Osallistuimme Veikon kanssa Sporttikoirahallilla (pieni puoli) pidettyyn Vappu Alatalon Motivointiklinikkaan. Vaikka meille ei motivointi ole mikään suuren suuri ongelma, on se kuitenkin hyvä aina välillä muistuttaa itselleen miten motivoi koiraansa, ettei aina tule käyttäneeksi vain niitä helppoja ja hyväksi havaittuja keinoja vaan uskaltaa kokeilla ja löytää myös uusia. Meillä toimii palkkana namit, lelut eivät niinkään ja halusimme myös lisätä leluilla leikkimisen arvoa palkkauksen muotona.
Navigaattorimme Tomppa ei löytänyt hallia, joten viimeiset kilometrit ajoimme Sporttikoirahallille hallin kotisivuilta löytyneen ajo-ohjeen opastamana. Henrika kävi viemässä jo tavaroitamme halliin ja minä lähdin Veikon kanssa pienelle pissalenkille. Hauskasti törmäsimme tuttuihin, kuin myös Loki & Taina olivat lenkillä ennen agilitytuntiaan ja pojat saivat tervehtiä. Jostain kumman syystä Veiko oli sitä mieltä, että Loki on ihastuttava kooikertypykkä ja Loki kiemurteli Veikon edessä parhaan hurmauskykynsä mukaan. Pojat saivat pikaisesti haistella, jotta kummallekin jäi tapahtumasta hyvä fiilis, eikä Veiko raukka ehtinyt huomata, että Loki on viriili nuori mies.
Aluksi Vappu piti reilun tunnin luennon koiran motivoinnista. Osa asiasta oli ihan tuttua, mutta uusia ahaa! elämyksiäkin saatiin. Koirien palkkaaminen rajattiin karkeasti kolmeen eri osaan syötävään, leluihin ja tekemiseen. Veikon paras palkka on selkeästi syötävää, mitä pahemman hajuista sen parempi, mutta myös kuivaraksut käyvät herkuksi. Veiko myös pitää paljon tekemisestä ja agiradalla se on hyvin motivoitunut tekemiseen, eikä näe muita kuin Henrikan jonka kanssa on radalla (onneksi!). Leluilla leikkimistä haluamme nostaa korkeammalle, kun tilanteesta riippuen lelulla palkkaaminen olisi hyödyllisempää, kuin namilla palkkaus.
Vapun mukaan koiran kanssa leikkimistä tulee harjoitella, jotta löydetään parille paras tapa leikkiä, leikki on mielekästä sekä ohjaajasta että koirasta, eikä koira koe leikkiä ahdistavana. Kurssillamme oli 4 muuta koirakkoa, pari healeria, norwich ja basset. Healerit tuntuivat olevan kovin herkkiä koiria ja toinen koirista paineistui ohjaajansa kanssa leikkimisestä, toinen taas harjoitteli muiden ihmisten ohittamista ja healerille tehtiinkin nakkirinkiä ja ihmiskujaa. Oli mielenkiintoista seurata toisia koiria ja niiden hallikäyttäytymistä, kun Veiko oli näihin verrattuna turboahdettu ferrari. Veikohan tervehtii myös tuntemattomat rakastaen rajusti eikä onnekseen ole tullut yhtään ihmisaraksi rotikkakolarinkaan jälkeen. On näitä haukkuja niin monenlaisia.
Luennon jälkeen oli jokaiselle koiralle 20 min aikaa paneutua omiin kehittämiskohteisiin. Henrika halusi leikkiä palloilla ja nostaa lelupalkkauksen arvoa agikentällä. Kahden samanlaisen lelun leikkiä ei olla mitenkään systemaattisesti meillä harjoiteltu, joten sitä yritämme nyt harjoitella. Oranssi vinkupallo oli selkeästi parempi, kuin keltainen vastaava pallo. Narulelut käytävät myös vetoleikeissä ja ne kuolleen eläimen näköiset karvaiset lelut ovat myös kivoja.
Kotiläksyksi saimme tehdä omalle koirallemme palkkiorankingin. Ja se lelukori siirtyi meillä vaatehuoneeseen, omistajien selän taakse. Lelut otetaan esille omistajan aloitteesta ja niillä leikitään yhdessä ja lopetataan silloin, kun vire on vielä korkealla, eikä se ole ehtinyt laskea.
tiistai 24. tammikuuta 2012
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Reenejä ja startteja
Emännän viikko meni talviflunssan kourissa. Puolessa välissä viikkoa haettiin vauhtia apteekista ja jo alkoi pöpöt nujertua. Tauti kaatoi loppuviikosta myös isännän, mutta abi ei onneksi saanut tartuntaa (ainakaan siis vielä). Onneksemme koiruudella on kaksi omistajaa ja kolme lenkittäjää, muutoin olisi Veikon viikon kohokohta olisi ollut olla vuoteenlämmittäjänä.
Tiistaina Hensku ja Veiko olivat tehiksen treeneissä Timo Rannikon radalla. Kenttä oli kuulemma tungettu täyteen esteitä ja nopeasti piti juosta päin seinää ohi putkien...
Torstaina tehokaksikko kävi Inan treeneissä (Sanna työmatkalla). Treeneissä oli kuulemma kaksi mukavaa tehtävää. Hyppyneliö ja putki/puomierottelua. Jälkimmäinen oli ollut erityisesti Veikon mieleen. Ja radalla nähtiin myös aito ihanainen pomppiva lambi.
Lauantaina tuli tehtyä HSKH:n avajaiskisoissa koetoimitsijaharjoittelu pöytäkirjan pitäjänä kakkosten radalla. Vaatteita oli päällä kuin Michelin-miehellä konsanaan. Vähän oli liian pitkä matka tuomarisihteeriltä toimistoon, muutoin meni mukavasti.
Sunnuntaina HSKH:n avajaiskisoissa Vuokkoset Areenalla oli parilla kaksi rataa, joilta molemmilta hyllyt. Viitasen Anne oli tehnyt taas tosi tiukat radat eikä mitään nollajuhlaa ollut missään luokassa. Onneksi kisoja sai seurata myös kotisohvalta, kiitos online-tulospalvelun. Lauantaina oli ollut Lohjalla Viitasen mediradalla tasan nolla tulosta, kun kukaan ei onnistunut saamaan edes virhepisteistä tulosta, oliskohan ollut liian vaikea rataprofiili.
Tiistaina Hensku ja Veiko olivat tehiksen treeneissä Timo Rannikon radalla. Kenttä oli kuulemma tungettu täyteen esteitä ja nopeasti piti juosta päin seinää ohi putkien...
Torstaina tehokaksikko kävi Inan treeneissä (Sanna työmatkalla). Treeneissä oli kuulemma kaksi mukavaa tehtävää. Hyppyneliö ja putki/puomierottelua. Jälkimmäinen oli ollut erityisesti Veikon mieleen. Ja radalla nähtiin myös aito ihanainen pomppiva lambi.
Lauantaina tuli tehtyä HSKH:n avajaiskisoissa koetoimitsijaharjoittelu pöytäkirjan pitäjänä kakkosten radalla. Vaatteita oli päällä kuin Michelin-miehellä konsanaan. Vähän oli liian pitkä matka tuomarisihteeriltä toimistoon, muutoin meni mukavasti.
Sunnuntaina HSKH:n avajaiskisoissa Vuokkoset Areenalla oli parilla kaksi rataa, joilta molemmilta hyllyt. Viitasen Anne oli tehnyt taas tosi tiukat radat eikä mitään nollajuhlaa ollut missään luokassa. Onneksi kisoja sai seurata myös kotisohvalta, kiitos online-tulospalvelun. Lauantaina oli ollut Lohjalla Viitasen mediradalla tasan nolla tulosta, kun kukaan ei onnistunut saamaan edes virhepisteistä tulosta, oliskohan ollut liian vaikea rataprofiili.
maanantai 16. tammikuuta 2012
Linssilude
Sanna Paasivirran (Kepeätaival) taidokkaasti ottamia kuvia Eckerön kisoista. Kiitos Sanna!
Lisää kuvia Eckeröstä löydät Kepeätaival-galleriasta.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Ahvenanmaa 7. - 8.1.2012
Loppiaisaamuna starttasimme Henskun ja Veikon kanssa kohti Turkua. Määränpäänä meillä oli agikisat Ahvenanmaan toisella reunalla eli Eckerössä. Perjantaina laivailimme Vikingillä Turusta Maarianhaminaan. Veiko oli niin tyytyväinen päästessään mukaan, että juoksi pienessä hytissäkin hepuleita. Olihan Veiko jo keskiviikkona nukkunut varmuuden vuoksi meidän pienessä matkalaukussa, kuin vain varmistaakseen sen, että pääsee mukaan reissuun.
Majoituimme Maarianhaminassa Hotell Park Alandiassa usean muun bc:n kanssa. Huoneessamme oli myös minikeittö, joten oman iltapalan valmistaminen onnistui ja jääkaapissa säilyi Veikon kisaeväät hyvinä. Perjantaina lenkkeilimme kaupungin luonnontilaisessa Tullarsängin puistossa, joka oli vain muutaman sadan metrin päässä hotellistamme. Hotellin ravintola oli valkoiset pöytäliinat tyyppinen hieno ravintola, joten päädyimme pizzalle Pizzeria Adloniin lähelle laivaterminaaleja. Söimme ihan mielettömän hyvät pizzat ja paikalle tuli myös ulkonäoltä tuttua muuta agikisaväkeä. Illalla nukkumaan mentiin ihan ajoissa, kun Helsingistä oli lähdetty aamulla jo klo 5 ajamaan kohti Turkua.
Lauantaina lähdimme ajamaan Eckeröhön kymmenen maissa. Eckeröhallen oli sananmukaisesti keskellä ei mitään. Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo oli vain kivenheiton päässä hallista ja riistasafarin peuroja sisältävät aitaukset olivat ihan tien toisella puolella. Veikolla oli päivälle 3 rataa. Hallissa olevat agikentät olivat vain muovinauhoilla eroteltu yleisön alueista. Vähän mietimme sitä, miten Veiko mahtaisi suhtautua avoimeen agilityyn, mutta huolemme oli taas kyllä aiheeton! Veiko käyttäytyi radalla mallikkaasti, vain yhdellä radalla vilkaisi lähtöä ennen hieman yleisön suuntaan, muutoin tuijotti vain tiiviisti Henskua! Hyvä Hensku ja Vee! Lauantain radoilta tuli tulos kaikilta, toki kahdelta radalta 5 vp, mutta tuli sieltä se nollakin hyppäriltä! Tuloksissa oltiin sijalla 10/32. Päivän opetuksena oli se, että kepeille pitää antaa koiralle enemmän tilaa, eikä itse saa mennä eteen seisomaan...
Henri Luomalan radan läydät myös täältä.
Majoituimme Maarianhaminassa Hotell Park Alandiassa usean muun bc:n kanssa. Huoneessamme oli myös minikeittö, joten oman iltapalan valmistaminen onnistui ja jääkaapissa säilyi Veikon kisaeväät hyvinä. Perjantaina lenkkeilimme kaupungin luonnontilaisessa Tullarsängin puistossa, joka oli vain muutaman sadan metrin päässä hotellistamme. Hotellin ravintola oli valkoiset pöytäliinat tyyppinen hieno ravintola, joten päädyimme pizzalle Pizzeria Adloniin lähelle laivaterminaaleja. Söimme ihan mielettömän hyvät pizzat ja paikalle tuli myös ulkonäoltä tuttua muuta agikisaväkeä. Illalla nukkumaan mentiin ihan ajoissa, kun Helsingistä oli lähdetty aamulla jo klo 5 ajamaan kohti Turkua.
Lauantaina lähdimme ajamaan Eckeröhön kymmenen maissa. Eckeröhallen oli sananmukaisesti keskellä ei mitään. Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo oli vain kivenheiton päässä hallista ja riistasafarin peuroja sisältävät aitaukset olivat ihan tien toisella puolella. Veikolla oli päivälle 3 rataa. Hallissa olevat agikentät olivat vain muovinauhoilla eroteltu yleisön alueista. Vähän mietimme sitä, miten Veiko mahtaisi suhtautua avoimeen agilityyn, mutta huolemme oli taas kyllä aiheeton! Veiko käyttäytyi radalla mallikkaasti, vain yhdellä radalla vilkaisi lähtöä ennen hieman yleisön suuntaan, muutoin tuijotti vain tiiviisti Henskua! Hyvä Hensku ja Vee! Lauantain radoilta tuli tulos kaikilta, toki kahdelta radalta 5 vp, mutta tuli sieltä se nollakin hyppäriltä! Tuloksissa oltiin sijalla 10/32. Päivän opetuksena oli se, että kepeille pitää antaa koiralle enemmän tilaa, eikä itse saa mennä eteen seisomaan...
07.01.2012 ÅBSK - Veiko & Henrika, 0-tulos
Lauantaina tuli muitakin nollia HSKH:lle. Hienoa! Kooikerit olivat myös palkintopalleilla, kun Frodo, Luka ja Robi siellä vuoroin vierailivat. Myös ykkösissä Flow & Jari aloittivat kisauransat hienosti nollavoitolla, onnea! Illalla söimme hotellilla. Paikalla myös koohot Foxy, Zeppe, Pimu, Troy ja Chili ja ainakin Lex ja Tete olivat kisamaskottina. Huippuja nähtiin mm. bortsujen ohjaimissa ja parhaat radat olivatkin ihan mieletöntä menoa. Mutta ei meille silti bc:tä tule...
Sunnuntaina oli enää yksi rata. Veikolle harmittavasti kepeiltä 2*5. Ja radan jälkeen sitten käänsimme auton kohti Maarianhaminaa. Menomatkalla takaisin Maarianhaminaan näimme tien laidassa myös hirven, joka meidän onneksemme kääntyi takaisin metsään. Maarianhaminassa hauskuutimme itseämme ottamalla muutaman valokuvan Veikosta talvisessa Maarianhaminassa. Muut kuvat ovat sitten Picasan kansiossa, jos jotakuta kiinnostaa katsoa.
Hyvä reissu meillä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
 |
| Eckeröhallen |
 |
| Eckeröhallen |
 |
| Maarianhamina |
 |
| Veiko Maarianhaminassa |
 |
| Luminenä |
 |
| Viking Isabella, iso punainen |
 |
| Auringonlasku |
ps. Sitten, kun Sanna on saanut agikuvat ladattua, taidamme postata niitäkin muutaman.
Henri Luomalan radan läydät myös täältä.
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Laukullinen kooikereita
Veiko on melko varma siitä, että lähtee seuraavalle reissulle mukaan. Jos nukkuu jo matkalaukussa ei voi millään missata reissua!
 |
| 4.1.2012 Laukullinen Veikoa ja vähän vaatteita... |
tiistai 3. tammikuuta 2012
Vuokkoset
Tänään pääsimme ensimmisiin tehiksen treeneihin upouudelle Vuokkoset Areenalle. On se vaan eri kiva nimi meidän hallilla :)
Tehiksen treenit veti tänään Taneli, joka oli tehnyt meille Top Teamin treeniradasta sovelletun version. Teimme radan pätkissä, jotta vauhti säilyi. Hallilla on melko korkeat väliaidat, joista ei näe läpi ja matalammat aidat katsomon reunalle. Peterin ja Sadeen tytär Nena otti ja hyppäsi polvenkorkuisen väliaidan yli juuri, kun Veiko suoritti rataa kohden katsojia. Nena ehdittiin nostaa kyllä radalta pois, mutta pääsi yllättämään Sadunkin. Oliskos ollut äidin pomppulahjoja tässä tytössä? Veiko onneksi jatkoi rataa välikohtauksen jälkeen, mutta Hensku sanoi kyllä vain tajunneensa, että Nena on radalla ja ohjaa itse Veikoa suoraan sitä kohden!
Muutoin pimeässä Ojangossa on ihan mukava kävellä, mutta tänään tuli jäähdyttelyssä vastaan kuusi irrallista bortsua, joista vain yhdellä oli vilkkuvalo. Henrika kääntyi ja palasi autolle ja odoteltiin, että ottavat koiransa kiinni. Olivatpas ne kuinka kilttejä tahansa, niin ei niitä kerralla kuutta mustaa bortsua halua nähdä samoilla kohdin, missä rotikkakin on kohdattu...
Tehiksen treenit veti tänään Taneli, joka oli tehnyt meille Top Teamin treeniradasta sovelletun version. Teimme radan pätkissä, jotta vauhti säilyi. Hallilla on melko korkeat väliaidat, joista ei näe läpi ja matalammat aidat katsomon reunalle. Peterin ja Sadeen tytär Nena otti ja hyppäsi polvenkorkuisen väliaidan yli juuri, kun Veiko suoritti rataa kohden katsojia. Nena ehdittiin nostaa kyllä radalta pois, mutta pääsi yllättämään Sadunkin. Oliskos ollut äidin pomppulahjoja tässä tytössä? Veiko onneksi jatkoi rataa välikohtauksen jälkeen, mutta Hensku sanoi kyllä vain tajunneensa, että Nena on radalla ja ohjaa itse Veikoa suoraan sitä kohden!
Muutoin pimeässä Ojangossa on ihan mukava kävellä, mutta tänään tuli jäähdyttelyssä vastaan kuusi irrallista bortsua, joista vain yhdellä oli vilkkuvalo. Henrika kääntyi ja palasi autolle ja odoteltiin, että ottavat koiransa kiinni. Olivatpas ne kuinka kilttejä tahansa, niin ei niitä kerralla kuutta mustaa bortsua halua nähdä samoilla kohdin, missä rotikkakin on kohdattu...
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Toivomme parempaa vuotta 2012
30.12.2011 perjantaina saimme Miamin ja New Yorkin nähneen L+V parivaljakon kotiin. Matka oli mennyt mukavasti ja varmaan kaikki antamamme taalat oli käytetty viimeiseen killinkiin asti. Hienoja tuliaisiakin saatiin.
31.12.2011 lauantaina päiväksi olimme suunnitelleet kaupassa käyntiä ja Makuunissa käyntiä. Avasin aamukahvin jälkeen iPadin ja huomasin heti facen päivityksistä, Loki oli päässyt karkuun Espoon Leppävaarassa. Päätin siltä istumalta lähtetä itse Veikon kanssa Leppävaaraan, jos meistä olisi ollut mitään apua etsintöihin. Suvi oli samaan aikaan koneella ja sovin, että otan hänet matkalla kyytiin. Miko ja Loki ovat kavereita ja Loki voisi tulla mahdollisesti myös Mikon ja Suvin luokse. Tainalta tuli viestiä, että Loki oli nähty Sellon puolella. Ehdimmekin ajaa Sellon ympräri ja laitoimme auton parkkiin. Suvi lähti kiertelemään Sellon vierustoja ja minä suuntasin puistokujaa pitkin ja pysäyttelin vastaantulijoita. Yksi pystykorvanarttu nähtiin ja omistaja lupasi käydä läheisessä koirapuistossa katsomassa näkyisikö Lokia sillä suunnalla. Pystisnartulla oli juoksut, joten se olisi ollut myös Lokille hyvä houkutus. Suvi soittikin melko pian ja Tainalta oli tullut huojentava viesti, että Loki oli hetki sitten löytynyt radan varresta (meistä katsoen Sellon toiselta puolelta). Ystävällinen VR:n ratamies oli houkutellut Lokia keittokinkulla (oli jopa ostanut sitä kaupasta!) ja saanut kuin saanutkin pelästyneen Lokin kiinni. Tästä toimesta täytyy kyllä antaa VR:lle täydet pisteet! Paluumatkalla vein Suvin ja Mikon kotiin ja itse jatkoin vielä kauppaan.
Muutoin lauantaina yritimme lenkkeillä ei niin paukkuvaan aikaan, mutta enää kuuden jälkeen illalla se ei oikein onnistunut. Olimme palstoilla kävelemässä, kun nuoret päättivät ampua isoja raketteja. Katselimme ja kuuntelimme Veken kanssa raketteja ja päätimme kuitenkin suunnata loppulenkin vähän rauhallisemmille kulmille. Jos palstoilla ei onnistunut palloilu, niin taloyhtiön pihalla sitten heittelimme narupalloa ja vähän saimm ylimääräisiä kierroksia purettua. Silloinkin paukkui ja välähteli, mutta se ei meidän palloilua haitannut. Myöhemmin Veiko sai vielä maksalaatikolla täytetyn kongin illan viihdykkeeksi ja ulkoa kuuluvat pamaukset eivät kyllä häirinneet tätä kulinaristia. Näin kaupungissa asuvana vain harmittaa tuo älytön roskailu ja pullojen/tölkkien jättäminen niille sijoilleen, kun juomat on juotu. Tyhjät tölkit suorastaan tipahtavat juojan käsistä juuri siihen missä ollaan.
Tänään olimme Tuomarinkylässä lenkillä aurinkoisessa talvisäässä. Porukkaa oli muutenkin paljon liikkeellä. Hetkittäin pystyin pitämään Veikoakin irti, mutta enimmäkseen piti kävellä hihnassa, kun vastaan tuli mm. hevosia.
Toivottavasti meidän tästä alkaneesta vuodesta tulee terveydellisesti parempi, kuin menneestä vuodesta. Puolet viime vuodesta meni kesäkuun alun härdellin aiheuttamien vaivojen hoitamiseen ja harrastusten osalta ei ollut niin aktiivista, kuin olimme alunperin suunnitelleet. Onneksi selvisimme hengissä. Eiköhän me tänä vuonna muutaman kerran pyörähdetä näyttelykehissäkin, vaikka vain emännän virkistämiseksi jos ei muuten. Agia reenaillaan ja kisataan siten miten Henskun kevään koulukiireet vain antavat myöten. Toivottavasti sillä rintamalla saamme myös tuloksia. Näillä mennään kevättä ja kesää kohden.
31.12.2011 lauantaina päiväksi olimme suunnitelleet kaupassa käyntiä ja Makuunissa käyntiä. Avasin aamukahvin jälkeen iPadin ja huomasin heti facen päivityksistä, Loki oli päässyt karkuun Espoon Leppävaarassa. Päätin siltä istumalta lähtetä itse Veikon kanssa Leppävaaraan, jos meistä olisi ollut mitään apua etsintöihin. Suvi oli samaan aikaan koneella ja sovin, että otan hänet matkalla kyytiin. Miko ja Loki ovat kavereita ja Loki voisi tulla mahdollisesti myös Mikon ja Suvin luokse. Tainalta tuli viestiä, että Loki oli nähty Sellon puolella. Ehdimmekin ajaa Sellon ympräri ja laitoimme auton parkkiin. Suvi lähti kiertelemään Sellon vierustoja ja minä suuntasin puistokujaa pitkin ja pysäyttelin vastaantulijoita. Yksi pystykorvanarttu nähtiin ja omistaja lupasi käydä läheisessä koirapuistossa katsomassa näkyisikö Lokia sillä suunnalla. Pystisnartulla oli juoksut, joten se olisi ollut myös Lokille hyvä houkutus. Suvi soittikin melko pian ja Tainalta oli tullut huojentava viesti, että Loki oli hetki sitten löytynyt radan varresta (meistä katsoen Sellon toiselta puolelta). Ystävällinen VR:n ratamies oli houkutellut Lokia keittokinkulla (oli jopa ostanut sitä kaupasta!) ja saanut kuin saanutkin pelästyneen Lokin kiinni. Tästä toimesta täytyy kyllä antaa VR:lle täydet pisteet! Paluumatkalla vein Suvin ja Mikon kotiin ja itse jatkoin vielä kauppaan.
Muutoin lauantaina yritimme lenkkeillä ei niin paukkuvaan aikaan, mutta enää kuuden jälkeen illalla se ei oikein onnistunut. Olimme palstoilla kävelemässä, kun nuoret päättivät ampua isoja raketteja. Katselimme ja kuuntelimme Veken kanssa raketteja ja päätimme kuitenkin suunnata loppulenkin vähän rauhallisemmille kulmille. Jos palstoilla ei onnistunut palloilu, niin taloyhtiön pihalla sitten heittelimme narupalloa ja vähän saimm ylimääräisiä kierroksia purettua. Silloinkin paukkui ja välähteli, mutta se ei meidän palloilua haitannut. Myöhemmin Veiko sai vielä maksalaatikolla täytetyn kongin illan viihdykkeeksi ja ulkoa kuuluvat pamaukset eivät kyllä häirinneet tätä kulinaristia. Näin kaupungissa asuvana vain harmittaa tuo älytön roskailu ja pullojen/tölkkien jättäminen niille sijoilleen, kun juomat on juotu. Tyhjät tölkit suorastaan tipahtavat juojan käsistä juuri siihen missä ollaan.
Tänään olimme Tuomarinkylässä lenkillä aurinkoisessa talvisäässä. Porukkaa oli muutenkin paljon liikkeellä. Hetkittäin pystyin pitämään Veikoakin irti, mutta enimmäkseen piti kävellä hihnassa, kun vastaan tuli mm. hevosia.
Toivottavasti meidän tästä alkaneesta vuodesta tulee terveydellisesti parempi, kuin menneestä vuodesta. Puolet viime vuodesta meni kesäkuun alun härdellin aiheuttamien vaivojen hoitamiseen ja harrastusten osalta ei ollut niin aktiivista, kuin olimme alunperin suunnitelleet. Onneksi selvisimme hengissä. Eiköhän me tänä vuonna muutaman kerran pyörähdetä näyttelykehissäkin, vaikka vain emännän virkistämiseksi jos ei muuten. Agia reenaillaan ja kisataan siten miten Henskun kevään koulukiireet vain antavat myöten. Toivottavasti sillä rintamalla saamme myös tuloksia. Näillä mennään kevättä ja kesää kohden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)