Vähän niin kuin jälkitarkastus...

Tänään yrin taas tavoitella Viikin lääkäriä puhelimitse saadakseni kuulla torstain ultran tulokset, mutta lääkärillä oli taas leikkauspäivä enkä onnistunut niiden leikkausten ja taukojen väliin soittamaan. Olin kuitenkin tätä jo vähän viime viikolla ennakoinut ja varannut Vantalla olevaan Eläinsairaala Aistiin Mikael Moreliukselle ajan. Häntä juuri yritin Viikistä tavoitella, mutta onneksi ottaa yksityisesti vastaan kerran viikossa myös Aistissa.

Tikit mahassa

Lääkäri tutki Veikon ja totesi potilaan olevan jo paljon paremmassa kunnossa, kuin oli ollut torstaina. Muisti Veikon torstailta, jolloin oli katsonut kolleegansa Susanna Ormion hoitavan Veikoa. Ultralla siis suljettiin mahdollisen tyräportin olemassaolo, kun se nestepatti oli tullut siihen kyljeen. Nestepatin pieni jäänne tuntui yhä murtuman kohdalla, kun lääkäri nyt tutki Veikon tarkasti mutta se kuulemma siitä häviää murtuman parantuessa. Tykkäsin kovasti siitä miten tutki koiraaa ja oli rauhallinen ja tarkka. Kolmisen viikkoa vielä hihnalenkkejä ja lenkkien pituudet voi nyt kasvattaa normaaleiksi koiran voinnin mukaan. Hänen mielestään rauhalliset kävelylenkit ovat parempia, kuin parketilla innoissaan sisällä juokseva koiruus.

Fyssarille sain jo aikoja Viikkiin heinäkuun lopulle, jolloin tästä kauheudesta on kulunut 7 viikkoa. Parit käynnit varmaan sinne ja ehkä sitten Piirallekin vielä tämän lisäksi.

Tikit poistettu ja kohollaan oleva murtumakohta vielä näkyvissä...

Nyt voidaan sitten rauhassa laskea öitä torstaihin, eihän niitä ole enää kuin 3...