perjantai 30. syyskuuta 2011

Rooma

Santa Maria in Trastevere
Italialainen talo
Mozzarella ja parmankinkku
Vietimme isännän kanssa muutaman päivän lämpimän syysloman Roomassa (30.09. - 05.10.2011) ihaillen vanhaa kulttuuria ja nauttien paikallisista herkuista. Hensku ja Veiko pitivät huushollia pystyssä ja nauttivat syksyisistä lenkkeilymaastoista Haltialassa ja Paloheinässä.


Piazza di Spagna
San Pietro
Fontana di Trevi
Colosseo

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Itseluottamus kohdallaan

Tiistaina 27.09.2011 Veikolla olikin taas agiliitoa tehiksen treeneissä Jaakko Knuuttin johdolla. Vaikka käytössä oli kaksi pakkaa ratanumeroita, eivät nekään riittäneet piti vielä kolmannestakin pakasta kaivaa parit numerot, kun rata oli niin pitkä. Taas tuli hienoa rataa Veikollekin ja kepit menivät myös vauhdikkaasti. Videota luvassa sitten, kun saan ne vain käsiteltyä.

Keskiviikkona 28.09.2011 Veikolla oli varattu Leena Piiran käsittely Halikossa. Olemme liikkuneet ja kuntouttaneet heinäkuussa saatujen ohjeiden mukaisesti ja oli mukava huomata, että myös Leenan mielestä hierottavaksi tuli tänään ihan toinen koira! Veiko seisoi lähes suorassa (onko kukaan koira Piiran mielestä täysin suora?), lantio oli suora (!), kaularanka ja selkäranka ja lanneranka liikkuivat normaalisti eikä Veikolla ollut jumeja/lukkoja rangassaan ollenkaan! Jee!

Aina löytyy myös petrattavaa ja meillä panostetaan vielä lisää tasapuolisen lihaksiston saamiseksi eli kyljen lihakset eivät olleet vielä Leenan mielestä aivan täydelliset, muistamme siis jatkossa seurailla myös ohjaajan oikealla puolella. Sitä nesteturvotusta mitä oli kesällä vasemmassa kyljessä ei ollut ollenkaan, eikä Leenan mielestä mistään näistä vähän jäykistä kohdista voinut päätellä, että koiralla olisi ollut trauma takanaan.

Oli myös ihanaa huomata, että Veiko asettui fyssarin matolle melkein itse valmiiksi kyljelleen ja kun Leena aloitti käsittelyn Veikon niskasta alkaen, laittoi Veiko silmät kiinni ja nojasi päänsä minun jalkaani. Kesällä Veiko oli niin kipeä, että sekä Hensku että minä pidimme Veikoa kiinni, jotta käsittely kipeistä kohdista oli mahdollista. Mutta onneksi tänään oli mukana eri koira! Välillä Veiko nosti raukeana päätään ylös ja välillä avasi silmänsä, kun aulasta kuului toisten koirien ääniä. Hieman jäykkyyttä oli kaulan oikealla puolella ja takajaloissa, olihan eilen ollut ihan normit agitreenit eikä jäykkyys ollut Leenan mielestä mitenkään poikkeavaa ja Veiko rentoutui käsittelyssä hyvin.

Piira sanoikin, että koirasta näkee, että Veiko luottaa itseensä ja on varma, koska Veiko antaaa niin hyvin käsitellä itseään. Muutaman kerran Veiko vilkaisi Leenaa ja laittoi päänsä takaisin 'tyynyyn' eli matolle. Hauskaa kuulla, että Veikolla on hyvä itseluottamus tuollaisen tapahtuman jälkeen. Tämä ei Piiran mukaan ole kooikerille mitenkään tyypillistä antautua näin hyvin käsiteltäväksi. Pidin välillä Veikon kaulapannasta kiinni yhdellä sormella ja meinasi Veiko kellahtaa selälleenkin :)

Piiralla on käynyt myös hoidettavana kooikereita, jotka ovat vetäytyneet kyyryyn, kun koiraan on koskettu ja käsittely on ollut hankalampaa, kuin mitä meillä tänään. Mutta koirat ovat kaikki niin erilaisia omine vaivoineen. Piira on niin suosittu omalla alallaan, että varasin saman tein neljä aikaa ensi vuodelle eli kohta Veikon kalenteri vuodelle 2012 on täynnä. Nyt jatkamme maltillista treenaamista ja kunnon kohotusta ja ehkä me vielä startataan tämän vuoden puolella. Aika näyttää.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kuulumisia, again

Mennyt viikko oli meidän mittapuun mukaan normaali työviikko kiireineen kaikkineen.

Tiistaina 20.09.2011 olimme illalla tehiksen agitreeneissä. Nyt oli jo polvileikkauksestaan toipuva Jaakko Knuutti oli vetämässä treenit. Kimuranttia rataa oli Jaakko rakentanut paikka paikoin ja hyviä onnistumisiakin mahtui mukaan. Myös treenattavaa jäi taas seuraavaan kertaan ;)

Keskiviikkona 21.09.2011 nuorempi Veikon emännistä istui englannin yo-kirjoituksissa...

Torstaina 22.09.2011 Sanna oli kokoustamassa ja Hensku ja Elina saivat pitää kentän kahdestaan, kun muut ryhmäläiset eivät vaivauneet paikalle iltapäivän epävakaisen sään takia. Illaksi oli luvattu tasaista sadetta, mutta kuudesta seitsemään ei ainakaan satanut Ojangossa... Elina teki muutaman hypyn ja keppien harjoituksen ja Hensku rakensi pitkän hyppysuoran eri korkuisilla rimoilla ja puomi/pussi erottelua. Treenit olivat lyhyet ja ytimekkäät, kepit tehtiin Elinan ratapätkällä kahdesti ja molemmat kerrat menivät hyvin. Ihanaa huomata, että viidentoista viikon kepittömyys ei haittaa keppien rytmityksessä, Henskun liikesuunta toki vaikuttaa vielä.

Lauantaina 24.09.2011 Hensku järjesti meille pikaisen aamuherätyksen, kun oli pikkuautollamme matkalla töihin Kirkkonummelle. Peugeottimme otti ja leikkasi kiinni Kehä III:lla ja Hensku oli ajanut savuavan auton tiensivuun ja soitti pelästyneenä meille. No, ajoimme puolessa tunnissa paikalle ja isäntä vei Henrikan töihin ja minä jäin odottamaan hinausautoa. 1,5 tuntia sain odotella ennen kuin hinausauto tuli ja sen kyydissä pääsin autoliikkeen pihaan. Peugeot oli ollut maanantaina huollossa ko. autoliikkeessä, joten huollossa ei tainnut mennä kaikki ihan kohdalleen. Huomenna maanantaina lupasivat soittaa sieltä ja kertoa mikä hajosi! Auto on juuri vuoden ikäinen, joten mitäköhän ne siellä autoliikkeessä oikein huolsivat...

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kuulumisia

Tiistaina 13.9.2011 olimme tehiksen treeniessä. Kouluttajana oli meille uusi tuttavuus eli Timo Rannikko. Veikolla oli mukana radalla tänään myös kepit, jotka menivät mallikkaasti, kun vain Henrika muisti ohjata loppuun asti. Kouluttaja katseli Veikon kepittelyä, eikä huomannut siinä mitään moitittavaa, kun kylkiluun murtuman jälkeen oli 15 viikon keppitauko. Jos nyt jotain haluaisi lisää, niin reippaampi rytmitys, mutta sekin tulee takaisin, kunhan saamme tehdä keppejä normaaliin tapaan. Eikä Veiko käyttäytynyt mitenkään erityisesti keppien tekemisen jälkeen eli sen puolesta ollaan hyvällä mallilla. Rimat oli 30-35 cm, jos nyt enää muistamme. Putki-puomi erottelu oli päivän hitti, hienosti menivät joka ikinen kerta! No, problem. Rannikko on 'ammatiltaan' koirahieroja, joten hänellä luulisi olevan silmää tässä Veikon liikkumisen arvioinnissa.

Keskiviikkona 14.9.2011 oli Tehis Cupin 3. osakilpailu ja meillä ihmisillä oli tiedossa kisatalkoilua. Ihan loppuillasta vasta satoi, joten alkuosa kisoista saatiin hoidettua kuivassa säässä. Tyttikin oli tullut paikalle kisailemaan mölliradalla. Tytti oli jättänyt Enni (?) vauvansa kotiin, olisi ollut mukava nähdä pientä tyttöä, joka on kuulemma kovasti äitinsä näköinen. Sulo ja Jalo villikset tulivat myös fiilistelemään Ojankoon, varmaan lauantain piirimestiksiä ajatellen. Illan lopuksi kastuttiin, kun se syystsunami tuli myös Ojangon ylle.

Torstaina ei oltukaan Sannan treeneissä, kun Henrikalla oli muuta menoa.

Lauantaina 17.9.2011 olimme Ojangossa jo varmaan ennen kukonlaulua. Henrikalla alkoi talkoovuoro 6.45 ja itselläni vasta 7.15 ja tiedossa oli HSKP:n piirimestaruuskisat ja 3-luokan kisat kolmelle radalle. Tuomareina olivat toisella radalla Anders Virtanen ja toisella Marjo Heino. Näistä ehkä arvostaisin ensimmäisen tuomaroimia ratoja enemmän, ovat ehkä meille sopivampia vaikka eivät mitään helppoja olleetkaan. Päivä sujui kyllä rattoisasti ja sain seurata omalla radallani Sannan ja Saagan hienoa nollarataa, jolla voittivat tämän B-agiradan, hienoa menoa! Kooikereista paikalla olivat Milli ja Robi. Veiko oli aamulla kuin maansa myynyt, kun ei päässyt mukaan ja meinasi livahtaa mukaan ulko-oven raosta. Veiko olisi päässyt piirimestisjoukkueradalle varakoirakkona, mutta annoimme paikkamme toiselle koiralle, kun emme ole vielä tehneet täysiä ratoja täysin medikorkeuksin. Emme halunneet ottaa turhaa riskiä hätiköimällä rimojen nostamisen ja kontakteiden kanssa.

Sunnuntaina 18.9.2011 kävimme Henskun ja Veikon kanssa lenkillä Haltialassa. Haltialassa oli ilmeisen hyvät riistantuoksut, kun Veiko olisi singonnut metsään monessa kohtaa. Onneksi oli flexissä. Pelloilla pidimme hetken aikaa irti, mutta kooikerin nenään oli niin ihania tuoksuja, että korvat tuntuivat olevan mukanana lähinnä koristeina ja loppulenkki sujui flexissä. Haltialassa kuljetaan luonnonsuojelualueen reunassa ja lintuja ja riistaa on runsaasti. Muita kulkijoita oli myös paljon, onneksi sen verran kaukana että saimme kulkea ihan omassa rauhassamme.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Tehis Cup 2. osakilpailu ja vähän muutakin

Perjantaina 9.9.2011 talkoilimme Henskun kanssa HSKH:n Tehis Cupin 2. osakilpailun mölliradalla. Henrika toimi radalla sisäänheittäjänä ja minä oli toinen kello ja huonomuistinen remminviejä :) Olin päivällä vilkuillut Iltasanomien sadetutkaa, eikä se luvannut illaksi mitään muuta kuin kaatosadetta. Onneksi sateen kiersivät Ojangon lähes kokonaan ja vain illan viimeisten kisaavien radan aikana oli sadetta. Aikaa vierähti talkoillessa melkein viisi tuntia, mutta oli kyllä rentoa porukkaa liikkeellä näin perjantai-iltana. Möllien rata oli poikkeuksellisesti hyppyrata jossa oli 4 putkea, joita sitten mentiinkin edes takaisin. Illan lopuksi Sanna toi omat vesikoiransta Seran ja Saagan sekä kaksi hoitovesikoiraa ja Sanna heitti paikallaoleville työntekijöille haasteen mölliradasta vieraan vesiäisen kanssa. Perron Sanna, Riikka ja Hensku ja Sanna kisasivat yön pimeydessä mölliradan vesikoiran kera. Hensku meni radalle Seran kanssa. Oli oikein mukava ilta.

Muuten viikonloppuna tuli tehtyä kotihommia, ruokaa ja raivattua pihan pensaita talvea varten. Tänään Veiko  pääsi vielä näyttelykurssin viimeiselle kerralle. Veikoa ei kyllä kiinnostanut paikalla ollut irlanninterrieri nuorukainen, jolla ei ollut urosten kanssa oikein lämpimät välit. Vauhdikas irlanninsetterinarttu ja nuori shibauros olivat Veikosta ihan jees. Setterinarttu oli kyllä oikea Tikrun kaveri, sellaiset vieterijalat. En laskenut Veikoa nartun luokse, kun sen lähestyminen oli pelkkää loikkimista ja Veikolle olisi vaan tullut tarvetta komentaa toista, joka loikkii niskaan.

torstai 8. syyskuuta 2011

Sataa, sataa ropisee

Sunnuntaina 4.9.2011 olimme näyttelytreeneissä. Veiko patsasteli kuten ennenkin eikä sitä huolettanut ollenkaan muut koirat. Pöytätreeniäkin saatiin, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa.

Tiistaina 6.9.2011 tehiksen treenit olivat ihme ja kumma kyllä, lähes sateettomat. Tällä viikolla on vettä tullut joka välissä ja reilusti, mutta onneksi tehiksen treenien aikaan ei satanut. Kouluttajana oli vielä tällä viikolla Anu Niemi ja kimurantteja kuvioita oli radalle pistetty peräjälkeen. Kontakti olivat mukana Veikon reeneissä ensimmäistä kertaa eikä hetkeäkään epäröinyt nousta A:lle tai juosta puomille. Kepit vielä feidattiin tällä kertaa. Rimat olivat jo minimitoissa sellaiset 30 cm. Tässä pieni pätkä todistusaineistoa.

Keskiviikkona 7.9.2011 ehdin tehdä pidemmän n. 3,5 km lenkin ennen kuin sade alkoi. Iltapissalenkki olikin kaatosateessa sitten vain nopea pyrähdys.

Torstaina Sannan agitreeneissä ei sitten ollut poutaa vaan satoi, satoi, satoi... Radalla oli kolme eri pistettä, jossa treenattiin mm. takaaleikkauksia ja tiukkoja käännösiä. Veikon radat sujuivat toosi hienosti! Tässä väliin vähän kuvia ratapätkistä, Sanna-open agitreenit -blogista lainattuina. Viimeisessä treenissä Veiko teki myös itse yhden omatoimisen keinun, kun Hensku käveli keinun ohitse. Keinu tehtiin kävelyvauhdilla eikä siinäkään ollut mitään ongelmia. Sateen takia Henrika ei ollut ottamassa keinua mukaan tähän ohjauskuvioon, mutta eipä tuo yksi keinu haitannut.

http://agitreenit.vuodatus.net/
Sannan agitreeniblogi
Treenien aikana tai siinä välissä tuli talkoiltua työmaakonttia siivoamalla ja roskia keräämällä. Vaikka satoi oli tuota talkooväkeä paikalla yllättävän paljon. Ja huomenna sitten taas Ojankoon, Tehis Cupin 2. osakilpailu ja talkootyötä taas luvassa. Toivottavasti ne sadepilvet sitten ymmärtävät kiertää Ojangon...

lauantai 3. syyskuuta 2011

Kiireinen viikko ja korvaton koira

Lauantaina 28.8.2011 teimme perinteisen syyssiivouksen ja Veikon tehtävänä oli lähinnä pysyä pois vahattavalta parketilta. Meillä on kesäkaudella aikana aina matot pois lattioilta ja kun koulut alkavat (tai ilmat viilenevät sopivasti) laitamme puhtaat pestyt matot pestyille lattioille.

Sunnuntaina 29.8.2011 olimme Veikon kanssa näyttelykurssilla ja ainoana osallistujana saimme runsaasti pöytä- ja lattiakopelointia. No, problem. Päivän urheilusuorituksesta vastasi Laura, joka osallistui Helsinki City Triathloniin naisten yleiseen sarjaan (ei kilpapyörää). Laura antoi muille tasoitusta fillaroimalla Jopolla.
10 km fillarointia Jopolla

3 km juoksu

01.09.04,5
300 m uinti 6:48
10 km pyöräily 39:52
3 km juoksu 22:26

Tiistaina 30.8.2011 tehiksen agitreeneissä piti olla kouluttajana Jaakko Knuutti. Pienen informaatiokatkoksen takia leikkauksen jälkeen heräämöstä tavoitettu Jaakko ei ollut tulossa kouluttamaan. Anne organisoi paikalla valmiiksi rakennetun radan ja tehisläiset ohjasivat omatoimisesti itsensä. Veikolla meni lujaa ja hienoja pätkiä tuli taas tehtyä. Muiden puuhastellessa radalla tein Hannan kanssa talkootyötä ja siivosimme HSKH:n ilmokoppia. Nyt kelpaa tulla kisoihin töihin, kun kontin lattiatkin on pesty!

Keskiviikkona 31.8.2011 oli Veikolla Viikin fyssari. Veiko oli hyvässä kunnossa, eikä lisää jumeja ole tullut vaikka agia on treenattu soveltuvin osin kahdesti viikossa. Saimme luvan ottaa myös kontaktiesteet ja kepit mukaan treeneihin ja rimoja nostetaan 5 cm viikossa. Syyskuun aikana saavutamme entisen normaalitason, jee! Etenemme hitaasti, jotta emme innostuessamme harjoittelisi liikaa. On se kyllä vaikeaa olla maltillinen, kun koira vetää radalle! Seuraava fyssari onkin sitten kuukauden päästä.

Torstaina 1.9.2011 olimme Henskun kanssa HSKH:n Tehis Cup 1. (agilityepikset) osakilpailussa töissä ja siellä vierähti aikaa noin viidestä yli yhdeksään. Onneksi isäntä lenkitti Veikoa tänä aikana. Veikosta oli kyllä niin väärin, että me lähdimme selkeästi agilityyn pukeutuneina eikä häntä otettu mukaan.

Perjantaina 2.9.2011 päätin olla taas kunnollinen koiranomistaja ja lähdin kiertämään Malmin lentokenttää kiertävää kävelytietä. Lenkki on ihan sopivan mittainen, mittari näytti matkaa kertyneen 6,79 km. Alkumatkasta oli muita ulkoilijoita enkä laskenut Veikoa vielä irti. Osan matkaa Veiko sai sitten sopivissa kohdissa olla myös irti ja viimeisimmällä irtioloreissullaan käytti vapauttaan hieman toisin mitä olin ajatellut. Metsäisemmässä kohdassa olimme jo Tattarisuon teollisuusalueen ja lentokentän välisellä osuudella. Metsän puolella tuntui olevan I-HA-NI-A tuoksuja ja Veiko oli selkeästi valppaampi, kuin avoimessa maastossa. Olisi pitänyt tajuta pitää tässä kohdin myös koiraa kiinni hihnassa, mutta kun ei vaan hoksannut.

Veiko pysähtyi metsän reunalle noin sekunniksi ja sinkosi vauhdilla suoraan puskiin! Ei auttanut pilli ja namit, sillä Veiko eteni selkeästi ilmavainulla ja jonkun toisen nelijalkaisen eläinystävän perässä. Veiko katosi välillä näkyvistä ja sillä tuntui olevan erityisen hauskaa. Fysioterapeutti oli keskiviikkona sanonut, että ulkoilua vaihtelivissa maastoissa ja puunrunkojen yli voi hypellä - Veiko oli tätä ohjetta kuunnellut! Veiko hyppeli maassa olevien puunrunkojen ylitse ja maasto oli ilmeisesti tassujen alla sopivan pehmeää. Tämän pikkumetsän takana alkaa jo teollisuusalue, joten ei Veiko missään syvässä synkässä metsässä ollut. Itsestäni Veikon juoksentelu tuntui kestävän lähinnä ikuisesti, vaikka ehkä muutaman minuutin se siellä puskissa juoksi. No, pari kertaa Veiko tuli kääntymään kävelytiellä ja painui takaisin metsään. Vihdoin ja viimein Veiko malttoi tulla luokseni namien houkuttelemana ja olisi vieläkin lähtenyt SEN perään jos olisi vain päässyt.

Arvatkaa vain oliko loppulenkki tylsää hihnakävelyä. Juu, oli se. Veiko yritti kyllä olla kiltti poika loppumatkasta ja käveli ihan takanani ja välillä kosketteli nenänpäällä pohjettani. Ei auttanut enkä laskenut irti... Hyvät lukijat, millä ihmeellä kasvatetaan koiralle korvat silloin, kun nenä vie järjestä voiton? Vinkkejä otetaan vastaan. Todistettavasti Veikon nenä toimii. Miten kertoa koiralle, että ihmisten hajut on hakutreeneissä ilmavainuna ok, mutta pupujen ei...

The Nenäkoira


Lauantaina ollaan käyty nyt kauppareissuilla ja Veiko on viettänyt tylsää päivää tähän asti. Ainut ilonaihe Veikon kannalta oli kahden raa'an broilerin maustaminen... Veiko oli lähinnä sitä mieltä, että yksi lintu meille ja toinen hänelle. Sally-mamma oli taas tänään ROP ja ROP-vet Vantaan kr-näyttelyssä, vaude.