Uusi Vuosi

Uuden vuoden aattona käyvimme koirien kanssa loppuiltapäivästä uimassa Sippurassa. Tulimme kotiin juurikin klo 18, jolloin meillä alkoi kovat paukuttelut. Molemmat koirat olivat sisällä ihan normaalisti, muutaman kerran Hilary huolestui kovista äänistä ja oli hetken keittiön pöydän alla, mutta muutoin oli olohuoneessa meidän muiden seurassa. Koirat kävivät uinnin takia pikapissalla takapihalla seiskan maissa ja yölenkki tehtiin paukkujen loputtua yöllä kahden jälkeen.

Hilary oli saanut edeltävänä torstaina pantaansa BioACT STRESSVET lätkän, josta erittyi rauhoittavaa tuoksua. Se oikeesti toimi myös aattona! Lätkän vaikutusaika on noin 6 viikkoa, mutta me ostimme omamme alennusmyynnistä, koska parasta ennen päiväys oli mennyt joulukuun alussa umpeen. Tehoa riitti hyvin viikoksi, minkä ajan pantaan pidettiin kaulassa ja varmaan pidempäänkin, jos olisimme sitä tarvinneet.

Ahne Hilary

Heräsin yöllä siihen, että keittiöstä kuuluu rapinaa. Kävelin keittiöön ja siellä Hilary seisoi takatassut lattialla ja pää ja etutassut roskiksessa... Vähän aikaa kesti herätä ja jäin miettimään mitä Hilary oli sieltä mahdollisesti syönyt.  Lopulta tulin siihen tulokseen, että ns. paksun lauantaimakkaran muovikuoret olivat päätyneet Hilaryn suihin ja koska ei ollut varmuutta siitä, miten muovikuori käyttäytyisi suolistossa, päätin lähteä käymään keskellä yötä Viikissä. Googlettelin ohjeita ja netti kertoi, että koira kannattaa oksennuttaa mahdollisimman pian, puhuttiin noin puolesta tunnista.

Yöpaita takin alla ajoin Hilaryn kanssa Viikkiin. Vähän aikaan saimme odotella, mutta melko pian saimme hoitajan paikalle ja Hilary tutkittiin ja se sai oksetuspiikin (tai no jotain lääkettä...). Eikä kestänyt kauan, kun muovisen kuorenkappaleet olivat Viikin päivystyksen lattialle laitetun muovin päällä. Yes, ei siis ollut hukkareissu. Pahointointipiikki vielä ja päästiin lähtemään kotiin. Melko kalliit makkarankuoret, maksoivat 158,57 €.

Meidän keittiön roskiksen ovet on nykyään sidottu kiinni...

No, mulle tuli vähän huono olo ja nyt mua väsyttää...

Janakkalan tuomarin valinta

Hilary kävi kokeilemassa uutta hallia Janakkalassa. Hyvä kun mentiin, sillä ahdas halli ja äänekkäät maksit ja kuulutukset ja joululaulut jännittivät ekalle radalle mennessä. Toiselle radalle Hilary oli jo rennompi.

Ensimmäiseltä radalta hyvä hylly, jossa onnistui kaikki vaikeat eli A, kepit, puomi, pussi ja keinu ja pari hyppyä ohitettiin, josta siis hyl. Toiselle radalle jännitti keinu jostain syystä ja myös tulokseksi hyl.

Jokaiselle säkäryhmälle jaettiin tuomarin suosikkipalkinto koirakolle, joka oli jäänyt tuomareiden mieliin. Hilary sai olla medi1 -luokkien suosikki! Radat olivat tuomariharjoittelija Mari Lukkarisen käsialaa.

Itsenäinen Veiko

Veiko pääsi A-luokan kisareissulle HSKH:n omiin kisoihin itsenäisyyspäivänä. Hilary jäi kotiin, koska hallissa pyöritettiin kahta kisarataa samaan aikaan ja tiesimme, että silloin on häkeille tilaa kovin vähän ja pakkasta oli melkein -10 eikä autossa voinut olla koko aikaa.

Ensimmäinen agilityrata oli hienon alun jälkeen hieman ontuvaa, radalta poikkeuksellinen 15 tuloksena. Yleensä Veikolla on joko hyl tai 0-tulos, harvoin on ollut näitä muita...

Hyppärillä Veiko näytti muille nuoremmilleen, että kyllä se pappa vielä kulkee ja oli isossa joukossa hienosti viides! Etenemäkin 4,79 m/s, ei huono!