikolle Petterin ottaman idyllisen kuvan Vilistä ja Bitistä metsässä, siihen mekin pyrimme....

Kevin

... on muuttanut meille. Kevin muutti meille Vääksystä ja oli syntyessään Oorbellenin K-pentueen pentu numero 5. Pentulaatikossa Kevin tunnettiin myös nimellä Isosydän. Virallisen nimensä  Oorbellen Kevin hän sai näyttelijä Kevin Costnerilta (tai Henrikan mielestä Kevin on Kevin Ziegers). Emännälle sopii tämäkin, komeita molemmat.

Kevin Annen keittiössä hetkeä ennen lähtöä Helsinkiin...

Totuttelemme nyt täällä kahden koiran arkeen. Veiko ja pentu ovat jo tutustuneet vähän toisiinsa, mutta niitä pidetään toistaiseksi erillään. Pentua pidetään joko pentuaitauksessa tai omassa huoneessaan portin takana. Veiko suhtautuu pentuun varauksella ja ärähtää pennulle sekä sisällä että ulkona. Kesäkuun alun onnettomuuden jälkeen Veikon on vielä itse toipilas ja etenemme siis vain pienin askelin, ettei pentu osu vahingossakaan Veikon kipeään kylkeen, jolloin saa taatusti kuonoonsa. Veiko ei myöskään halua tulla haistelluksi takaapäin (varmaan jäi jotain hampaankoloon kesäkuun alun onneettomuudesta tai 'yllätyksestä'), mutta yhtä lailla edestä päinkin pennun on haastellista haistella Veikoa, kun sieltä saattaa saada hammasta. Pentu on optimisti sillä se pyrkii aitauksestaan koko ajan Veikon luo.

Kevin on tähän mennessä ehtinyt mm...

• irrottaa omassa pehmeässä pedissään olleen valkoisen pesulapun
• komentaa ja haukkua
• käyttää kutittavaa pentupantaa
• käyttää vielä kutittavampia pentuvaljaita
• harjoitella hihnassa kävelyä kuin koira, eikä pupujussi
• maistaa keittiön tuolin jalkaa
• kiidättää emännän crockseja eteisestä olohuoneeseen
• kantaa eteisestä kenkiä olohuoneeseen
• maistaa eteisen räsymattoa
• tehdä puutarhatöitä mm. kaivaa kukkapenkkiin kuopan
• yrittänyt irrottaa pionissa olevat kukat, nehän ovat ihan turhia vai mitä :)

Kevin on ollut kovin reipas kooikerinalku ja pojasta löytyy sekä ääntä että omaa tahtoa. Nyt vain odotellaan hissun kissun meidän lauman ryhmäytymistä...

Vähän niin kuin jälkitarkastus...

Tänään yrin taas tavoitella Viikin lääkäriä puhelimitse saadakseni kuulla torstain ultran tulokset, mutta lääkärillä oli taas leikkauspäivä enkä onnistunut niiden leikkausten ja taukojen väliin soittamaan. Olin kuitenkin tätä jo vähän viime viikolla ennakoinut ja varannut Vantalla olevaan Eläinsairaala Aistiin Mikael Moreliukselle ajan. Häntä juuri yritin Viikistä tavoitella, mutta onneksi ottaa yksityisesti vastaan kerran viikossa myös Aistissa.

Tikit mahassa

Lääkäri tutki Veikon ja totesi potilaan olevan jo paljon paremmassa kunnossa, kuin oli ollut torstaina. Muisti Veikon torstailta, jolloin oli katsonut kolleegansa Susanna Ormion hoitavan Veikoa. Ultralla siis suljettiin mahdollisen tyräportin olemassaolo, kun se nestepatti oli tullut siihen kyljeen. Nestepatin pieni jäänne tuntui yhä murtuman kohdalla, kun lääkäri nyt tutki Veikon tarkasti mutta se kuulemma siitä häviää murtuman parantuessa. Tykkäsin kovasti siitä miten tutki koiraaa ja oli rauhallinen ja tarkka. Kolmisen viikkoa vielä hihnalenkkejä ja lenkkien pituudet voi nyt kasvattaa normaaleiksi koiran voinnin mukaan. Hänen mielestään rauhalliset kävelylenkit ovat parempia, kuin parketilla innoissaan sisällä juokseva koiruus.

Fyssarille sain jo aikoja Viikkiin heinäkuun lopulle, jolloin tästä kauheudesta on kulunut 7 viikkoa. Parit käynnit varmaan sinne ja ehkä sitten Piirallekin vielä tämän lisäksi.

Tikit poistettu ja kohollaan oleva murtumakohta vielä näkyvissä...

Nyt voidaan sitten rauhassa laskea öitä torstaihin, eihän niitä ole enää kuin 3...

Koirapeli

Lauantaina Veikon kylki näytti jo rauhallisemmalta, eikä enää niin turvoksissa kuin vielä edellisenä päivänä. Joitan kuviakin on vammoista tullut otettua, laitan niitä kunhan ehdin ne pienentää sopivaksi.

Veikolle hankittiin lauantaina myös sisäviihdykettä, uusi koirapeli. Viihdyttämistä kaivataan nyt selkeästi enemmän ja Veiko näyttää tylsistyneeltä, kun aina kun innostuu niin ryhtyy riekkumaan ja mekös se heti hyssytellään ja lopetetaan.

Namit on katsokaas täällä sisällä...

Torstain tutkimukset

Veikolle saatiin aika Viikkiin kirurgiselle jatkotutkimuksiin. Tarkoituksena oli tehdä ultraäänitutkimus mahasta ja mahdollisesti uusintaröntgen. Aika oli varattu klo 9.30 ja vähän aikaa meni ennen kuin päästiin sisään. Veiko kävi vaa'alla ja taas uusi ell-opiskelija kyseli perustiedot ja mittasi lämmön. Veiko otettiin päiväksi sisään osastolle, kun tutkimukset mahdollisesti tehtäisiin rauhoituksessa ja siitä heräämiseenkin menee oma aikansa. Veiko ei saanut aamupalaa kotona, vaan pakkasin nappulat purkkiin Veikolle mukaan. Nappulat Veiko oli saanut kahden aikaan iltapäivällä, kun tiedettiin että rauhoitusta ei tarvita (ja siksi paastosi). Ja olivat Viikissä käyttäneet Veikon pissallakin :)

Veiko jäi keskimäärin reippaasti hoitajan mukaan. Lääkäri tutki Veikon ja oli tehnyt päivystyksen ultralaitteella pikaisen tutkimuksen. Jätti Veikon tämän jälkeen tarkemman ultran jonoon ja sen vuoron vapautumista. Päivystysultra ja nestepatin tyhjennys tehtiin ilman rauhoitusta ja niin oli sitten myöhemmin päivällä tehty tarkempikin ultra. Kyljen patissa ollut neste on viljelty, mutta vastausta ei olla vielä saatu. Tänään yritin soittaa lääkärille ja kysyä tarkan ultran tuloksia ja viljelyn vastauksia, mutta lääkäri oli leikkauksessa eikä häntä saa kiinni ennen maanantaita. Kökkö.

Veikon sai hakea neljän jälkeen, mutta Viikissä meni tunti laskun maksamisesta siihen, kun joku hoitaja ehti hakea meille Veikon. Oli vähän muuta päivystyshässäkkää Viikissä. Illalla Veiko oli ihan pirteä. Annoin illalla puolikkaan Rimadylin, kun ajattelin Veikon olevan päivän tutkimuksista särkevä.

Perjantaina Veiko oli aamulenkillään normaali. Isäntä tuli päivällä ruokakaupasta ja Veiko oli innostunut siitä tosi paljon. Tai ei ehkä kaupassakäynnistä mutta siitä, että isäntä tuli kotiin. Tämän jälkeen iltapäivän lenkillä oli ollut vähän vaisu ja annoinkin Rimadylin kun tulin, kun mielestäni Veikoon sattui. On tosi hankalaa tietää onko piippaus kipupiippausta vai sitä että on ihan kammottavan tylsää. Nyt illalla etsittiin vähän nameja ja Veiko tykkäsi, eikä piippaa enää. Kylkeä kun tuijottaa koko ajan, niin nyt taas se näyttää turvonneemmalta kuin eilen. Mutta levätään nyt oikein urakalla... olisi sitää ollut tälle päivälle kivempaakin tiedossa. Niin kuin yksi pieni pentunen. Mutta ensin täytyy saada Veiko kuntoon.

Tapahtumia

Lauantaina oli taas liian kuumaa, ainakin meille. Veikon kylkeen kohosi päivän aikana nestepatti, jota sitten illalla lähdettiin näyttämään Viikkiin, kun tuntui että patti vain kasvaa ja kasvaa. Hoitajana oli tällä kertaa Havun omistaja Susanne (joka näköjään opiskelee eläinlääkäriksi J), joten Veiko sai ainakin rodunomaista hoitoa tällä kertaa. Lääkäri tutki patin ja totesi sen olevan nestettä, mutta mitään tutkimuksia ei sille päivystysaikana tehtäisi. Pyydettiin varaamaan aika lääkärille maanantaina ja näin ajattelin tehdäkin. Jos ulkona on paahtava helle ja kysytään, että läähättääkö koira on vastauksen antaminen vähän hankalaa, kun helteellä läähättää jokainen. Miten voikaan erottaa sen, että läähättääkö koira helteen takia normaalia tiheämmin vai sen takia, että sen kyljessä on kananmunankokoinen patti ja muuta turvotusta...

Sunnuntaina oli edelleen kuumaa ja kyllä Veikokin oli vaisu vaikka sitä viilennettiin suihkussa ja märkäloimella. Kuumuudesta kyllä kärsivät myös ihmisetkin. Mummu kävi syömässä uusia perunoita ja silliä.

Maanantaina arki koitti emännälle ja oli mentävä töihin. Henrikalla on onneksi kesäloma ja Veikolla oli siis seuraa ja vahtija päiväksi.

Tiistaina aamulla Henrika heräsi siihen, että Veiko nukkui hänen sängyssään. Veikon hyppimisiä tuoleille ja sänkyihin on rajoitettu, mutta Veiko otti omatoimisia vapauksia ja päätti mennä nukkumaan Henrikan jalkopäähän vaikka ilman lupaa. Illalla Veiko sekosi, kun Saija tuli käymään. Veikon oli todella vaikeaa pysyä nahoissaan! Lähdimme Saijan kanssa tapaamaan sakemannimixnarttua Jillaa (beagle, rotikka ja sakemannimix olivat naisella mukanaan, silloin kun beagle ja rotikka hyökkäsivät autosta). Sovimme treffit Pukinmäen urheilupuistoon, jossa voitaisiin ohittaa pitkälläkin etäisyydellä tarvittaessa. Olimme hiekkaisella parkkipaikalla ja kävelimme koirien kanssa ensin pitkällä etäisyydellä. Nopeasti pääsimme ohittamaan toisiamme ja Veiko pysyi rauhallisena. Puolisen tuntiako siinä meni, niin olimme jo istumassa muutaman metrin päässä toisistamme ja Veiko halusi tervehtiä Jillaa, haisteli kovasti ja oli jo todennut Jillan tytöksi. Päästimme Jillan ja Veikon haistelemaan toisiaan ja hyvin sujui tämäkin. Varovaista hännänheilutusta molemmin puolin. Tähän olikin hyvä lopettaa.

Juhannuksen jälkeen teemme treffit rotikan kanssa ja silloin välillämme on aita ja rotikalla kuonokoppa, ainakin emäntä sitä toivoo ja luulen, että se rauhoittaa myös meitä muitakin, eikä rotikka hermostu siitä, että omistajaa jännittäisi. Vaikka rotikan omistajan mielestä syynä koko episodiin oli kyllä tämä hänellä hoidossa ollut beagle, joka käyttäytyi arvaamattomasti. Veiko ei muutenkaan arvosta kovin korkealle meitä vastapäätä asuvaa beagle Topia, joka toivon mukaan ei saa hyökkääjäbeaglen leimaa otsaansa. Täytyy ollakin tarkkana kun Topia ohitellaan. Illalla emäntä siirtyi Henrikan huoneen lattialta omaan sänkyynsä.

Keskiviikkona oli sateista ja viileämpää ja meillehän se sopi oikein hyvin. Veikolla on selvästi mukavampaa, kun on viileää ja tuntuu olevan virkeämpi päivä päivältä, jollei nyt kyljessä olevaa pattia lasketa mukaan. Lenkilllä tavattiin Ciakin ja vähän saivat haistella, mutta sen isompiin leikkeihin ei annettu Cian ja Veikon edetä, ettei vain sattuisi tuohon murtumakohtaan. Illalla Veiko meni nukkumaan Henrikan huoneen sohvalle (emäntä nukkui patjalla sohvan edessä valvoessaan potilaita) vaikka Veikolla ei normaalisi ole oikeutta olla sohvalla. Veiko oli hyvin närkästynyt, kun joutui lattiatasolle nukkumaan omiin peteihinsä ja sohvan eteen nostetiin patja, joka estää Veikon pääsyn sohvalle.

Kuulumisia

Keskiviikkona Veiko söi antibioottikuurinsa viimeiset tabletit. Onneksi Veiko syö sille annetut pillerit mukisematta ja se suorastaa odotti, että saa spesiaalinamit ennen kun saa ruokakuppinsa. Henrika olo kohenee ja on voinut jättää jo puolet särkylääkkeistä eli syö niitä vain 6 tunnin välein.

Torstaina saatiin varattua Veikolle heinäkuulla aika fysioterapeutille Viikkiin. Veiko on käynytkin samaisella fyssarilla hoidossa pari kertaa viime vuoden aikana, jolloin lähinnä varmisteltiin, että treenaamisessa ole tullut jumeja. Ja emännän käden puremat ovat kohtalaisen ummessa eikä niihin juuri enää särje. Viiko siinä meni.

Perjantaina oli ihan tolkuttoman kuumaa ja sekä koiran, että ohjaajien oloa on vilvoiteltu suikussa. Illalla on tikkien poisto Ylvalla.

Veikon agikuviin on lisätty Skromfojen agikisoissa Janakkalassa Jukka Pätysen ottamat hienot kuvat. Tässä niistä yksi...

Kepit, täältä mä tuuun!! (c) Jukka Pätynen 2011

Potilastoimisto

Ma-ti yö meni melko rauhallisesti, yöllä keiteltiin velliä yhdeltä Henrikalle burana 600:sen kera ja viideltä syötiin jugurttia ja panadolia. Veikokin sai jo silloin ruokansa ja aamulääkkeet ja kierrettiin kortteli ja mentiin takaisin nukkumaan.
Henrika kävi ihmisten lääkärissä ja paluumatkalla kävimme apteekissa. Onneksi saatiin ohjeet myös kirjallisena, muuten olisi mennyt paljon taas ohitse. Henrika toivoi ranskalaisia ja sai Happy Meal aterian, josta selvitti urheasti 4 nugettia ja muutaman ranskalaisen ja jopa puolikkaan juustohampurilaisen colalla. Jes!

Veiko jouduttiin houkuttelemaan pois tuolin alta ulos pissalle, onneksi maistuu vielä lenkkimakkara. Lenkit ovat minimissään. Veikon maha kasteltiin myös viilentämään oloa.

Dreenin poisto osa II

Su-ma yö oli levotonta, sekä Henrika että Veiko vikisivät. Kellon kanssa herättiin kolmen tunnin välein lääkitsemään. Ja muistin itsekin jopa keskellä yötä huuhtoa kättäni.

Veikon kanssa käytiin lääkärissä poistamassa toinen dreeni vatsan alta. Reippaasti Veiko meni lääkärille sisään. Veiko oli nostettava pöydälle ja toimenpiteen jälkeen, kun Veiko laskettiin lattialle oli selkeästi särkevä kun vaelteli ennen kuin asettui makuulle huoneen ovelle.

Viikistä haettiin röntgenlääkärin lausunto, jonka mukaan 10. kylkiluu on murtunut eikä muiden murtumien mahdollisuutta suljettu pois. Eläinlääkärin mielestä tilanne ei ole paha, koska koira kävelee... No, Viikin mittapuun mukaan pahasti loukkaantunut koira ei enää edes kävele.

Emäntä haki vielä vuotavalle kädelleen sairaslomaa ja jatkamme huuhteluita ja ylhäällä pitämistä.

Sunnuntai

Veiko vietti rauhallisen pyhäpäivän, ruoka maistui ja välillä viilennettiin oloa märällä pyyhkeellä. Juuri nyt emme osaa arvostaa näitä ulkolämpötiloja, no kai se on parempaa kuin vesisade kuitenkin.

Aamupäivä meni torkkuessa, kun tuli viime yönä tehdyksi se päivystyreissu Henrikan kanssa. Ja Makuunin videohoitoa jatkettiin Henrikalle ja vähän taas on syöty soppaa ja jätskiä. Lääkkeistä tuleva huono olo on vaan kovin ärsyttävää. Tietää kyllä, että pitää syödä mutta kun ei vaan voi. Tessun kanssa juteltiin puhelimessa ja tätä samaa sanoi tätikin...

Laura imuroi koko kämpän eikä Veiko korvaansa lotkauttanut moiselle, melkein piti nostaa pois imurin alta. Iltalenkillä piti kakoille potkia maata peitoksi ja merkkailtiin jo useampi heinäntupsuja nuuskuttelujen kera. Ulos meneminen on ihan ok, ehkä väsynyttä mutta ulkona mennään melko normaalisti, vauhtia pitää kyllä rajoittaa. Ja nappulakippoon uppoava mitta sai jo Veikon melko nopeasti paikalle, vaikka ruuan kerjääminen ja jääkaapin avaaminen eivät vielä aiheuta salamareaktioita niin pari kertaa tuli nopeasti paikalle, kun kuuli että on herkkua jaossa. Tänään jätettiin tulehduskipulääkkeestä annokset sekä aamulla että illalla puoleen. Ylva sanoi, ettei sitä kannata lopettaa kuin seinään vaan tiputtaa annos vähitellen. Ja huomenna pitäisi tulehduskipulääkkeestä olla viimeiset tabletit, kun sitä ei saa syödä viittä päivää enempää.

Lauantai

Tänään olimme tosi hiljakseen vain kotona, mitä nyt emäntä ja isäntä kävivät seinän takana onnittelemassa valkolakin saanutta Annikaa. Henrikaa kurkku vaivasi huolella ja la-su välisenä yönä lähdimme kolmen jälkeen käymään HUS korvaklinikan päivystyksessäkin. Kurkku näyttää siltä kuulemma kun pitääkin, kun nielu- ja kitarisaleikkauksesta on 6 päivää. Huono olo on alituinen seuralainen ja vatsaa ovat kuormittaneet tuhdit kipulääkkeet. Kipulääkkeitä tarvitaan, että voi niellä ja ne käyvät mahaan. Veiko kävi vain pienillä pissa/kakkalenkeillä ja hellettä helpotettiin kastelemalla pyyhettä ja koiran vatsaa. Vatsaa myös huuhdeltiin kaksi kertaa 5 min Ylvan ohjeiden mukaan. Näytti helpottavan Veikon oloa. Laura päivysti Veikon kanssa sillä aikaa, kun emäntä ja Henrika kävivät lääkärireissullaan. Kaikennäköistä hiipparia olikin liikenteessä öisessä Helsingissä. Öisin Veikolla on yllään Henskun vanha tpaitaviritys, kun muovitötterö aiheuttaa enemmän paniikkia kuin siitä olisi vastaavaa hyötyä. On se kumma kun neljän tunnin yöunilla jaksaa, vai jaksaako?

Perjantain ihmis- ja eläinlääkärit

Yöllä oli levotonta, kun Veiko läähätteli ja kuljeskeli rauhattomasti mutta aamulla Veiko oli jo melko rauhallinen. Ulkoilimme ensimmäisen kerran jo reilusti ennen kuutta. Aamulenkillä oli pupukevennys ja tietenkin irtokoira Hessu (russeli), mutta se tajusi pysyä meistä kaukana sekä pari muuta koiraa jotka ohitimme kaukaa eikä niihin Veiko kiinnittänyt edes huomiota. Veiko söi aamruokansa ja lääkkeet makkaran sisällä.

Oma käteni oli punainen, turvoksissa ja siihen oli muodostumassa verisuonen kohdalle punainen viiva. Varasin ajan työterveyslääkäriltä ja sain labrassa luovuttaa putkellisen verrta. Tulehdusarvot ovat koholla ja antibiootti (roxitromycin Surlid) meni vaihtoon. Tilalle tuli 2 antibioottia yhdistelmällä Flagyl (1x3 pvä) ja Tavanic (1x2 pvä). Ja sairaslomaa vielä maanantai ja silloin uudelleen lääkärille. Ohjeeksi sai käden puhdistamisen (tietty sitä on jo tehtykin) ja sen pitämisen kohoasennossa.

Veiko pääsi iltapäivällä käymään Pakilassa Eläinlääkäriasema Tikissä. Saimme ensi varmistaa, että odotushuone oli tyhjä eikä vastaanotolla ollut muita koiria ja pääsimme sisään löysällä hihnalla. Ylva ensin rapsutteli Veikoa ja rauhoitteli sitä. Oikeassa kyljessä ollut dreeni oli jo ihan kuiva ja Ylvan mielestä sen saattoi poistaa. Jauhelihaa syötiin aina rapsutusten ja hoitojen välillä ja siitä Veiko piti erityisesti. Veiko nostettiin pöydälle ja Henrika piti huolta etupäästä ja oikeasta etujalasta ja minä halasin koko koiraa. Veiko seisoi paikoillaan rauhallisena ja Ylva sai putsata haava-alueen ja poistaa dreenin eikä inahdustakaan kuulunut. Tämän jälkeen Veiko laskettiin lattialle ja Ylva puhdisti myös mahanalusen, kun tarkoitus oli saada Veikolta pissanäyte ilman ylimääräisiä dreenistä valuvia tippoja. Veiko seisoi tämän hoitotoimenpiteen ajan lattialla löysällä hihnalla. Ja palkaksi tuli taas jauhelihaa.

Kävimme pissalla eläinlääkärin edessä ja toisella koivellisella saatiin purkkiin sen verran pissaa, että sen saattoi tutkia. Myös emännän sormet saivat osansa näytteestä. Pissanäyte oli ihan puhdas. Veiko sai jäädä Henrikan kanssa ulos auton viereen häkkiin odottamaan ja kävin hoitamassa maksut sisällä ja sain taas hyviä hoito-ohjeita. Ihana Ylva. Täytyy kyllä edelleen todeta, että on eroa eläinlääkärillä ja Eläinlääkärillä. Veikolle jäi tästä käynnistä niin hyvä mieli, kuin vain voi lääkärissä käynnistä jäädä ja näin myös meille ihmisillekin.

Toki Viikin hoito on myös hyvää ja siellä työskennellään ison paineen alla ja kiireessä, joten ymmärrettävästi siellä ei vain yksinkertaisesti ole aikaa miettiä minkälainen mieli koiralle jää tutkimuksista. Viikissä emme tavanneet noina kahtena päivänä kertaakaan kahta kertaa samaa ihmistä (tai no, näin yhden hoitsun sekä ke että to, mutta se ei sitten hoitanut meitä kuin vain ke). Torstain huippu oli kyllä hoitaja joka kysyi meiltä ohjeita ja halusi keskustella kanssamme ruotsiksi. No, pakko oli keskustella englanniksi, kun hän ei osanut niin hyvin suomea! Suomenkielläkin on riittävän haastavaa kertoa koiran vaivoista, kun ollaan ensi kerran traumapotilaan kanssa lääkärissä, saati sitten se ettei ole yhteistä kieltä hoitajan ja asiakkaan välillä.

Illalla Veiko söi jauhikseen käärityt lääkkeet ja ruoan. Illasta Veiko oli selkeästi tosi levoton ja yritimme helpottaa oloa suihkuttamalla vatsaa lämpimällä vedellä Ylvan ohjeiden mukaan. Yhdeksältä käytiin pissalla ja oli pakko antaa vielä toista rauhoittavampaa lääkettä, kun Veiko vain vaelsi ja vaelsi ja oli selkeäsi kipeä. Yö meni alkuosin rauhattoman koiran kanssa ja kyllä jossain kohdissa huomasin, että olin torkahtanutkin. Henrikalla on kurkku tosi kipeä ja siihen syö kahta särkylääkettä ja nyt säteilee kivut jo korviin ja sitä osattiin odottaa leikkausohjeitten mukaan jossain vaiheessa tulevaksi.

Lauantaina aamulla taisi olla puoli viiden pintaan käytiin Veikon kanssa pissalla ja kakalla ihan etunurmikolla ja palattiin takaisin torkkumaan. Kahdeksalta sai Veiko taas ruokaa ja lääkeet. Nyt aamupäivän tähän mennessä on ollut rauhallinen ja malttaa nukkua tuossa olohuoneen lattialla olevalla patjallaan.

Kaikkein paskin päivä, osa II

Aamukahvin jälkeen päätimme puhdistaa kolmen hengen voimin Veikon haavat ohjeen mukaan. Veikon vasempaan kylkeen oli noussut pieniä kuhmuja joita siinä ei mielestäni edellisenä iltana/yöllä vielä ollut. Tulimme siihen tulokseen, että ne on näytettävä lääkärille ja pakkasimme Veikon häkkiin ja nostimme häkin autoon ja matkasimme takaisin Viikkiin.

Viikissä oli ainakin 7 koiraa jonossa, joten odottelmme melkein 2 tuntia, ennen kuin mitään tapahtui. Kävimme ulkona pissattamassa Veikoa ja löysimme Viikin Gardeniasta kahvilan ja ostimme jäätelöt, kun niitä on Henrikalle ihan määrätty nyt lääkkeeksikin. Veikon tutki ensin hoitaja ja piti laittaa kuonokoppaakin, kun Veikon kylki oli tosi arka. Lääkäri saapui taas pitkän odottelun jälkeen (hyvä syy, elvytystehtävä) ja totesi, että yhdessa vasemmanpuoleisessa kylkiluussa saatttaa olla murtuma. No, Veikoa rauhoiteltiin lisää ja pistettiin tippaletkun paikka nyt vasempaan etutassuun (eilen oli oikeassa). Omin jaloin rauhoitettu Veiko lähti röngeniin. Röntgenlääkäri vahvistaa vielä kuvat, ei vaan ollut tänään paikalla, mutta murtumaepäily nyt on ainakin. Pääsimme melkein kuuden tunnin lääkärireissun jälkeen taas kotiin. Illalla Veikolle maistuivat nakkiin käärityt iltalääkkeet ja oma ruoka. Parit lyhyet pissareissut tehtiin. Mitähän sitten ensi yönä tai huomenna. Oma pää on niin raskas vit......sta, ettei mitään rajaa.

Skannasin laskut ja laiton ne hyökänneen koiran omistajalle. Lupasi maksaa ne asap. Hän otti itse vastuun koiransa teoista, siitä voi nostaa hänelle hattua. On myös luvannut tulla treeniavuksi, sitten ja toivottavasti kun sitä vielä tarvitaan.

Kotona isäntä oli tehnyt ruokaa ja pessyt pyykit, kyllä meidän kelpaa.

Kaikkein paskin päivä ikinä!

Olin eilen menossa Veikon kanssa tokokurssille Ojankoon. Olimme paikalla sopivasti ennen kuutta ja ajattelin pissattaa Veikon ennen tuntia. Kävelimme Ojangon kentän vasenta laitaa missä autoja on parkissa rivissä ja niissä lähes kaikissa koiria. Olimme menossa ohittamaan autoa joka oli vasemmalla parkissa, auton takakontin reunalla istui nainen, jolla oli autossa beagleuros (hoitokoira ja flexillä kiinni) sekä oma rotikkauros irti takakontissa ja auton edessä makasi naisen musta sekarotuinen narttu. Lähdin ohittamaan autoa oikealta reilulla etäisyydellä ja Veiko oli oikealla puolellani. Sekunnissa beagle sikosi autosta rotikka seuranaan suoraan Veikon niskaan.

Tilanne oli ohi muutamassa sekunnissa. Tämän kaltaisia ohituksia tehdään useita joka päivä treenikenttien ja kisojen yhteydessä, ihan normi tilanteita meille joka ikiselle. Koirat saatiin aika nopeasti irti toisistaan ja lähdin paniikissa olevan Veikon kanssa takaisin omalle autolle ja nainen keräsi koiransa omaan autoon. Sain hänen yhteystietonsa ja toko-opekin oli siinä auttamassa, kun Veiko hyppäsi suoraan auton takakonttiin häkin viereen pieneen nurkkaan, kun en ehtinyt avata sille  häkin ovea. Lähdin ajamaan suoraan kohti Viikkiä soitettuani ensin Henrikalle. Henrika tuli perästä taxilla Viikkiin mukanaan mm. puhtaita pyyhkeitä.

Veiko sai puremat sekä oikean etujalan taakse, että vasemman takajalan eteen vatsaan ja nivusiin.  Viikissä Veiko oli pakko rauhoittaa tutkimusten ajaksi ja kahteen isoimpaan puremaan laitettiin dreeniletkut. Yksi siis oikean etujalan takana ja toinen vasemmalla nivusissa pippelin vieressä. Veikon mentyä hoidettavaksi kehoitti eläinlääkäri minua menemään itse lääkäriin.

Jatkoimme Henrikan kanssa Dextran päivystykseen ja jos olisin tiennyt millaista siellä on, niin olisin mennyt Töölön Mehiläiseen. Henrika ehti juuri Munkkivuoren ostarin K-kauppaan ostamaan jätskiä ja juotavaa, kun ei maanantaisen nielu-ja kitarisaleikkauksen takia voi syödä vielä muuta. Henskulta oli tietenkin unohtunut omat kipulääkkeet kotiin, kun lähti tulemaan kohti Viikkiä (vain tietynmallinen pieni kipulääke menee kurkusta läpi). Loppuillasta Henrika lopetti puhumisen, kun se sattui liikaa, mutta oli hienosti Veikon tukena. Olen ylpeä Henskusta, joka omia kipujaan kaihtamatta tuli apuun. No, aikamme Dextrassa oltuamme lääkäri kävi ja totesi ettei kädessäni olevia reikiä tikata tai edes teipata, puhdistus ja kotiin. No, Dextraan tuli mies jolla oli verta vuotava jalkaterä ja iso lammikko tuli lattialle. Miehen takia paikalla kävi myös poliisipartio. Melkoista härdelliä tuolla lääkäriasemalla. Suoraan Dextrasta palasimme takaisin Viikkiin, jossa Veiko kotiutui hieman ennen puolta yötä. Veiko oli ihan tokkurassa ja melkein hyppäsi autosta vaikka kuinka sitä varoimme. Käytimme Veikoa asioillaan ja Henrika sai kipulääkkeensä.

Vielä yksi reissu oli tehtävä. Ajoin Mannerheimintien päivystävään Ýliopiston apteekkiin ja taisin olla siellä joskus yöllä yhden jälkeen. Onneksi siellä sentään palvelu pelasi nopeasti. Ja sitten takaisin kotiin ja suihkuun. Veikoa varten viritettiin sohvasängyn patja lattialle ja jäin siihen nukkumaan ja Veikoa vahtimaan. Veikolle pantiin ensin kauluri kaulaan, mutta paniikin takia vaihdoimme kaulurin isoon t-paitaan, jonka viritin takajalan takaa kanttinauhalla kiinni - vähän kuin lasten potkupuvun. Reilut tunti unta ja Veiko halusi uudelleen ulos. Kolmesta vähän yli puolen seitsemän saimme nukuttua koiranunta. Sitten kävin Veikon kanssa aamupissalla ja kakalla lyhyesti korttelin ympäri. Veikon otti antibiootin (Synulox 1,5 tbl x 2) ja tulehduskipulääkkeen (Rimadyl 0,5 tbl x 2) tosi hienosti lenkkimakkaraan piilotettuna ja aamusapuskaa sitten näiden päälle. Torkuttiin vielä hetki ja sitten noustiin.

Nastolassa & Vääksyssä

Sunnuntaina Veiko ja Henrika kävivät kisaamassa kaksi vauhdikasta vaan ei ihan puhdasta rataa Nastolassa. Veikolla oli radoilla niiin hauskaa, ettei ihan radan alkuperäiset esteet riittäneet vaan piti tehdä parit omatkin. Ainakaan vauhdittomuudesta näillä radoilla ei voida puhua. Ekalta radalta tuli vain yksi nolla ja se meni onneksi kooikerille eli Ficolle ja Emilialle kera agisertin. Valitettavasti vFicon ideo on siltä jälkimmäiseltä radalta....

Kisan jälkeen kävimme Nastolan ABC:llä syömässä. Iltapäivästä kävimme Vääksyssä tapaamassa Keiraa ja seitsemää veljestä. Veiko joutui tämän vierailun ajan viettämään autossa. Onneksi oli pilvistä eikä autossa ollut kuuma odottaa. Veiko-raukka ei vaan tajunnut minkä takia olimme Vääksyssä. Veikon elämään tulee noin kahden viikon päästä kooikerinpentu ja nyt näyttää siltä, että yksi seitsemästä veljeksestä on muuttamassa meille. Silloin selviää sitten tarkemmin, että kuka heistä oli se miedän perheen suosikki.