lauantai 18. marraskuuta 2017

VHNK Kampioenschapsclubmatch 2017

Lähdettiin tiistaina 14.11.2017 kohti Hollantia ja rodun kotimaan Vereniging Het Nederlandse Kooikerhondje eli kotoisammin VHNK 50-vuotis erikoisnäyttelyyn Zutpheniin.

Matka aloitettiin pienellä automatkalla Vuosaareen ja jatkettiin Finnlinesin lautalla Helsinki - Travemünde. Lautta lähti klo 17, lähtöselvitys suljettiin klo 15 ja perille Travemündeen saavuttiin keskiviikkona 15.11. klo 22.30 Suomen aikaa eli 21.30 Saksan kellon mukaan. Vähän mietitytti miten koirat pärjäävät näin pitkän matkan, mutta onneksemme oikein hyvin. Hilary teki molemmat asiansa sekä meno- että paluumatkalla kannella olevaan hiekkalaatikkoon ja Veiko nosteli koipeaan moneen eri tolppaan ja kulmaan siellä kannella.

Koska saavuimme myöhään ja pimeällä Saksaan, jäimme Lübeckiin yöksi Ibikseen. Aamupalalla sai paistaa itse vohveleita ja täydellä vatsalla oli hyvä lähteä ajamaan Saksan autobaanalle.

16.11.2017 torstai oli varattu ajamiseen Saksan halki Hollantiin. Saksan moottoritiet olivat uusi kokemus, ehkä kesän ruuhkissa se on turhan tiukkaa, mutta näin sesongin väliaikana se oli ihan ok. Vasemmalle kaistalle ei ollut asiaa (vapaa nopeus), keskimmäisellä nopeutta 130 km/h ja oikeanpuoleisimmalla 80 km/h ns. rekkakaista. Pysähdyttiin muutaman kerran tankkaamaan itseämme ja autoamme ja koirat jaloittelivat. Bremenin kohdalla oli 4 rekan kolari, joka aiheutti 6 km seisovan rekkajonon ja kohtuullisen ruuhkan, joka venytti matkaa noin tunnilla. Voi vain kuvitella miten kesällä liikennemäärien ollessa suurimmillaan, kuinka kauan motareilla voidaankaan jonottaa. Kauan.


Majoituimme Almenissa Landgoed Ehzerwold hotellissa (to-su), hyvät puistomaiset piha-alueet ja maistuva aamupala. Eurooppalainen tapa ulkoiluttaa irrallaan koiria on välimatkasta pitävälle pohjoismaalaiselle hm. erilaista. Irrallaan olevat koirat ovat toki hyvin käyttäytyviä, mutta yllättävä iso irrallaan omistajansa kanssa pyöräilevä tai lenkkeilevä koira ei ole kooikerin mieleen. Mitään ei toki päässyt sattumaan, mutta silmät sai olla selässäkin, kun lenkkeiltiin, että osattiin väistää ajoissa.

Perjantai 17.11.2017 oli ihan ei mitään päivä ja käytiin Zutphenissa ja lähistöllä minne mieli teki mennä. Koirille lepopäivä ja lenkkipäivä.





Illaksi menin VHNK:n jalostusseminaariin Deventeriin ja isäntä ja koirat lepäsivät hotellilla. Mielenkiintoisia aiheita ja kyllä se rodun kantakoirien määrä on pieni, vain 13 eri koiraa!


Lauantaina 18.11. oli erikoisnäyttely Zuthpenin urheiluhallissa. Neljä kehää ja noin 150 koiraa. Luokkien laatuarvostelut mentiin koira kerrallaan ja tämän jälkeen tuomari valitsi 4 koiraa, jotka menevivät jatkoon. Seinälle tulevasta tuloslistasta saattoi käydä lukemassa tuloksensa (eri, eh, jne..). Erinomaiselle eli uitmuntend ei merkitä mitään eli vain muut merkitään. Näytteli avattiin kansallislaululla ja sisään astui kansallispukuihin pukeutunut pariskunta, jota talutti kooikeria. Kohotimme maljan yhdistyksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi ja tämän jälkeen kehät alkoivat. Keskellä päivää pidettiin ruokatauko ja huutokauppa, jossa oli kooikeraiheisia tavaroita, varat menivät rodun sairauksien tutkimiseen.


Isot kehät käytiin ensin pennuille, sitten junnu, nuori, avo... Luokkien loputtua pu/pn kehät, joihin tuli vain luokkavoittajat. Hollannin erkkarissa on myös ns. fokkerluokka, johon kasvattaja voi ilmoittaa kasvattamansa ja omistamansta uroksen tai nartun. Lopuksi valittiin ROP ja VSP. Sertit menivät näille koirille. Tulokset. ROP oli narttu Mare Macao v.d. Zwarte Bellen Hoeve ja Nick v.d. Schoonheden oli paras uros ja VSP.

Hilary oli valionarttujen neljäs eli pääsimme juoksemaan isoon kehään. Hilary todellakin juoksi, suorastaan kauhoi kohti edellä juoksevaa koiraa, nätimpi esitys isossa kehässä olisi varmasti nostanut sijoitusta. Mutta saatiin Uitmuntend!





Näytelyn jälkeen menimme Yvonnen ja muutaman muun ruotsalais, jenkkiläis yms. porukassa syömään pannukakkuja. Olipas herkkua!

Sunnuntaina 19.11.2017 lähdimme ajamaan kohti Eendenkooita. Löysimme perille, mutta en tajunnut jättää koiria autoon odottamaan... Kuvia sieltä tulee myöhemmin, omia en saanut otettua. Matkasimme yöksi Bremeniin, laiva kotiin lähti vasta ma-ti välisenä yönä. Bremenin hotelli oli syrjässä, mutta aamupala ja huone olivat ihan ok, yhden yön majoitukseen passeli.


Maanantai 20.11.2017 matkasimme Bremenistä Travemündeen ja toki käytiin ostoksilla. Bremenissä Vitacraftin tehtaanmyymälä oli sattumalta lähellä hotellia ja iso kauppakeskus oli myös. Lähempänä satamaa täytimme joulujuotavien varastot ja tehtiin lisää ruoka- ja vaateostoksia ja käytiin syömässä. Autoon ei olisi mahtunut enää mitään suklaalevyä isompaa, kun pääsimme odottelemaan laivaan pääsyä. Koiratkin ehdittiin lenkittää sekä siellä että lähellä satamaa. Paluulaiva lähti klo 03, ja laivaan päästiin joskus klo 23 jälkeen.



Tiistaista 21.-22.11.2017 keskiviikkoon klo 9 vietimme taas Finnlinesin laivalla, leväten, syöden ja nukkuen. Ihmiset kävivät tunnin hieronnassa ja monta kertaa seisovassa pöydässä. Ei ehtinyt tulla nälkä missään vaiheessa. Koirat nukkuivat, söivät ja nauttivat rapsutuksista.

Veiko relaa laivalla