Hilary koekaniinina

Hilary osallistui yhtenä koirana Leena Inkilän ell. lisensiaatti tutkielman kokeelliseen osaan, jossa selvitettiin koiran aktiivisuusmittareiden hyödyntämistä tutkimuskäytössä.

Hilary sai aktiivisuuspannan maanantaina 2.5.2016 ja piti sitä kaulassaan aina torstaihin 19.5.2016 saakka. Pannan mittaria ladattiin kerran jakson aikana, meillä pannan mittaria ladattiin tiistaina 10.5.2016.

Hilaryn osalta tutkimusjakso tuli heti toukokuun alkuun, koska silloin Hilaryn kalenterissa ei ollut virallisia kisoja eikä näyttelyitä. Muuten pannan kanssa käytiin normaalisti treeneissä ja ehdimme osallistua myös Vietit ja vire agilitykoulutuksessa -koulutukseenkin.

Torstaina 19.5.2016 kävimme vielä Viikissä YES:llä makupalatestissä, jossa Hilary lähetettiin eri tyhjille tai makupalan sisältäville ruokakupeille. Hilary oppi jo toisesta kerrasta, ettei tyhjälle ruokakupille kannata mennä, vaan se jäi joko paikoilleen seisomaan tai kävi makaamaan... Makupalan sisältävälle kupille se osasi mennä joka kerta! Hilaryn mielestä testi oli kiva, kun sitä varten piti varata 120 pientä makupalaa. Enemmänkin olisi mennyt, jos Hilaryltä kysytään.

Hilaryn aktiivisuuspanta

Autumn

12.10.2013 lauantaina olimme lenkillä ihanassa syyssäässä Haltialan maastoissa. Ruska oli todella komeaa. Ulkoilijoita oli sekä koiran kanssa, fillarilla, juosten ja lasten kanssa liikkuvia. Välillä tuntui, että käveltiin pellonreunaa jonossa...

Välillä piti vaihtaa suuntaa, kun osa ulkoilijoista piti koiriaan vapaana, niin kuin eräskin setä bc:n kera ja täti jonkun maastomakkaransa kanssa. Kävimme myös katsomassa Haltialan eläimiä, lähinnä kanoja. Hilary tykkäsi niistä kovasti!

Kävimme myös Stokkan Hulluilla Päivillä ostamassa muutamia hulluja vaateostoksia (Haglöfs fleecetakit tytärille, collagehousut, dentaleita koirille, Hurtan namipusseja 8,90 € ja Hurtan heijastinhuivit sekä tammikuulle lennot Wieniin. Hurtan tuotteet olivat hyvässä alessa, jos ne olisi ostanut Mustista ja Mirristä olisi ollut 30 € köyhempi. Minähän siis vain säästin, en tuhlannut...

Haltialan kanoja ja kalkkunoita katsomassa

Haltialan kanoja ja kalkkunoita katsomassa

Tuomarinkylän tulvat

Olimme lauantaina 20.4.2013 kävelemässä Tuomarinkylän tallin takana joenrannassa. Keravanjoki tulvi komeasti.

VAU takiaisia!

11.09.2012 tiistaina oli Huipputehiksen treenit ja koutsina Sari Vähäniitty. Hienoa menoa ja pientä säätöä vielä... Treenien jälkeen jäi Hensku Sannan apukouluttajaksi ja kotiin päästiin kymmenen maissa.

12.09.2012 keskiviikkona oli Tehis Cupin toinen osakilpailu, jonka alkuosa oli silkkaa sadetta. Onneksi sade taukosi ja loppuilta sujui sään puolesta mukavammin. Väkeä oli yllättävän paljon, johtuiko kenties siitä, että möllirata oli hyppärinä. Pientä sanomista tuli jälkikäteen muurin korkeudesta.

13.09.2012 torstaina Sannan treeneissä joutui pyörityksen ja takaaleikkauksen uhriksi. Veiko aloitti treenit ja lähdimme jo muiden vielä treenatessa kotiin, kun edelliset illat olivat venyneet sen verran myöhään että oli jo koti- ja kouluhommiakin rästissä. Veikossa oli vauhtia, mutta ohjaaja ei ollut tyytyväinen omaan ohjaukseensa.

15.09.2012 lauantaina olin Veikon kanssa yhden lenkin Haltialassa ja pellon reunoja kävelemässä. Muut ulkoilija olivat onneksi olleet jo aikaisemmin ja saimme melkein yksin mennä pellonreunaa pitkin. Veiko nuuskutteli innoissaan ja meni pitkin heinikoita ja sen kyllä huomasi. Keräsimme koko matkalta sellaisen satsin takiaisia, etten ole aikoihin nähnyt. Jostain syystä takiaiset olivat myös tahmeita ja ne takertuivat myös omiin sormiin. Ilmakos kukaan muu ei ollut pellonreunalla, kuin me! Loppumatkaa mentiin peltoa ja metsänreunaa ja siellä ei onneksi ollut takiaisia. Kotona vietin pitkän tovin irrotellen takiaisen jämiä Veikon mahan alta.

Viikonlopun Hensku vietti (la + su) Nastolassa Villähteen Agilityurheilijoiden järjestämällä koulutusohjaajakurssilla. Kurssi kouluttajana oli Johanna Nyberg. Kurssilla oli toinenkin kokuluttajaksi aikova HSKH:lainen. Nyt vaan lisää kouluttamaan ja opiskelemaan seuraavaa jaksoa varten. Kurssin anti ei ollut ihan niin vau, kuin mitä uusimman Koiramme-lehden nuorisopalstan jutussa oli jollekin kurssi ollut...

16.09.2012 sunnuntaina käytin Veikon Hyvinkäällä Onnenkoirassa uimassa ja uusi pieni oranssi kelluva noutokapula (Murren Murkiasta) oli mukana. Veiko ui koko puoli tuntia ja oli tosi innoissaan! Alkuun meinasi tulla hätä, kun en heittänytkään kapulaa veteen ja Veiko luuli sitä etsivänsä... no, kapula tiputettiin lähemmäs ylösnousuramppia ja uinti saattoi jatkua. Jostain syystä Veiko on sitä mieltä, että uidessa pitää nykyää noutaa oranssia kapulaa, ei palloa tai muuta lelua. Pallo on taas agissa ihan ehdoton. Veikosta on tullut siis välineurhelija :)

Tremanskärr

Suvin Mikon blogin innoittamana kävimme mekin etsimässä Tremaskärrin luontopolkua. Polun aloitus löytyi, mutta Espoon runsaat itikat saivat meidät kääntymään takaisin ennen aikojaan. Uusi yritys ensi viikolla paremmin suojautuneena... Veiko olisi 'ampunut' metsään jonkun toisen nelijalkaisen perään ja oli tuon pienen lenkin koko ajan varpaillaan, siksi ulkoilimme liinasssa sillä Veiko oli unohtanut korvat kotiin tai ne olivat mukana vain koristeena.

Toivomme parempaa vuotta 2012

30.12.2011 perjantaina saimme Miamin ja New Yorkin nähneen L+V parivaljakon kotiin. Matka oli mennyt mukavasti ja varmaan kaikki antamamme taalat oli käytetty viimeiseen killinkiin asti. Hienoja tuliaisiakin saatiin.

31.12.2011 lauantaina päiväksi olimme suunnitelleet kaupassa käyntiä ja Makuunissa käyntiä. Avasin aamukahvin jälkeen iPadin ja huomasin heti facen päivityksistä, Loki oli päässyt karkuun Espoon Leppävaarassa. Päätin siltä istumalta lähtetä itse Veikon kanssa Leppävaaraan, jos meistä olisi ollut mitään apua etsintöihin. Suvi oli samaan aikaan koneella ja sovin, että otan hänet matkalla kyytiin. Miko ja Loki ovat kavereita ja Loki voisi tulla mahdollisesti myös Mikon ja Suvin luokse. Tainalta tuli viestiä, että Loki oli nähty Sellon puolella. Ehdimmekin ajaa Sellon ympräri ja laitoimme auton parkkiin. Suvi lähti kiertelemään Sellon vierustoja ja minä suuntasin puistokujaa pitkin ja pysäyttelin vastaantulijoita. Yksi pystykorvanarttu nähtiin ja omistaja lupasi käydä läheisessä koirapuistossa katsomassa näkyisikö Lokia sillä suunnalla. Pystisnartulla oli juoksut, joten se olisi ollut myös Lokille hyvä houkutus. Suvi soittikin melko pian ja Tainalta oli tullut huojentava viesti, että Loki oli hetki sitten löytynyt radan varresta (meistä katsoen Sellon toiselta puolelta). Ystävällinen VR:n ratamies oli houkutellut Lokia keittokinkulla (oli jopa ostanut sitä kaupasta!) ja saanut kuin saanutkin pelästyneen Lokin kiinni. Tästä toimesta täytyy kyllä antaa VR:lle täydet pisteet! Paluumatkalla vein Suvin ja Mikon kotiin ja itse jatkoin vielä kauppaan.

Muutoin lauantaina yritimme lenkkeillä ei niin paukkuvaan aikaan, mutta enää kuuden jälkeen illalla se ei oikein onnistunut. Olimme palstoilla kävelemässä, kun nuoret päättivät ampua isoja raketteja. Katselimme ja kuuntelimme Veken kanssa raketteja ja päätimme kuitenkin suunnata loppulenkin vähän rauhallisemmille kulmille. Jos palstoilla ei onnistunut palloilu, niin taloyhtiön pihalla sitten heittelimme narupalloa ja vähän saimm ylimääräisiä kierroksia purettua. Silloinkin paukkui ja välähteli, mutta se ei meidän palloilua haitannut. Myöhemmin Veiko sai vielä maksalaatikolla täytetyn kongin illan viihdykkeeksi ja ulkoa kuuluvat pamaukset eivät kyllä häirinneet tätä kulinaristia. Näin kaupungissa asuvana vain harmittaa tuo älytön roskailu ja pullojen/tölkkien jättäminen niille sijoilleen, kun juomat on juotu. Tyhjät tölkit suorastaan tipahtavat juojan käsistä juuri siihen missä ollaan.

Tänään olimme Tuomarinkylässä lenkillä aurinkoisessa talvisäässä. Porukkaa oli muutenkin paljon liikkeellä. Hetkittäin pystyin pitämään Veikoakin irti, mutta enimmäkseen piti kävellä hihnassa, kun vastaan tuli mm. hevosia.

Toivottavasti meidän tästä alkaneesta vuodesta tulee terveydellisesti parempi, kuin menneestä vuodesta. Puolet viime vuodesta meni kesäkuun alun härdellin aiheuttamien vaivojen hoitamiseen ja harrastusten osalta ei ollut niin aktiivista, kuin olimme alunperin suunnitelleet. Onneksi selvisimme hengissä. Eiköhän me tänä vuonna muutaman kerran pyörähdetä näyttelykehissäkin, vaikka vain emännän virkistämiseksi jos ei muuten. Agia reenaillaan ja kisataan siten miten Henskun kevään koulukiireet vain antavat myöten. Toivottavasti sillä rintamalla saamme myös tuloksia. Näillä mennään kevättä ja kesää kohden.

Huh, hellettä

Veiko vietti joulunpyhät nauttien leudosta talvisäästä ja sopivasta määrästä hyviä herkkuja. Sukulaisia kestittiin sekä aattona että joulupäivänä. Joulupukki toi Veikolle BOT makuualustan ja erilaisia syötäviä herkkuja.

27.11.2011 tiistaina olimme lenkkeilemässä Paloheinässä, jossa kävelyteille oli talvimyrsky kaatanut puita. Katsoimmekin parhaaksi lenkkeillä enemmän peltojen reunoja, kuin metsäisiä polkuja. Kaupungin miehet olivat autoineen kyllä raivaamassa puita, joten eiköhän nekin lenkkimaastot muutu taas pian turvallisiksi.

28.12.2011 Haltialan pellot

Tänään siirryimme lenkkeilemään Haltialan peltoaukeille, jossa kaatuvat puut eivät vaivanneet. Sää oli oikein mukava, aurinko paistoi ja maa oli roudassa (eikä siis tullut tassupyykkiä!). Tuultakaan ei ollut kuin nimeksi. Kameran otin mukaan ihan vain todisteiden hankkkimiseksi, lunta ei ollut mailla halmeillakaan vaikka joulukuun viimeisiä päiviä eletään.

28.12.2011 Veikon jouluhymy <3

28.12.2011 Veiko paistattelee auringossa, vihreällä nurmikolla

28.12.2011 Veiko ja Haltialan pellot

Haltialassa kooikerkävelyllä

Veiko Haltialassa

Olimme tänään pääkaupunkiseudun kooikerkävelyllä Haltialassa. Suvi oli laittanut ilmoituksen yhdistyksen palstalle ja kun peruutimme Seinäjoen näyttelyreissun tuomarinvaihdoksen takia, oli meilläkin mahdollisuus lähteä lenkille. Veiko lenkkeili koiraseurassa varsin mallikkaasti, ei ollut mitään sanomista kenenkään kanssa. Retun kanssa käveltiin kävelytiellä vierekkäin, eikä kummallakaan häntä noussut, eikä Veiko häirinnyt kyllä muutkaan urokset.

Paikalla oli yhteensä 14 kooikeria: Repo (Bullbenz Kooi Nicky Sade), Taika & Gimma (Estaika's Christabel & Estaika's Gossip Girl), Remus & Nero (Lucky Nana`s Egregio Optimus & Oorbellen Kiefer), Tessa & Retu (Oakmeadow Cool Champagne & Frisan Gem Bastens Berthus), Kassu & Jekku (Huvi-Tuulen Dumle-Choko & Huvi-Tuulen Donald Duck), Tytti & Enni (Black Amiikos Garmina Gailje & Black Amiikos Zira Zeppelin), Veiko, Miko (Estaika's Deliverance) ja Vili (Oorbellen Kyle) omistajiensa kanssa. Pienen pieni vilkas 11 viikkoinen Bullbenziläinen "Repo" oli myös mukana. Kävelimme Haltialan maastossa 6 km lenkin. Repo oli sylissä pitkän lenkin aikana ja välillä pääsi lenkkeilemään muitten mukana. Lenkin jälkeen otimme yhteiskuvia ja pienimmät pääsivät pellonreunalle leikkimään. Repo (s. 15.8.11) ja Enni (s. 17.7.11) olivat ryhmän pienimmät ja pienen lämmittelyn jälkeen saivat hyvät painit aikaiseksi.

Kooikerit lenkillä

Repo reippailee

Lenkkiporukkaa

Tytti ja Enni

Punavalkoinen lenkkiseurue palaamassa Haltialaan.

Nero & Remus, Retu & Tessa, Tytti & Enni, Veiko, Miko, Kassu & Jekku, Vili

Repo, Taika & Gimma, Nero, Retu & Tessa, Tytti & Enni, Veiko ja Miko

Repo ja Enni

Repo Gimman tarkkailussa, Enni haistelee maata...

Kuulumisia

Tiistaina 13.9.2011 olimme tehiksen treeniessä. Kouluttajana oli meille uusi tuttavuus eli Timo Rannikko. Veikolla oli mukana radalla tänään myös kepit, jotka menivät mallikkaasti, kun vain Henrika muisti ohjata loppuun asti. Kouluttaja katseli Veikon kepittelyä, eikä huomannut siinä mitään moitittavaa, kun kylkiluun murtuman jälkeen oli 15 viikon keppitauko. Jos nyt jotain haluaisi lisää, niin reippaampi rytmitys, mutta sekin tulee takaisin, kunhan saamme tehdä keppejä normaaliin tapaan. Eikä Veiko käyttäytynyt mitenkään erityisesti keppien tekemisen jälkeen eli sen puolesta ollaan hyvällä mallilla. Rimat oli 30-35 cm, jos nyt enää muistamme. Putki-puomi erottelu oli päivän hitti, hienosti menivät joka ikinen kerta! No, problem. Rannikko on 'ammatiltaan' koirahieroja, joten hänellä luulisi olevan silmää tässä Veikon liikkumisen arvioinnissa.

Keskiviikkona 14.9.2011 oli Tehis Cupin 3. osakilpailu ja meillä ihmisillä oli tiedossa kisatalkoilua. Ihan loppuillasta vasta satoi, joten alkuosa kisoista saatiin hoidettua kuivassa säässä. Tyttikin oli tullut paikalle kisailemaan mölliradalla. Tytti oli jättänyt Enni (?) vauvansa kotiin, olisi ollut mukava nähdä pientä tyttöä, joka on kuulemma kovasti äitinsä näköinen. Sulo ja Jalo villikset tulivat myös fiilistelemään Ojankoon, varmaan lauantain piirimestiksiä ajatellen. Illan lopuksi kastuttiin, kun se syystsunami tuli myös Ojangon ylle.

Torstaina ei oltukaan Sannan treeneissä, kun Henrikalla oli muuta menoa.

Lauantaina 17.9.2011 olimme Ojangossa jo varmaan ennen kukonlaulua. Henrikalla alkoi talkoovuoro 6.45 ja itselläni vasta 7.15 ja tiedossa oli HSKP:n piirimestaruuskisat ja 3-luokan kisat kolmelle radalle. Tuomareina olivat toisella radalla Anders Virtanen ja toisella Marjo Heino. Näistä ehkä arvostaisin ensimmäisen tuomaroimia ratoja enemmän, ovat ehkä meille sopivampia vaikka eivät mitään helppoja olleetkaan. Päivä sujui kyllä rattoisasti ja sain seurata omalla radallani Sannan ja Saagan hienoa nollarataa, jolla voittivat tämän B-agiradan, hienoa menoa! Kooikereista paikalla olivat Milli ja Robi. Veiko oli aamulla kuin maansa myynyt, kun ei päässyt mukaan ja meinasi livahtaa mukaan ulko-oven raosta. Veiko olisi päässyt piirimestisjoukkueradalle varakoirakkona, mutta annoimme paikkamme toiselle koiralle, kun emme ole vielä tehneet täysiä ratoja täysin medikorkeuksin. Emme halunneet ottaa turhaa riskiä hätiköimällä rimojen nostamisen ja kontakteiden kanssa.

Sunnuntaina 18.9.2011 kävimme Henskun ja Veikon kanssa lenkillä Haltialassa. Haltialassa oli ilmeisen hyvät riistantuoksut, kun Veiko olisi singonnut metsään monessa kohtaa. Onneksi oli flexissä. Pelloilla pidimme hetken aikaa irti, mutta kooikerin nenään oli niin ihania tuoksuja, että korvat tuntuivat olevan mukanana lähinnä koristeina ja loppulenkki sujui flexissä. Haltialassa kuljetaan luonnonsuojelualueen reunassa ja lintuja ja riistaa on runsaasti. Muita kulkijoita oli myös paljon, onneksi sen verran kaukana että saimme kulkea ihan omassa rauhassamme.