tiistai 22. marraskuuta 2011

Sitä, tätä ja tuota

14.11.2011 maanantaina emäntä kävi Myyrmäessä kuuntelemassa Jari Suomalaisen luentoa "Valmentautuminen huippu-urheilussa". Luennon järjesti HSKP:n joku jaos, jonka nimeä en nyt muista olisikos ollut kuitenkin agijaos. Paikalle oli vaivautunut vain parikymmentä kuulijaa ja iso sali olisi vetänyt toki enemmän. Pari asiaa jäi meilläkin mietintämyssyyn.

15.11.2011 tiistaina palloiltiin kotona eikä lähdetty agitreeneihin, kun loppuviikko oli kovin agipainotteista.

17.11.2011 torstain Juhan treeneissä oli taas mutkikkaita kuvioita. Lentäviä bortsuja oli meitä ennen ja ryhmän ainoana medinä meidän vuoro oli tänään viimeisenä. Ensi viikolla taas varmaan aloitamme medeistä...

19.11.2011 lauantaina lähdimme Lohjalle agikisoihin kolmelle radalle. Halli oli mukava, eikä siellä ollut ainakaan nyt kovaa ryysistä. Hallin muoto asettaa omat rajoituksensa radalle (pitkä suorakaide) ja lattian kaltevuus asettaa vielä omat rajoituksensa. Putket ja kepit olivat kaikilla radoilla T-kirjaimen muodossa, joko kepiteltiin suoraa putkea päin tai putkesta tultiin suoraan kepeille. Saldoina kolme hyllyä, mutta kaikissa mukavaa vauhtia ja onnistuneita pätkiä. Edelleen voi olla kyllä sitä mieltä, että putket imevät koiria, erityisesti punavalkoisia koiria...

Leevi & kartturi Taina (Veiko lienee Leevin enopuoli tai jotain...) starttasivat kolmosten uransa kahdella radalla hyllyllä ja oliko 10 virhepisteellä toiselta radalta!

20.11.2011 sunnuntaina ajoimme vielä Hyvinkäälle hyllyttelemään. Hyvinkään halli on nyt kyllä osoittautunut meille liian liukkaaksi, taas luisteltiin useammassa kohdassa.

21.11.2011 maanantaina Veiko pääsi nauttimaan hieronnasta ja muutamissa kohdissa huomasi viikonlopun kuusi rataa. Edestä lavat olivat tiukat (liukastelua!), vähän jumitusta takareisissä ja toisella puolella selkää, mutta hieronta kyllä avasi jumikohdat hyvin. Muutamaan herkulliseen kohtaan sai Veiko laseria ja ainakin kyljen murtumakohta tuntui seuraavana päivänä matalammalta. Veikolle on onneksi tiedossa nyt hierontaa säännöllisesti. Veiko vähän pelästyi, kun Sannan mies tuli pimeästä eteisestä ja Veiko oli peiton päällä kyljellään. Onneksi maksanpalat auttoivat ja Veikosta Sannan mies oli tämän jälkeen ihan jees! Aha, toi antaa herkkuja --> ei voi olla pelottava, tuumi Veiko. Lopuksi Veiko sai pienimuotoiset hepulit ja Sanna vähän ihmetteli, että mikä sille nyt tuli. Taisi vain Veikosta olla niin kovin mukavaa olla hierottavana. Veiko kyllä ei ollut ollenkaan varautunut vaan tohotti menemään. Saisikohan sitä malttia ostaa jostain purkista?

tiistai 15. marraskuuta 2011

Viikko 45

06.11.2011 sunnuntaina emäntä ja Hensku talkoilivat Purinalla HSKH:n agikisoissa. Henrikalla talkoita oli ratahenkilönä ja emäntä puolestaan tutustui SAGI:n tulosohjelman saloihin, mukava päivä ja meni taas nopeasti. Illalla oli rally-tokoa ja Veiko oli taas niin pätevä.

08.11.2011 tiistaina tehiksen treeneissä oli kimuranttia Timo Rannikon rataa, jossa oli MM-radoilta otettuna kompia koko rata täynnä. Kepit olivat pussin ja u-putken välissä ja kepit pussin 'koteloa' päin olivat aika vaikeat, tuppasi jäämään se viimeinen väli kepittämättä. Putken suuntaan mentiin loppuun asti kepittelytkin.

10.11.2011 torstaina aloittelimme talvikauden jakson Oreniuksella. Tarjolla oli vauhdikas rataprofiili mm. kaksi suoraa putkea peräkkäin. Veikolla riitti vauhtia ja kahden suoran putken vauhdissa piti Henskun irrota hyvin, jotta ehti ohjaamaan Veikoa kakkosputken jälkeen seuraavalle hypylle.

12.11.2011 lauantaina ajoimme Lietoon ATT:n hallille kolmeen starttiin. Hyvä kisapaikka ja mukava kisayleisö, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Jälkimmäinen agirata ja hyppyrata olivat yhtä virhettä (pientä ohjaussäätöä...) lukuun ottamatta hyviä, kontaktit toimi ja kepit hyvällä rytmillä. Viimeisen radan lopuun Hensku vaihtoi ohjaustaan ja teki kuten moni muukin oli tehnyt häntä ennen ja Veikokin osasi mennä tälläkin ohjauksella. Ekaa rataa ei ole kokonaan videolla, kun kuvaajaa taas jännitti. Pitäisi varmaan ottaa jotain rauhoittavaa ennen kuvaamista, vaikka suklaata tai jotain.

13.11.2011 sunnuntaina ja isänpäivänä Veiko pääsi parille pitkälle lenkille ja illalla rally-tokoon. Lauantain matkustaminen ja kisaaminen ja hyvät lenkit ja puuhailut tekivät tehtävänsä ja meillä oli illalla melko rauhallinen koira.

Oinas-koira

Mikon ja Noan blogeissa oli analysoitu koiran horoskooppia. Tässä horoskooppimaista luonnehdintaa Veikosta.

Oinas-koira (21.3. - 20.4.)
On itsenäinen (karkailee) ja aloitteellinen persoona, joka huomaa kantaa sukkasi parempaan paikkaan oma-aloitteisesti. Tuppaa olemaan nuorena kiihkeä ja tulinen, kirjannurkat nakerreltuna, kimakka leikkihaukku kaikaa, vanhemmiten parhaimmillaan arvokas ja elegantti, eikä juuri tee sohvalle tilaa. Jos ei saa toteuttaa omaa sisäistä totuuttaan, muuttuu se jopa hankalaksi ympäristölleen (mököttää). Tulee toimeen pienten lasten kanssa, sillä tunnistaa heissä leikkisyyden, jos on saanut itse riehua pentuna. Karkailee. Suostuu kuitenkin ajoittain tottelemaankin ja hoitotoimenpiteisiin. Ei luovuta vetoleikeissä helposti.
--> No, kiihkeä ja tulinen, melko lailla. Ei mökötä, mutta piippailee jos on tylsää. Lyö tassulla jos ei kuulija muuten huomaa. Ruoka on tärkeää.

http://koirulini.blogspot.com/2011/03/koiran-horoskooppi-luonnehdinnat.html

Oinas
Oinaat ovat pyrkijöitä; ne ovat aina valmiita kokeilemaan kohdalle osuvia uusia asioita. Surullista kyllä niillä on vain vähän kestävyyttä ja siksi kunnianhimoisista hankkeista harvoin syntyy tulosta. Oinaat ovat tosi hauskoja seuralaisia, mutta paras valmistautua kärsivällisyyteen. Elämä oinaskoiran kanssa voi olla melkoista mellakkaa, joten voit sanoa hyvästit herttaisille somistuksille ja sisustuksille. Oinaan itsenäinen luonne saattaa välillä rassata, mutta koiran rajaton rakkaus korvaa kaiken.
· Sopivat koirakaverit: Jousimies tai Leijona
· Sopivat omistajat: Leijona tai Jousimies (Voi ei, emäntä on rapu, Hensku on kalat ja isäntä on vaaka!)
· Lempiväri: punainen (ehkä ennemmin "hollanninoranssi")
· Onnennumero: 9
· Mieliruoka: kaikki syöttävä kelpaa oinaskoiralle, mutta mieluiten se söisi mitä kiinni saa vapaana harhaillessaan. (Totta, kaikki käy! Vielä ei ole löytynyt nappulaa tai herkkua joka ei maistu, toki salaatti on vaikeaa syötävää...)
· Vastenmielisintä: joutua olemaan liian kauan suljetussa tilassa. Oinas ovat synnynnäisiä kulkureita (tai, no pikemminkin liiallinen tekemättömyys saa piippaamaan...)
· Ihaninta: reippailla vapaana luonnossa (... ja jos sais vielä juosta pupun kanssa, niin mikä sen mukavampaa. Emäntä ei antaisi vaan juosta kera pupujen ja lintujen...)
· Laatusanat: innostunut. itsenäinen, uskollinen, voimaton (muut sopii, mutta voimaton ei)

Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen

lauantai 5. marraskuuta 2011

Viikolla tapahtunutta mm. HYL5

30.10.2011 sunnuntaina aloitimme Veikon kanssa Heiluvissa Hännissä rally-tokon jatkokurssin. Meitä oli paikalla vain kolme, nuori kultsunarttu ja 7v sekarotuinen kultaista isompi uros ja me. Harjoittelimme muutamaa alokasluokan liiketta muistin virkistämiseksi ja muutamia uusia avoimen luokan liikkeitä. Veikolla oli hieno vire koko ajan, kun emäntä vain muisti olla yhtä nopea kuin koiransakin. Jospa tässäkin lajissa uskaltautuisimme kisaamaan vaikka talven aikana, aika näyttää.

01.11.2011 tiistaina tehiksen treeneissä Veikolla oli tosi hyvä vire, rimat oli 45 cm:ssä eikä ongelmia hyppäämisen suhteen ollut. Putkijarrutusta pitää taas muistutella mieliin, kun Veiko tulee putkista satanen lasissa... Hyvän radan koulutti tänään Sari Vähäniitty.

03.11.2011 torstain treenit jätettiin väliin, kun lauantaille oli jo agilitymenoa. Venyttelimme ja tasapainoilimme kotioloissa.

05.11.2011 lauantaina suuntasimme 5 kuukauden kisatauon jälkeen agiradoille Hyvinkäälle JANKK:n kisoihin. Veikolle oli ilmoitettu kahdelle radalle, yhteen hyppyyn ja agiin. Veiko oli niin niin fiiliksissä, kun se pääsi kisapaikalle, ettei meinannut housuissaan pysyä. Muut koirat eivät haitanneet, kun Veiko tiesi tulleensa A-GI-LI-TY-HAL-LIIN! Odotellessaan vuoroaan radalle Veiko piippasi minkä kerkesi ja veti itsensä suorastaa radalle. Jes, mut on vihdoinkin tuotu tänne takas, tuntui Veiko ajattelevan. Ensimmäiselle radalle Veiko lähti kyllä ihan turhan innoissaan, eikä ollut Henrikan sanojen mukaan kuulolla ollenkaan. Mutta Veikolla oli ihan si-ka kivaa, lukuunottamatta mahalaskua ja liukastumista putken ja hypyn jäkeen, kun Veikolla hirtti kaasu kiinni.


Henri Luomalan ratakuvat ovat myös täällä.
Agilityradalle Veiko lähti jo paljon maltillisemmin. Henrikalla oli sekunnin black out (kierrättääkö koiran oikeaan vai vasempaan) keinun jälkeiselle hypylle ja Veikolle siitä viitonen kiellosta (aika -4,44). Muuten hienoa ja siistiä rataa ja koira oli hienosti kuulolla. Paikalla olivat myös muut punavalkoiset Koda, Fico, Robi, Aida ja Lily. Lilylle hienosti hyppyserti ekalta radalta.

ps. Kumpi on kooikerista pelottavampi: musta kääpiösnautseriuros omistajansa kanssa (ei heijastimia!) vai 3 lasta, joista kahdella oli batman-viitat ja kaikilla omat pienet konekiväärit (ja saavutaan meitä kohden suoraan pimeästä huutaen ja viitat liehuen)? No, tietenkin se snautseri :) kun batmanit oli lapsia, eikä ne ole pelottavia!