Tehiscup

Hilary pääsi tämä syksynä rallattelemaan ensimmäistä kertaa HSKH:n Tehiscuppiin supermölleihin. Tehiscupin ensimmäinen osakilpailu pidettiin tiistaina 08.09.2015 ja supermölleissä oli tuomarina Minna Vahlström.

Hilary teki hienon nollaradan ja voitti ensimmäisen cupin osakilpailun.

Toiseen osakilpailuun ei valitettavasti päästy, kun ohjaaja sai töitä eikä ensimmäisenä työpäivänään voinut lähteä aikaisemmin vain ehtiäkseen epiksiin.

Kolmas osakilpailu pidettiin torstaina 24.09.2015 ja nyt satoi. Hilary teki hienon nollaradan ja toisen omavalintaisen radan, hieno oli sekin. Kahdella osakilpailuvoitolla irtosi myös medi supermöllien Tehiscupin voitto.

Tehis Cup tunnelmia

Muutama räpsy kevään ensimmäisestä Tehis Cupista ulkona. Putkiradalla on tuomarina Veikon ohjaaja, tuomaroimassa ensimmäistä kertaa.

Tehis Cupin työntekijöiden ympärillä on sädekehä...

Putkiradan tuomari

Putkiradan sihteerikkö

Rataantutustuminen käynnissä

Kisaavien radan työntekijät tauolla

Buffaan ostoksille

Putkirallia

Putkirallia

VAU takiaisia!

11.09.2012 tiistaina oli Huipputehiksen treenit ja koutsina Sari Vähäniitty. Hienoa menoa ja pientä säätöä vielä... Treenien jälkeen jäi Hensku Sannan apukouluttajaksi ja kotiin päästiin kymmenen maissa.

12.09.2012 keskiviikkona oli Tehis Cupin toinen osakilpailu, jonka alkuosa oli silkkaa sadetta. Onneksi sade taukosi ja loppuilta sujui sään puolesta mukavammin. Väkeä oli yllättävän paljon, johtuiko kenties siitä, että möllirata oli hyppärinä. Pientä sanomista tuli jälkikäteen muurin korkeudesta.

13.09.2012 torstaina Sannan treeneissä joutui pyörityksen ja takaaleikkauksen uhriksi. Veiko aloitti treenit ja lähdimme jo muiden vielä treenatessa kotiin, kun edelliset illat olivat venyneet sen verran myöhään että oli jo koti- ja kouluhommiakin rästissä. Veikossa oli vauhtia, mutta ohjaaja ei ollut tyytyväinen omaan ohjaukseensa.

15.09.2012 lauantaina olin Veikon kanssa yhden lenkin Haltialassa ja pellon reunoja kävelemässä. Muut ulkoilija olivat onneksi olleet jo aikaisemmin ja saimme melkein yksin mennä pellonreunaa pitkin. Veiko nuuskutteli innoissaan ja meni pitkin heinikoita ja sen kyllä huomasi. Keräsimme koko matkalta sellaisen satsin takiaisia, etten ole aikoihin nähnyt. Jostain syystä takiaiset olivat myös tahmeita ja ne takertuivat myös omiin sormiin. Ilmakos kukaan muu ei ollut pellonreunalla, kuin me! Loppumatkaa mentiin peltoa ja metsänreunaa ja siellä ei onneksi ollut takiaisia. Kotona vietin pitkän tovin irrotellen takiaisen jämiä Veikon mahan alta.

Viikonlopun Hensku vietti (la + su) Nastolassa Villähteen Agilityurheilijoiden järjestämällä koulutusohjaajakurssilla. Kurssi kouluttajana oli Johanna Nyberg. Kurssilla oli toinenkin kokuluttajaksi aikova HSKH:lainen. Nyt vaan lisää kouluttamaan ja opiskelemaan seuraavaa jaksoa varten. Kurssin anti ei ollut ihan niin vau, kuin mitä uusimman Koiramme-lehden nuorisopalstan jutussa oli jollekin kurssi ollut...

16.09.2012 sunnuntaina käytin Veikon Hyvinkäällä Onnenkoirassa uimassa ja uusi pieni oranssi kelluva noutokapula (Murren Murkiasta) oli mukana. Veiko ui koko puoli tuntia ja oli tosi innoissaan! Alkuun meinasi tulla hätä, kun en heittänytkään kapulaa veteen ja Veiko luuli sitä etsivänsä... no, kapula tiputettiin lähemmäs ylösnousuramppia ja uinti saattoi jatkua. Jostain syystä Veiko on sitä mieltä, että uidessa pitää nykyää noutaa oranssia kapulaa, ei palloa tai muuta lelua. Pallo on taas agissa ihan ehdoton. Veikosta on tullut siis välineurhelija :)

Jep, arki on alkanut!

Sunnuntain Tervakosken pyörittelyn jälkeen on Veikon ja muun perheen harrastukset syksyn osalta taas käynnistetty.

Tiistaina 28.8.2012 olivat ensimmäiset HSKH:n tehoryhmän 'huipputehis' treenit. Nämä treenit vedettiin ilman ulkopuolista kouluttajaa, kun vajaassa viikossa ei tiistaita saatu sopimaan kenenkään kouluttajan kalenteriin. Henrika oli löytänyt Agirodun minien agiradan a'la Lee Gibson, jota sitten yhdessä tuumin tehtiin. Mielenkiintoisin kohta oli ehkä radan ihan lopussa pituudelle kääntyminen ihan toiseen suuntaan mitä alunperin olisi olettanut. Hensku vielä jatkoi Sannan apuna pentujen/nuorten agitreeneissä ja kotona oltiin klo 22.

Torstaina 30.8.2012 Hensku ja Veiko menivät Sannan treeneihin, jossa alun pyörityksen jälkeen radalle vaihdettiin lisää ansaesteitä. Hyvin selvittiin.

Sunnuntaina 2.9.2012 Hensku ja Veiko kisasivat Purinalla ulkomaan elävien radoilla. Kroatialainen Zeljko Gora ja itavaltalainen Hans Fritz olivat tehneet meikäläisittäin haastavat radat sekä profiilien että ihanneaikojensa puolesta. Hyviä kohtia molemmilla radoilla, mutta ei siis tuloksia tällä kertaa.

Maanantaina 3.9.2012 kisattiin kaatosateisessa Ojangossa Tehis Cupin 1. osakilpailu, tuomareina kisaavilla Sanna Lehtonen ja mölleillä Matti Levanto. Alun kaatosateesta huolimatta loppuilta voitiin viettää märässä mutta sateettomassa Ojangossa. Onneksi isäntä lenkitti illalla Veikon.

Torstaina 6.9.2012 Sanna oli kurssilla ja sijaisena oli Sari ja tehtiin oikein mukavaa ykkösluokan vauhtirataa. Veikolla oli hyvä draivi päällä koko ajan ja rata selvittiin virheittä, kontakteista halusi Hensku palkata erikseen. Puomia hetsattiin erikseen. Näitä vauhtitreenejä pitäisi muistaa itsekin tehdä lisää!

Lauantaina 8.9.2012 kävimme omissa 15 min treeneissä Ojangossa ja vauhtia, puomia sekä putki-A erottelua tuli tehtyä. Jäähdyttely tehtiin Puistolassa, kun Ojangossa meinasi tulla kaatosade niskaan. Ivo ja Alfin olivat treenaamassa.

Kuusi päivää

ja teemana HSKH. Viikon viimeinen päivä on meneillään ja melkoista haipakkaa on menty koko viikko. Viikon teemana on ollut HSKH:n actionit muodossa jos toisessa.

Maanantaina oli Tehis Cupin 2. osakilpailu ja itse tuli kokeiltua tuomarinsihteerin hommia kisaavien radalla. I. toimi tutorina ja selvisin hengissä annetusta tehtävästä. Halusin harjoitella tuomarinsihteerin hommaa, ennen lauantain virallisia kisoja. Eikä sitä vierähtänytkään kuin viisi tuntia Ojangossa.

Tiistaina oli Henskulla edessään alkeiskatselmus Ojangossa ja samaan aikaan osuneet tehiksen treenit piti jättää väliin.

Keskiviikkona olikin se päivä, jolloin emme olleet Ojangossa tai muuallakaan koiramenoissa. Hensku oli töissä ja itse otin itseäni niskasta kiinni ja olin jumpassa.

Torstaina oli HSKH:n kevätkokous ja tietenkin sinne piti mennä kuuntelemaan miten yhdistyksen viime vuosi oli sujunut taloudelliselta kannalta. Hensku töissä taas.

Perjantaina oli Tehis Cupin 3. osakilpailu ja sitä sitten kisattiin ja ratoja kasattiin tasaisessa sateessa. Sade loppuikin juuri, kun toimiston tavaroita laitettiin kasaan ja vietiin niitä hallille viikonlopun virallisia kisoja varten. Neljä tuntia sateessa seisomista, nice. Mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsensa harrastuksen puolesta. Varsinkin, kun itse lapsi oli töissä ja äiti seisoi sateessa...

Lauantaina oli lapsi töissä ja äiti hallilla. Olin Ojangossa jo puoli kahdeksan ja sain tulospalvelun pystyyn. Ajanottokin ja äänentoisto olivat vähän hakusessa... Ykkösten radat olin toimiston puolella pöytäkirjan pitäjänä ja kakkosten radoilla tein viimeisen puuttuvat koetoimitsija kakkosen harjoittelun eli olin tuomarinsihteerinä. Sain tehtävään hienosti taas oman tukihenkilön :) Kyllä sitä nyt on hyvä fiilis, kun kaikki tarvittavat harjoittelut on takana. Eniten huolta tuottivat ratamestarin ja juuri tuomarinsihteerin hommat, mutta ainakin jälkimmäistä uskallan nyt kyllä tehdä toistekin. Ei siihen insinööriä tarvita! Sitten tulospalvelu pakettiin ja kotiin, eikä sitä oltukaan Vuokkoset Areenalla kuin vaivaiset 8 tuntia.

Sunnuntaina haluisi Hensku kisata kaksi rataa, vaikka ääni oli ollut kadoksissa flunssan jälkeen eikä kunto siis ollut paras mahdollinen. Ei mainittavia tuloksia tällä kertaa, pitäisi vain muistaa, ettei koiraa saa jättää selän taakse... Myös koohoista Ditte, Robi, Lily, Fico ja Keira olivat paikalla kisaamassa. Veiko olikin todella innostunut taas Annen nähdessään! Lähdimme hallilta heti ratojen jälkeen. Menimme vielä Ojangon kakkoskentälle leikkimään ja rallattelemaan ja muistelemaan kontakteja. Tehtiin me vielä vauhtisuoraakin. Illaksi ohjaaja meni vielä töihin.

Henri Luomalan radat löydät myös täältä.

Kuulumisia

Tiistaina 13.9.2011 olimme tehiksen treeniessä. Kouluttajana oli meille uusi tuttavuus eli Timo Rannikko. Veikolla oli mukana radalla tänään myös kepit, jotka menivät mallikkaasti, kun vain Henrika muisti ohjata loppuun asti. Kouluttaja katseli Veikon kepittelyä, eikä huomannut siinä mitään moitittavaa, kun kylkiluun murtuman jälkeen oli 15 viikon keppitauko. Jos nyt jotain haluaisi lisää, niin reippaampi rytmitys, mutta sekin tulee takaisin, kunhan saamme tehdä keppejä normaaliin tapaan. Eikä Veiko käyttäytynyt mitenkään erityisesti keppien tekemisen jälkeen eli sen puolesta ollaan hyvällä mallilla. Rimat oli 30-35 cm, jos nyt enää muistamme. Putki-puomi erottelu oli päivän hitti, hienosti menivät joka ikinen kerta! No, problem. Rannikko on 'ammatiltaan' koirahieroja, joten hänellä luulisi olevan silmää tässä Veikon liikkumisen arvioinnissa.

Keskiviikkona 14.9.2011 oli Tehis Cupin 3. osakilpailu ja meillä ihmisillä oli tiedossa kisatalkoilua. Ihan loppuillasta vasta satoi, joten alkuosa kisoista saatiin hoidettua kuivassa säässä. Tyttikin oli tullut paikalle kisailemaan mölliradalla. Tytti oli jättänyt Enni (?) vauvansa kotiin, olisi ollut mukava nähdä pientä tyttöä, joka on kuulemma kovasti äitinsä näköinen. Sulo ja Jalo villikset tulivat myös fiilistelemään Ojankoon, varmaan lauantain piirimestiksiä ajatellen. Illan lopuksi kastuttiin, kun se syystsunami tuli myös Ojangon ylle.

Torstaina ei oltukaan Sannan treeneissä, kun Henrikalla oli muuta menoa.

Lauantaina 17.9.2011 olimme Ojangossa jo varmaan ennen kukonlaulua. Henrikalla alkoi talkoovuoro 6.45 ja itselläni vasta 7.15 ja tiedossa oli HSKP:n piirimestaruuskisat ja 3-luokan kisat kolmelle radalle. Tuomareina olivat toisella radalla Anders Virtanen ja toisella Marjo Heino. Näistä ehkä arvostaisin ensimmäisen tuomaroimia ratoja enemmän, ovat ehkä meille sopivampia vaikka eivät mitään helppoja olleetkaan. Päivä sujui kyllä rattoisasti ja sain seurata omalla radallani Sannan ja Saagan hienoa nollarataa, jolla voittivat tämän B-agiradan, hienoa menoa! Kooikereista paikalla olivat Milli ja Robi. Veiko oli aamulla kuin maansa myynyt, kun ei päässyt mukaan ja meinasi livahtaa mukaan ulko-oven raosta. Veiko olisi päässyt piirimestisjoukkueradalle varakoirakkona, mutta annoimme paikkamme toiselle koiralle, kun emme ole vielä tehneet täysiä ratoja täysin medikorkeuksin. Emme halunneet ottaa turhaa riskiä hätiköimällä rimojen nostamisen ja kontakteiden kanssa.

Sunnuntaina 18.9.2011 kävimme Henskun ja Veikon kanssa lenkillä Haltialassa. Haltialassa oli ilmeisen hyvät riistantuoksut, kun Veiko olisi singonnut metsään monessa kohtaa. Onneksi oli flexissä. Pelloilla pidimme hetken aikaa irti, mutta kooikerin nenään oli niin ihania tuoksuja, että korvat tuntuivat olevan mukanana lähinnä koristeina ja loppulenkki sujui flexissä. Haltialassa kuljetaan luonnonsuojelualueen reunassa ja lintuja ja riistaa on runsaasti. Muita kulkijoita oli myös paljon, onneksi sen verran kaukana että saimme kulkea ihan omassa rauhassamme.

Tehis Cup 2. osakilpailu ja vähän muutakin

Perjantaina 9.9.2011 talkoilimme Henskun kanssa HSKH:n Tehis Cupin 2. osakilpailun mölliradalla. Henrika toimi radalla sisäänheittäjänä ja minä oli toinen kello ja huonomuistinen remminviejä :) Olin päivällä vilkuillut Iltasanomien sadetutkaa, eikä se luvannut illaksi mitään muuta kuin kaatosadetta. Onneksi sateen kiersivät Ojangon lähes kokonaan ja vain illan viimeisten kisaavien radan aikana oli sadetta. Aikaa vierähti talkoillessa melkein viisi tuntia, mutta oli kyllä rentoa porukkaa liikkeellä näin perjantai-iltana. Möllien rata oli poikkeuksellisesti hyppyrata jossa oli 4 putkea, joita sitten mentiinkin edes takaisin. Illan lopuksi Sanna toi omat vesikoiransta Seran ja Saagan sekä kaksi hoitovesikoiraa ja Sanna heitti paikallaoleville työntekijöille haasteen mölliradasta vieraan vesiäisen kanssa. Perron Sanna, Riikka ja Hensku ja Sanna kisasivat yön pimeydessä mölliradan vesikoiran kera. Hensku meni radalle Seran kanssa. Oli oikein mukava ilta.

Muuten viikonloppuna tuli tehtyä kotihommia, ruokaa ja raivattua pihan pensaita talvea varten. Tänään Veiko  pääsi vielä näyttelykurssin viimeiselle kerralle. Veikoa ei kyllä kiinnostanut paikalla ollut irlanninterrieri nuorukainen, jolla ei ollut urosten kanssa oikein lämpimät välit. Vauhdikas irlanninsetterinarttu ja nuori shibauros olivat Veikosta ihan jees. Setterinarttu oli kyllä oikea Tikrun kaveri, sellaiset vieterijalat. En laskenut Veikoa nartun luokse, kun sen lähestyminen oli pelkkää loikkimista ja Veikolle olisi vaan tullut tarvetta komentaa toista, joka loikkii niskaan.

Kiireinen viikko ja korvaton koira

Lauantaina 28.8.2011 teimme perinteisen syyssiivouksen ja Veikon tehtävänä oli lähinnä pysyä pois vahattavalta parketilta. Meillä on kesäkaudella aikana aina matot pois lattioilta ja kun koulut alkavat (tai ilmat viilenevät sopivasti) laitamme puhtaat pestyt matot pestyille lattioille.

Sunnuntaina 29.8.2011 olimme Veikon kanssa näyttelykurssilla ja ainoana osallistujana saimme runsaasti pöytä- ja lattiakopelointia. No, problem. Päivän urheilusuorituksesta vastasi Laura, joka osallistui Helsinki City Triathloniin naisten yleiseen sarjaan (ei kilpapyörää). Laura antoi muille tasoitusta fillaroimalla Jopolla.

10 km fillarointia Jopolla

3 km juoksu

01.09.04,5
300 m uinti 6:48
10 km pyöräily 39:52
3 km juoksu 22:26

Tiistaina 30.8.2011 tehiksen agitreeneissä piti olla kouluttajana Jaakko Knuutti. Pienen informaatiokatkoksen takia leikkauksen jälkeen heräämöstä tavoitettu Jaakko ei ollut tulossa kouluttamaan. Anne organisoi paikalla valmiiksi rakennetun radan ja tehisläiset ohjasivat omatoimisesti itsensä. Veikolla meni lujaa ja hienoja pätkiä tuli taas tehtyä. Muiden puuhastellessa radalla tein Hannan kanssa talkootyötä ja siivosimme HSKH:n ilmokoppia. Nyt kelpaa tulla kisoihin töihin, kun kontin lattiatkin on pesty!

Keskiviikkona 31.8.2011 oli Veikolla Viikin fyssari. Veiko oli hyvässä kunnossa, eikä lisää jumeja ole tullut vaikka agia on treenattu soveltuvin osin kahdesti viikossa. Saimme luvan ottaa myös kontaktiesteet ja kepit mukaan treeneihin ja rimoja nostetaan 5 cm viikossa. Syyskuun aikana saavutamme entisen normaalitason, jee! Etenemme hitaasti, jotta emme innostuessamme harjoittelisi liikaa. On se kyllä vaikeaa olla maltillinen, kun koira vetää radalle! Seuraava fyssari onkin sitten kuukauden päästä.

Torstaina 1.9.2011 olimme Henskun kanssa HSKH:n Tehis Cup 1. (agilityepikset) osakilpailussa töissä ja siellä vierähti aikaa noin viidestä yli yhdeksään. Onneksi isäntä lenkitti Veikoa tänä aikana. Veikosta oli kyllä niin väärin, että me lähdimme selkeästi agilityyn pukeutuneina eikä häntä otettu mukaan.

Perjantaina 2.9.2011 päätin olla taas kunnollinen koiranomistaja ja lähdin kiertämään Malmin lentokenttää kiertävää kävelytietä. Lenkki on ihan sopivan mittainen, mittari näytti matkaa kertyneen 6,79 km. Alkumatkasta oli muita ulkoilijoita enkä laskenut Veikoa vielä irti. Osan matkaa Veiko sai sitten sopivissa kohdissa olla myös irti ja viimeisimmällä irtioloreissullaan käytti vapauttaan hieman toisin mitä olin ajatellut. Metsäisemmässä kohdassa olimme jo Tattarisuon teollisuusalueen ja lentokentän välisellä osuudella. Metsän puolella tuntui olevan I-HA-NI-A tuoksuja ja Veiko oli selkeästi valppaampi, kuin avoimessa maastossa. Olisi pitänyt tajuta pitää tässä kohdin myös koiraa kiinni hihnassa, mutta kun ei vaan hoksannut.

Veiko pysähtyi metsän reunalle noin sekunniksi ja sinkosi vauhdilla suoraan puskiin! Ei auttanut pilli ja namit, sillä Veiko eteni selkeästi ilmavainulla ja jonkun toisen nelijalkaisen eläinystävän perässä. Veiko katosi välillä näkyvistä ja sillä tuntui olevan erityisen hauskaa. Fysioterapeutti oli keskiviikkona sanonut, että ulkoilua vaihtelivissa maastoissa ja puunrunkojen yli voi hypellä - Veiko oli tätä ohjetta kuunnellut! Veiko hyppeli maassa olevien puunrunkojen ylitse ja maasto oli ilmeisesti tassujen alla sopivan pehmeää. Tämän pikkumetsän takana alkaa jo teollisuusalue, joten ei Veiko missään syvässä synkässä metsässä ollut. Itsestäni Veikon juoksentelu tuntui kestävän lähinnä ikuisesti, vaikka ehkä muutaman minuutin se siellä puskissa juoksi. No, pari kertaa Veiko tuli kääntymään kävelytiellä ja painui takaisin metsään. Vihdoin ja viimein Veiko malttoi tulla luokseni namien houkuttelemana ja olisi vieläkin lähtenyt SEN perään jos olisi vain päässyt.

Arvatkaa vain oliko loppulenkki tylsää hihnakävelyä. Juu, oli se. Veiko yritti kyllä olla kiltti poika loppumatkasta ja käveli ihan takanani ja välillä kosketteli nenänpäällä pohjettani. Ei auttanut enkä laskenut irti... Hyvät lukijat, millä ihmeellä kasvatetaan koiralle korvat silloin, kun nenä vie järjestä voiton? Vinkkejä otetaan vastaan. Todistettavasti Veikon nenä toimii. Miten kertoa koiralle, että ihmisten hajut on hakutreeneissä ilmavainuna ok, mutta pupujen ei...

The Nenäkoira

Lauantaina ollaan käyty nyt kauppareissuilla ja Veiko on viettänyt tylsää päivää tähän asti. Ainut ilonaihe Veikon kannalta oli kahden raa'an broilerin maustaminen... Veiko oli lähinnä sitä mieltä, että yksi lintu meille ja toinen hänelle. Sally-mamma oli taas tänään ROP ja ROP-vet Vantaan kr-näyttelyssä, vaude.