lauantai 18. marraskuuta 2017

VHNK Kampioenschapsclubmatch 2017

Lähdettiin tiistaina 14.11.2017 kohti Hollantia ja rodun kotimaan Vereniging Het Nederlandse Kooikerhondje eli kotoisammin VHNK 50-vuotis erikoisnäyttelyyn Zutpheniin.

Matka aloitettiin pienellä automatkalla Vuosaareen ja jatkettiin Finnlinesin lautalla Helsinki - Travemünde. Lautta lähti klo 17, lähtöselvitys suljettiin klo 15 ja perille Travemündeen saavuttiin keskiviikkona 15.11. klo 22.30 Suomen aikaa eli 21.30 Saksan kellon mukaan. Vähän mietitytti miten koirat pärjäävät näin pitkän matkan, mutta onneksemme oikein hyvin. Hilary teki molemmat asiansa sekä meno- että paluumatkalla kannella olevaan hiekkalaatikkoon ja Veiko nosteli koipeaan moneen eri tolppaan ja kulmaan siellä kannella.

Koska saavuimme myöhään ja pimeällä Saksaan, jäimme Lübeckiin yöksi Ibikseen. Aamupalalla sai paistaa itse vohveleita ja täydellä vatsalla oli hyvä lähteä ajamaan Saksan autobaanalle.

16.11.2017 torstai oli varattu ajamiseen Saksan halki Hollantiin. Saksan moottoritiet olivat uusi kokemus, ehkä kesän ruuhkissa se on turhan tiukkaa, mutta näin sesongin väliaikana se oli ihan ok. Vasemmalle kaistalle ei ollut asiaa (vapaa nopeus), keskimmäisellä nopeutta 130 km/h ja oikeanpuoleisimmalla 80 km/h ns. rekkakaista. Pysähdyttiin muutaman kerran tankkaamaan itseämme ja autoamme ja koirat jaloittelivat. Bremenin kohdalla oli 4 rekan kolari, joka aiheutti 6 km seisovan rekkajonon ja kohtuullisen ruuhkan, joka venytti matkaa noin tunnilla. Voi vain kuvitella miten kesällä liikennemäärien ollessa suurimmillaan, kuinka kauan motareilla voidaankaan jonottaa. Kauan.


Majoituimme Almenissa Landgoed Ehzerwold hotellissa (to-su), hyvät puistomaiset piha-alueet ja maistuva aamupala. Eurooppalainen tapa ulkoiluttaa irrallaan koiria on välimatkasta pitävälle pohjoismaalaiselle hm. erilaista. Irrallaan olevat koirat ovat toki hyvin käyttäytyviä, mutta yllättävä iso irrallaan omistajansa kanssa pyöräilevä tai lenkkeilevä koira ei ole kooikerin mieleen. Mitään ei toki päässyt sattumaan, mutta silmät sai olla selässäkin, kun lenkkeiltiin, että osattiin väistää ajoissa.

Perjantai 17.11.2017 oli ihan ei mitään päivä ja käytiin Zutphenissa ja lähistöllä minne mieli teki mennä. Koirille lepopäivä ja lenkkipäivä.





Illaksi menin VHNK:n jalostusseminaariin Deventeriin ja isäntä ja koirat lepäsivät hotellilla. Mielenkiintoisia aiheita ja kyllä se rodun kantakoirien määrä on pieni, vain 13 eri koiraa!


Lauantaina 18.11. oli erikoisnäyttely Zuthpenin urheiluhallissa. Neljä kehää ja noin 150 koiraa. Luokkien laatuarvostelut mentiin koira kerrallaan ja tämän jälkeen tuomari valitsi 4 koiraa, jotka menevivät jatkoon. Seinälle tulevasta tuloslistasta saattoi käydä lukemassa tuloksensa (eri, eh, jne..). Erinomaiselle eli uitmuntend ei merkitä mitään eli vain muut merkitään. Näytteli avattiin kansallislaululla ja sisään astui kansallispukuihin pukeutunut pariskunta, jota talutti kooikeria. Kohotimme maljan yhdistyksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi ja tämän jälkeen kehät alkoivat. Keskellä päivää pidettiin ruokatauko ja huutokauppa, jossa oli kooikeraiheisia tavaroita, varat menivät rodun sairauksien tutkimiseen.


Isot kehät käytiin ensin pennuille, sitten junnu, nuori, avo... Luokkien loputtua pu/pn kehät, joihin tuli vain luokkavoittajat. Hollannin erkkarissa on myös ns. fokkerluokka, johon kasvattaja voi ilmoittaa kasvattamansa ja omistamansta uroksen tai nartun. Lopuksi valittiin ROP ja VSP. Sertit menivät näille koirille. Tulokset. ROP oli narttu Mare Macao v.d. Zwarte Bellen Hoeve ja Nick v.d. Schoonheden oli paras uros ja VSP.

Hilary oli valionarttujen neljäs eli pääsimme juoksemaan isoon kehään. Hilary todellakin juoksi, suorastaan kauhoi kohti edellä juoksevaa koiraa, nätimpi esitys isossa kehässä olisi varmasti nostanut sijoitusta. Mutta saatiin Uitmuntend!





Näytelyn jälkeen menimme Yvonnen ja muutaman muun ruotsalais, jenkkiläis yms. porukassa syömään pannukakkuja. Olipas herkkua!

Sunnuntaina 19.11.2017 lähdimme ajamaan kohti Eendenkooita. Löysimme perille, mutta en tajunnut jättää koiria autoon odottamaan... Kuvia sieltä tulee myöhemmin, omia en saanut otettua. Matkasimme yöksi Bremeniin, laiva kotiin lähti vasta ma-ti välisenä yönä. Bremenin hotelli oli syrjässä, mutta aamupala ja huone olivat ihan ok, yhden yön majoitukseen passeli.


Maanantai 20.11.2017 matkasimme Bremenistä Travemündeen ja toki käytiin ostoksilla. Bremenissä Vitacraftin tehtaanmyymälä oli sattumalta lähellä hotellia ja iso kauppakeskus oli myös. Lähempänä satamaa täytimme joulujuotavien varastot ja tehtiin lisää ruoka- ja vaateostoksia ja käytiin syömässä. Autoon ei olisi mahtunut enää mitään suklaalevyä isompaa, kun pääsimme odottelemaan laivaan pääsyä. Koiratkin ehdittiin lenkittää sekä siellä että lähellä satamaa. Paluulaiva lähti klo 03, ja laivaan päästiin joskus klo 23 jälkeen.



Tiistaista 21.-22.11.2017 keskiviikkoon klo 9 vietimme taas Finnlinesin laivalla, leväten, syöden ja nukkuen. Ihmiset kävivät tunnin hieronnassa ja monta kertaa seisovassa pöydässä. Ei ehtinyt tulla nälkä missään vaiheessa. Koirat nukkuivat, söivät ja nauttivat rapsutuksista.

Veiko relaa laivalla

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensimmäinen

Ohjaaja jäi Vaasan opiskelureissultaan paluumatkalla Pirkkalaan siskon luokse viettämään viikonloppua. Kepo J toi lauantaina aamulla Hillopullan ja nastarenkaat alle saaneen Corsan Pirkkalaan ja näin oli mahdollista käydä samalla reissulla kisaamassa. Pääkaupunkiseudulle oli edellisenä torstaina satanut ensilumi (20 cm) ja torstaina ei autoilla liikuttu minnekään. Perjantaina saatiin Corsalle talvitassut alle ja matka Tampereen suuntaan oli edes mahdollinen. Ylöjärvellä oli sunnuntaina kolmosten kisat ja sinne sitten suunnattiin.

Kaksi ensimmäistä rataa menivät harjoittelun piikkiin, mutta onneksi tulokset olivat nousujohteisia ja viimeiseltä radalta saatiin nollatulos, voittonolla ja ensimmäinen SERT-A!

Jos olen oikein laskenut, on Hilaryllä ensi vuoden SM -tulokset kasassa, jos tulosten määrä on sama mitä kuluvanankin vuonna on ollut. Se jää nähtäväksi.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Citybelgit

Citybelgien kisoissa oli samana päivänä sekä 1-2 luokat että kolmoset. Vaihdeltiin ratajärjestystä siten, että Hilaryn ja Veikon radat olivat mahdollisimman lähekkäin eikä hallissa oltaisi ihan koko päivää. Kiitos belgeille joustavuudesta!

Ekalle radalle Hilary lähti vain juoksemaan ohjaajan perässä, sillä oli ajatukset muualla, kun ei normaalisti ohittele putkia. Vaikea keppikulma olisi onnistunut! Toiselle radalle Hilary sai paremman vireen ja vähän vielä oli paikoin tahmeaa, mutta nollatulos ja sijoitus 3/21.

Veiko haettiin hallille vasta Hilaryn ensimmäisen radan jälkeen. Se olikin ehtinyt kerätä kierroksia aikas reippaasti ja oli kuin kengurubensaa suonissaan. Nalle Puhin Tikru näyttää suurinpiirtein samalta, kuin Veiko eilen hallissa. Ohjaaja sai kierroksia laskemaan jonkun verran, mutta radalle Veiko lähti silmät lautasen kokoisina ja sehän tietää korvattomuutta radalla. Veiko ei malttanut löytää keppejä ja A:n alastulosta piti tehdä ilmavampi kuin olisi suotavaa. Muutoin Veiko tykkäsi kyllä kovasti olla mukana ja hän pääsi radalle. On se hömelö!






lauantai 7. lokakuuta 2017

Mestarissa plussalle


Saatin päivän varoitusajalla peruutuspaikka PORSK:n rally-tokokisoihin ja mestariluokkaan. Tiesin jo heti, ettei meidän osaaminen ole vielä sellaista, että sillä saisi mestariluokasta hyväksyttyä tulosta, mutta halusin käydä kokeilemassa mitä me osaamme nyt ja mitä kaikkea pitää vielä treenata.

Käytösruudussa oli edessä istuminen 3 minuuttia, istui hienosti mutta edelleen pientä ääntelyä. Ääntelyä tulee myös radalla, joten tässä yksi reenikohde. Emme osaa vielä peruuttaa oikealla ja nämä tuplppaanityyppiset käännökset leviävät, niitä treenilistalle. Oli siellä kuitenkin pätkiä ihan sujuvaakin rataa ja mestariluokan korkaaminen näkyi ohjaajan luokattomana ohjaamisena. Käskyt ja vartaloavut tulevat milloin sattuu, voi koira parkaa.

Mutta hei, me jäätiin plussalle MES0 (21/100).

lauantai 30. syyskuuta 2017

Rotumestaruus hopeaa!

Kooikereiden rally-tokon rotumestaruudet ratkottiin TAMSK:n rally-tokokisoissa Tampereen Niihamassa lauantaina 30.9.2017. Hilarylta puuttui yksi tulos voittajaluokasta ja toiveissa oli saada se näistä kisoista.

Rotumestiksiin osallistui 7 kooikeria, joka kisaluokassa oli koiria. Rotumestiksien tuloksissa 1. Kirppu & Hanne, 2. Hilary & Kaisa ja 3. Hanne & Dave, TP oli Vili Colanpoika.

Paluumatkalla koukattiin Pirkkalan kautta ja käytiin moikkaamassa isoa siskoa ja saatiin luumuja.



1. Kirppu & Hanne (mes)
2. Hilary & Kaisa (voi)
3. Dave & Hanne (avo)
tp Vili




sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Pappakoira aksaa


Hilary lähti perjantaina juoksutauolle ohjaajan luokse ja Veiko on saanut spesiaalia tekemistä sillä aikaa (privaatti aksaa yhdessä ohjaajan kanssa).

Sunnuntaina 10.09.2017 Veiko sai mennä yhden hyppärin BAT:n kisoissa, kun sinne oli vielä yksi käyttämätön lahjakortti. Veiko teki hienon nollan ja voitti luokan ollen 1/12. Radat olivat tuomariharjoittelija Riikka Kankaisen käsialaa ja niitä tarkisti Heidi Viitaniemi. Vain Veikolle ja Rytmille tuli tästä puhtaat nollatulokset, kolmas sija meni myös HSKH:lle mutta tuloksella 5.

Veiko tykkäsi kovasti, kun pääsi ohjaajan kanssa kahdestaan rallattelemaan ja nautti herkuista ja lenkeistä myös. Kyllä se nauttikin!




sunnuntai 27. elokuuta 2017

Piirimestikset kuvin!








Kuvat (c) Suvi Tyynismaa

27.08.2017
KOOHO HSKP joukkuepronssi
Merja ja Flow
Anu ja Weera
Henrika ja Hilary
Mari ja Mizy


Piirimestispronssia!

Suomen Kooikerhondje ry sai ensimmäisen kerran joukkueen kasaan myös HSKP joukkuepiirimestaruuskisaan, joka pidettiin Ojangossa HSKH:n kisoissa sunnuntaina 27.8.2017. Joukkueessa olivat Hilary & Henrika, Weera ja Anu Pystynen, Flow ja Merja Suomalainen sekä Mizy. Joukkue teki historiallisen tuloksen, kolme nollaa ja joukkuepiirinmestaruuspronssia! Hilary, Weera ja Flow tekivät puhtaat radat ja Mizy saattoi juoksuisena vain hyllytellä ankkurina. Meillä oli kyllä hieno joukkue ja niin hyvä fiilis.



Yksilö piirinmestaruuksiin olisi tarvittu kaksi nollaa, mutta niitä tuli vain yksi, hypäriltä. Agiradalta harmillinen esteen ohitus hankalan kohdan jälkeen ja Hilary videolla pyysi ohjaajalta selvästi lisää ohjeita. Hyppärillä oli tulos 0 ja sijoituskin 5/57.





sunnuntai 13. elokuuta 2017

I hah, tupla!

Ohjaaja kävi rentoutumassa Flow Festareilla perjantaina ja lauantaina ja oli hyvässä rennossa kisakondiksessa sunnuntaina aamulla. Menimme I-HAH:n kisoihin kahdelle ekalle radalle ja Veiko jäi kotiin odottelemaan, kun kentälle pitää kantaa häkit autolta kohtuullinen matka, eikä minun polveni siitä kantamisesta oikein pidä.


Hilary oli hyvällä tuulella ja sää oli myös miellyttävä, vähän tuuli ja muutama pisara, mutta ei paahtavaa hellettä eikä kaatosadetta. Molemmilta agiradoilla tulokseksi tuli nolla ja se tiesi ensimmäistä tuplaa Hillolle kolmosissa. Molempien ratojen sijoitukset myös kolmansia eli 3/13 ja 3/18. Hyvä, hyvä!!

A

B



Nyt sitten rennosti reenataan ja piirimestiksiin mennään mukaan kooikereiden ihka ensimmäiseen piirimestis -joukkueeseen!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Hesalaiset yöjuoksut


Hilary lähti HAU:n Hesalaisiin yöjuoksuihin ohjaajan ja kepon kanssa, kun meikäläinen vahti kotona hammasoperaatiosta toipuvaa Veikoa. Ohjaaja ei suhtautunut myöhäisiin startteihin kovin innostuneena, hän ei ole niitä iltaihmisiä ihan parhaimmillaan. Illan tuomareina olivat Anne Viitanen ja Kari Jalonen ja normaalipirteänä päivänäkin, ovat viitasenradat olleet kyllä varsin kinkkisiä.

Kisat alkoivat makseilla klo 20 ja minit/medit starttasivat ekalle radalle 21.45 ja toiselle 22.45. Ensimmäinen rata oli ulkona Anne Viitasen hyppyrata ja ohjaaja halusi kokeilla kepeille vientiä uudella tavalla, jota on nyt Jennan treeneissä harjoiteltu. Ohjaaja uskalsi, kepit meni loistavasti juuri niin kuin treeneissäkin ja ohjaaja sai hyvän draivin rataan. Nollalla maaliin! Minä seurasin onlinetuloksia ja saatoin onnitella voitosta ja SERT-H:sta hieman epäuskoiselta kuulostavaa ohjaajaa. Aika makeeta!

klo 00:08 lauantain puolella otettu palkintokuva

Kari Jalosen agiradalle lähdettäessä oli kello jo puoli kaksitoista ja ohjaaja ja Hillo väsyneitä. Hillo teki ei niin tyypillisen virheen, hypyn väärin päin. Autoon päästyään oli Hilary jo kääriytynyt pienelle kerälle nukkumaan. Eipä ole aiemmin kisattu puolilta öin.

HSKH:n medit ja minit eivät muita kumarrelleet, kun Säde & Riikka voittivat molemmat minien radat ja Marko & Sissi voittivat sen Jalosen agiradan ja Sissille se oli kolmas agiserti ja valioituminen.


Hilaryn sertie

Hilaryn sertie

Kaksi hammasta köyhempää

Veiko oli aamulla Anidentissa hammaslääkärissä ja siltä oli siellä poistettu kaksi hammasta, joista toinen oli vaihtanut värinsä vaalean liilaksi eli hammas oli kuollut ja tulehduspesäkkeenä suussa. Toinen poistettu hammas oli pieni välihammas ja yhden alakulmurin luota poistettiin myös ikenen liikakasvua. Myös yksi takahampaan lohkeama paikattiin.


Samalla tutkittiin rauhoituksessa myös korvat (ok), eturauhanen (ok), pissanäytteet (ok) ja perusverikokeet (ok). Rauhoitukseen tarvittiin kaksi annosta rauhoitetta, kun ensimmäisen rauhoitteen jälkeen hoitajan tullessa jo noutamaan koiraa, se murisi voimakkaasti ja nousi istumaan. Veiko rähjäsi jo saadessaan sen rauhoitteen, sillä se kirveli. Se ei nykyään arvosta ollenkaan mitään tutkimista ja piikkejä vielä vähemmän.

Herättäminen tehtiinkin sitten niin, että ensin poistetttiin kanyyli ja vasta sitten sai rauhoitetta kaksi annosta. Noin puolessa tunnissa Veiko olikin jaloillaan ja valmis lähtemään kotiin.

Kotona Veiko nukkui ja selkeästi pää oli vielä aineista sekaisin, kun murisi sekä isolle veljelle että ohjaajalle, kun nämä tulivat töistä. Sitten kun tunnisti keitä he olivat, olivat he ihan ok. Illan aikana tehtiin muutamia pieniä pissalenkkejä ja vähän Veiko piippaili. Kuuden jälkeen sai pehmeäksi turvotettua nappulaansa tölkkiruuan kera. Suuta ja poistettujen hampaiden kohtia pitää huuhdella 1-2 kertaa päivässä ja senkin onnistuimme tekemään illalla.


Lauantaina aamusta alkaen tulee 7 päivän Rimadyl -kuuri. Eipä tarvitse huolehtia mitä lomarahoillaan tekisi, tästä lystistä piti maksaa melkein 1700 euroa. Kyllä sitä tahtomattaankin jäi miettimään miten, missä ja miten paljon koiraa kannattaa hoitaa, varsinkin, kun hoitaminen tuottaa sille nykyään niin suurta huolta ja ahdistusta. Veikoa ei halua sen eläinlääkärikammon takia hoidattaa ihan missä tahansa vaan pyrimme aina minimoimaan kaiken turhan kopeloinnin, koska Veiko ahdistuu siitä. Veiko on yhden koiran elämän ajan käynyt kyllä onnettomuuksien takia liian paljon lääkärissä eikä se rotikkakolarin jättämistä tramumoista ehkä koskaan tule palautumaan kokonaan. Päivän hoitavan eläinlääkärin mukaan näitä flashback kuvia taisi tulla Veikolle tänäänkin...


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Agirotu 7/95


Hilary lähti ohjaajan ja avecin kanssa Agirotuun Mikkeliin. Aikataulut lauantaille olivat kyllä sen verran haastavat, että niiden perusteella tuli ilmottua turhaan sille toiselle viralliselle radalle, sillä se olisi ollut aikataulun mukaan vasta illalla (klo 19.05), kun ensimmäinen oli jo klo 10. Ensimmäinen rata oli ns. karsintarata FAO -finaaliin (Finnish Agility Open SM). Ohjaaja sai taisteltua radalta nollan sijoituksella 7/95! Eka aginolla tälle kaudelle on nyt takataskussa. Upeeta!

Finaalissa italialaisen Vittorio Papaveron radalta Hilaryn kohtaloksi koitui treenilistalla jo oleva putki-puomi erottelu, putket ovat ennenkin syöneet kooikereita... A:lta taisi tulla myös kontaktivirhe.

Parasta lienee kuitenkin koko päivässä oli Hillon kisa-asenne, vaikka välillä paukkui ja kuuluteltiin,, niin silti malttoi ottaa päiväunet häkissä ja jaksoi sitten kuuman helteisen päivän. Kiitos Eiri unikuvasta!

Hilary päiväunilla ensimmäisen radan jälkeen ja ohjaaja lounaalla Mikkelissä
(c) Eiri Suopanki

Agirotu Mikkeli
Agirotu Mikkeli

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Veiko Akatemialla


Veiko pääsi tuuraamaan Juha Oreniuksen valkkuryhmään, kun Hilary vielä palautteli matkaväsymystään.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Lappeenranta SM2017



Hilary pääsi agilityn SM -kisoihin Suomen Kooikerhondje ry:n joukkueessa yhdessä Matin, Daven ja Novan kanssa. Meillä oli hyvä yhteishenki ja samanhenkistä porukkaa. Ylpeinä omasta rodustamme edustimme kooikereita. Joukkuekisan päivänä oli huippusää, +34 parhaimmillaan. Hilary oli joukkueen ensimmäinen koirakko. Seuraavina pojat Matti ja Dave ja ankkurina Nova.

Hilarylle harmillisesti kepeiltä vitonen, muutoin puhdas rata hyvällä ajalla. Dave sai hienon nollan ja Matille ja Novalle ei tullut tällä kertaa muuta kuin paljon hyviä kisafiiliksiä ja kokemusta.

Meidän majoitus oli Lappeenrannassa Summerhotel KareliaPark. Ihan käypäinen majoitus tähän tarkoitukseen. Veiko toimi joukkueen bodyguardina.



Matti & Pia, Nova & Paula, Dave & Petri, Hilary & Henrika


Finaaliin lähdettiin sijalta 15/69 !!

Henrika & Hilary