Life is life...

Tiistaina olimme molempien koirien kanssa Mervin pitämässä kooikereiden arkitokossa Espoossa. Veiko kiljui puolet ajasta, kun tajusi päässeensä paikkaan jossa tehdään jotain. Lopuksi malttoi sentään seurailla ja ohittaa. Oorbellen K-pentueen Vili, Nero, Nipa ja Kevin pitivät samalla pääkaupunkiseudun veljestapaamisen. Kaikkiaan kooikereita oli paikalla 15. Sekä Veiko että Kevin kastelivat lopuksi varpaansa mereen.

Veikon varpaat vedessä... ja emännällä ei.

Keskiviikkona myöhään Kevin muutti takaisin Anne kasvattajansa luo. Ennen tätä vaikeaa päätöstä konsultoimme muutamaa alan asiantuntijaa, jotka myös tuntevat Veikon ajalta ennen kesäkuun alun tragediaa. Vaikka fyysiset vammat ovat jo osin parantuneetkin on ilman muuta selvää, että kuukausi on ihan liian lyhyt aika toipua näin isosta traumasta ja kylkiluun murtumasta. Veikon vatsa on vielä mustemilla ja väliin ilmestyy aina vaaleitakin läiskiä ja ne tutut kooikerin vatsapisamat, kylki murtuman kohdalta on koholla ja lähinnä tumman keltaisenmusta. Trauman asioiden purkamiseen menee kaiketi ainakin se puoli vuotta, ellei jopa pidempään. Ainekset kaikkein pahimpaan katastrofiin oli olemassa Veikon kohdalla, vastapuolen ollessa näin paljon suurempi. Ja meillä oli vastapuoliakin kaksi.
 
Veikon hyvinvointi ja kuntoutuminen on nyt kesän ensisijainen tavoitteemmme. On vaikea olla kaveri toiselle, jos itse on kipeä.

Pentu on päässyt muuttamaan jo uuteen kotiin, ihanaan sellaiseen. Toivottavasti se saa nauttia pienen koiran elämästä täysin siemauksin, se on se ansainnut. Upea pentu, jota tulee ikävä. Kevin oli tosi reipas pieni kooiker, täynnä virtaa, suloinen pusukone.

Onneksi meillä on vielä Veiko, joka tarvitsee nyt rauhaa ja rakkautta ja aikaa toipuakseen ikävästä tapaturmasta. Kyllä me takaisin kentille ja kehiin tullaan, mutta tullaan vasta kun ollaan ihan varmasti terveitä. Odotellaan, että karvat ovat kasvaneet ja agilityä treenataan sitten, kun saadaan. Aloitamme siinä suhteessa kyllä tosi, tosi hitaasti.

Kevin 9 viikkoa

Saijan avustuksella saatiin hienot 9 viikkoisen kuvat, puntarissa näytti tänään Mustissa ja Mirrissä 4,1 kg (eilen kotona 3,9 kg).

26.06.2011 Kevin 9 vkoa

26.06.2011 Kevin 9 vkoa

26.06.2011 Kevin 9 vkoa

Fidolla & Fayzalla

Olimme tänään isännän ja Kevinin kanssa kylässä Saijalla ja Lassilla Mäntsälässä, Nordbossa. Kevin nautti täysin siemauksin isosta aidatusta pihasta ja yritti parhaansa mukaan saada Fidon ja/tai Fayzan leikkimään kanssaan. Fido lähinnä seuraili Keviniä poikien jutut mielessä, Fayza taas varmisteli grillauksen sujumista ja päivysti ruokapöydän läheisyydessä. Kiitos Saija ja Lassi, oli tosi mukavaa. Ja turvallista muutomatkaa sinne kauas.

Fayza

Fido

Kevin ja pallo

Fido

Kevin

24.06. - 25.06.2011 Juhannuksen viettoa

Perjantaina vietimme rauhallista juhannusaattoa. Saimme Jaakon ja Leenan syömään superhyvää anopin silliä ja uusia perunoita. Silli sai kehuja kaikilta, nams! Henrika lähti kavereiden mökille Pernajaan viettämään suomenruotsalaista juhannusta ja Laura mökkeilee teekkarihenkisesti Hämeenkoskella (Hämeenlinnan ja Lahden välimaastossa). Vietimme aattona myös isännän kanssa tutustumisemme 28-vuotisjuhlaa. Me cityihmiset olemmekin tavanneet juhannusaattona 1983 ja vielä Seurasaaren juhannusjuhlilla. Olin kolmen koiran vahtina Töölössä ja tätini Tessun Oona cavalier ja Jade cocker sekä oma cavalierini Nora olivat kanssani. Seurasaareen lähdin sentään yksin ja kävelytin sieltä isännän kotiin joskus yöllä, kun bussit olivat täysiä eikä niihin enää mahtunut. Normi koiranulkoilutuslenkki jotain 4,5 km...

28. yhteinen juhannuksemme sujui pissattaen koiria ja kiertäen Kevinin mittapuun mukaan maailmanympärysmatkan eli pitkän lenkki eli korttelin ympäri Alepa + meidän omat talot + viereinen talo. Ja muistimme toki herkutella ja grillata makkaraa. Ulkona Veiko haisteli ja heilutteli häntäänsä Kevinille ja näytti suhteellisen rennolta, Kevin ei yrittänyt mitään sen enempää ja annettiin jäädä siihen.

En kyllä yhtään ihmettele, että useamman koiran omistajat eivät ole yhtä ahkeria bloggaajia ja lukijoita, kuin yhden koiran omistajat... kahden koiran pissatuksen eri aikaan ja syömisen kyllä rytmittävät päivän, eikä turhaan vapaata jää. Ja jotain ns. kotitöitäkin pitäisi tehdä... Vaihdan siis kotisivujen otsikot jahka ehdin muokata sinne uudet kuvatkin. Malttakaa odottaa. Nyt julkaistut Kevinin omat välilehdet blogissa ja kotisivuilla on tehty jo ennen Kevinin tuloa meille ja siksi siis valmiita nyt julkaistavaksi. Juhannusaaton kunniaksi Kevin sai pedikyyrin eli kynsien leikkuun ja se sujui ongelmitta.

Lauantaina Veiko on ollut rennompi Keviniä kohtaan, mutta ei olla sisällä annettu olla samassa tilassa, kun Hensku on kaverillaan, pelataan varman päälle. Muuttopäivänään Kevin siirtyi suoraan neljästä ateriasta kolmeen (klo 7, klo 14 ja klo 21), kun automatka Vääksystä kotiin Puistolaan oli puolen päivän jälkeen. Annoin kukkurallisen desin pentunappulaa (Royal Canin Medium Junior) ja tilkan piimää. Kasvatin vähän annoskokoa lähemmäs puoltatoista desiä. Siitä jäi 10 - 15 nappulaa eli melko nappiin. Ehkä jotain +4 desiä nappulaa tulee syötyä päivää kohden. Kevin söi reippaasti ensin ne piimässä uineet nappulat ja kuivat nappulat syötiin sen jälkeen. Veiko sai iltapäivällä välipalan samaan aikaan, kun Kevin sai ruuan. Illalla Kevin söi Veikon iltalenkin aikaan.

Lauantaina Veiko pääsi kiertämään päivällä pitkän suoran isännän kanssa ja oli kävellyt reippaasti koko matkan, ihania tyttöjen hajuja oli ollut paljon ja merkkailtu oli sen verran, että isäntä oli jo lopettanut laskemisenkin. Veikon ollessa hyökkäyksen jälkeen tosi kipeä tuli laskettua tarkkaankin montako pissaa tuli tehtyä ja miten vatsa toimi. Onneksi Veikon vatsa toimi antibiootinkin aikana ihan normaalisti eikä sen suhteen ollut ongelmia. Lauantaina Veikon vuoro oli olla kynsihoidossa eikä enää rapise parketit.

Kevin on reipas on ja ääntä enemmän kuin Veikolla pienenä (tai sitten me muistamme kovin väärin, no ei muisteta. Veiko sai olla kaikkialla ja Kevin protestoi hetkittäistä oloaan omassa pentuaitauksessaan). Kevin on myös kova komentamaan ja tahtoa löytyy lienee kooikerin verran. Kevin vapautetaan koko huusholliin, kun Veiko menee ovesta ulos ja joutuu aitaukseensa lepäämään, kun Veiko tulee sisään. Ja takapihalla käydään välillä pissalla ja otetaan spurtteja ja ne yhteiset lenkit. Ajattelin näyttää Veikolle Petterin ottaman idyllisen kuvan Vilistä ja Bitistä metsässä, siihen mekin pyrimme....

Kevin

... on muuttanut meille. Kevin muutti meille Vääksystä ja oli syntyessään Oorbellenin K-pentueen pentu numero 5. Pentulaatikossa Kevin tunnettiin myös nimellä Isosydän. Virallisen nimensä  Oorbellen Kevin hän sai näyttelijä Kevin Costnerilta (tai Henrikan mielestä Kevin on Kevin Ziegers). Emännälle sopii tämäkin, komeita molemmat.

Kevin Annen keittiössä hetkeä ennen lähtöä Helsinkiin...

Totuttelemme nyt täällä kahden koiran arkeen. Veiko ja pentu ovat jo tutustuneet vähän toisiinsa, mutta niitä pidetään toistaiseksi erillään. Pentua pidetään joko pentuaitauksessa tai omassa huoneessaan portin takana. Veiko suhtautuu pentuun varauksella ja ärähtää pennulle sekä sisällä että ulkona. Kesäkuun alun onnettomuuden jälkeen Veikon on vielä itse toipilas ja etenemme siis vain pienin askelin, ettei pentu osu vahingossakaan Veikon kipeään kylkeen, jolloin saa taatusti kuonoonsa. Veiko ei myöskään halua tulla haistelluksi takaapäin (varmaan jäi jotain hampaankoloon kesäkuun alun onneettomuudesta tai 'yllätyksestä'), mutta yhtä lailla edestä päinkin pennun on haastellista haistella Veikoa, kun sieltä saattaa saada hammasta. Pentu on optimisti sillä se pyrkii aitauksestaan koko ajan Veikon luo.

Kevin on tähän mennessä ehtinyt mm...

• irrottaa omassa pehmeässä pedissään olleen valkoisen pesulapun
• komentaa ja haukkua
• käyttää kutittavaa pentupantaa
• käyttää vielä kutittavampia pentuvaljaita
• harjoitella hihnassa kävelyä kuin koira, eikä pupujussi
• maistaa keittiön tuolin jalkaa
• kiidättää emännän crockseja eteisestä olohuoneeseen
• kantaa eteisestä kenkiä olohuoneeseen
• maistaa eteisen räsymattoa
• tehdä puutarhatöitä mm. kaivaa kukkapenkkiin kuopan
• yrittänyt irrottaa pionissa olevat kukat, nehän ovat ihan turhia vai mitä :)

Kevin on ollut kovin reipas kooikerinalku ja pojasta löytyy sekä ääntä että omaa tahtoa. Nyt vain odotellaan hissun kissun meidän lauman ryhmäytymistä...