torstai 29. joulukuuta 2011

Piukat pakarat

Veiko kävi tänään fysioterapeutilla tarkistuksessa. Fyssari oli nähnyt Veikon edellisen kerran syyskuussa, joten Veiko oli muuttunut näistä ajoista huomattavasti ja onneksi vain parempaan suuntaan. Fyssarin mukaan Veikolla on nyt sekä vyötärö että piukat pakarat eli takaosaan on tullut kaivatut lihakset ja muutenkin koko Veikon vartalo oli kiinteytynyt. Keskivartalon hallintaa tulee vielä lisätä ja parantaa entisestään, onhan Veikon 'runko' pitkänomainen. Hyvällä keskivartalon hallinnalla on tärkeä osa koiran kunnossapidossa myös jatkossakin. Fyssarin mukaan nämä tämän päivän lihaskireydet olivat ennemmin agikoiran, kuin onnettomuuden aiheuttamia ja oli myös sitä mieltä, ettei enää näistä kireyksistä tietäisi ilman alkuperäistä diagnoosia miksi Veikoa nyt hoidettiin.

Ennen fyssaria olimme käyneet lyhyesti Hakkilan hallilla tekemässä mukavaa vauhtirataa, joten lihasjumien syykin oli tiedossa.

Torstaina illalla emäntä kävi vielä talkoilemassa uudella HSKH:n ja BAT:n hallilla eli Vuokkoset Areenalla.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Huh, hellettä

Veiko vietti joulunpyhät nauttien leudosta talvisäästä ja sopivasta määrästä hyviä herkkuja. Sukulaisia kestittiin sekä aattona että joulupäivänä. Joulupukki toi Veikolle BOT makuualustan ja erilaisia syötäviä herkkuja.

27.11.2011 tiistaina olimme lenkkeilemässä Paloheinässä, jossa kävelyteille oli talvimyrsky kaatanut puita. Katsoimmekin parhaaksi lenkkeillä enemmän peltojen reunoja, kuin metsäisiä polkuja. Kaupungin miehet olivat autoineen kyllä raivaamassa puita, joten eiköhän nekin lenkkimaastot muutu taas pian turvallisiksi.

28.12.2011 Haltialan pellot

Tänään siirryimme lenkkeilemään Haltialan peltoaukeille, jossa kaatuvat puut eivät vaivanneet. Sää oli oikein mukava, aurinko paistoi ja maa oli roudassa (eikä siis tullut tassupyykkiä!). Tuultakaan ei ollut kuin nimeksi. Kameran otin mukaan ihan vain todisteiden hankkkimiseksi, lunta ei ollut mailla halmeillakaan vaikka joulukuun viimeisiä päiviä eletään.

28.12.2011 Veikon jouluhymy <3

28.12.2011 Veiko paistattelee auringossa, vihreällä nurmikolla

28.12.2011 Veiko ja Haltialan pellot

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua

18.12.2011 sunnuntaina oltiin viimeisen kerran rally-tokokurssilla. Veiko ja toinen paikalla ollut koirakko tekivät paria eri rataa. Oli hauskaa seurata ison koiran maltillista työskentelyä, kun Veiko pyörähteli edes takaisin. Veikon mielestä puolenvaihto jalkojen välistä tarkoittaa vähintään viittä toistoa, eikä vain yhtä. Meikäläisen piti suorastaa pysähtyä, kun Veiko tunki itseään pohkeeseen ja halusi vain pujotella lisää. Hassu koira! Tulppaanikin sujui, vaikka taisi emäntää nopea pyörähdys enemmän huimata, kuin koiraa.

Tänään perjantaina oltiin vielä Hakkilassa lyhyissa agitreeneissä, teemana vauhtia ilman vaarallisia tilanteita! Veikolla oli kivaa, kun ulkona ole ei päässyt ainaisen vesisateen takia juurikaan irrottelemaan.

Veiko aloittaa kohta joulun tärkeimmän työn eli Veikosta tulee kinkun paistovahti! Joulun siivouksen tekivät isäntä ja Hensku, Veiko oli päällysmiehenä. Tein sentään eilen illlalla Annen ohjeen mukaisen raumalaisen saaristolaisleivän (tai 2 kpl). Oli tosi namia! Tästä tulee kyllä meidän joulupöydän uusin herkku. Mätiä, sipulia ja smetanaa ja lasi viiniä, nams!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Tulihan se sieltä!

17.12.2011 lauantaina Veiko sai ensimmäinen kisanollan hyppäriltä sitten rotikkakolarin! Jee! Menneen viikon agit saivat väistyä abin koulumenojen tieltä ja viikon ainut agitapahtuma oli Hyvinkään agikisat lauantaina . Veikolla oli kolme starttia, mutta vain kahdella radalla oltiin. Toisella radalla Veiko teki omatoimisen putken ja liukastui lonkalleen sen jälkeen eikä Hensku halunnut riskeerata enempää. Tässä päivän nollamme hyppäriltä, sijoitus oli 5 / 35.

17.12.2011 HYVSK - Veiko & Henrika, 0-tulos

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Koulutusta ja kisaa

07.12.2011 keskiviikkona olimme treenaamassa Hakkilassa ja nyt kelpasi myös vinkupallo hyvin palkaksi. Hienosti Veiko irtosi ja kuunteli tarpeen mukaan ohjaajan ohjeita. Kepeille mentiin hyvin itse ja Hensku kokeilikin kuinka kaukana voi olla ilman, että Veikon kepittely häiriintyy. Henskun kiritti Veikoa kepeille ja jopas pujotteli vauhdilla. Hyvä me! Lyhyet ja tehokkaat reenit - vauhtia ja keppejä.

08.12.2011 torstaina olimme Oreniuksen treeneissä ja hienosti menivät nämäkin treenit.

10.12.2011 lauantaina ajoimme räntäsateessa Riihimäelle RimA:n hallille kisaamaan. Lämmittely ja jäähdyttelystä piti suoriutua melkoisessa loskassa. Kaksi hyllyä ja yksi vitonen oli päivä saldona. Kisaamassa olivat myös Foxy, Luka, Inka, Koda ja Indy Veikon lisäksi olipas hieno edustus meitä punavalkoisia. Tässä viitosen rataa.


11.12.2011 RimA - Veiko & Henrika

11.12.2011 sunnuntaina emäntä oli Koetoimitsija 2 -kurssilla, agility oli lajiosana, ylläri! Esa Muotkan pitämä kurssi sujui rauhallisissa merkeissä ja paljon tuli uutta asiaa. Sitten kun saa vielä viisi harjoittelua tehtyä saanen jossain vaiheessa ensi vuotta sitten ihan koetoimitsijakortinkin. Haasteita näihin harjoitteluihin tuo se, että en itse kisaa enkä ole todellakaan mikään radanrakentaja. Tarvitsen varmaan avustajan ratamestarin toimeeni, kun se ei ole se kaikkein tutuin juttu tässä lajissa. Toimistohommelit varmaan sujuvat varmaan helpommin. Kortinhaltijalla tulee olla myös agilitylisenssi, joten nyt sitten KOOHO:illa on yksi tämmöinen 'haamukisaaja'.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Voittajanäyttelyt 2011

Lauantaina Veikon kahdeksan kuukauden näyttelytauko päättyi ja olimme mukana molemmissa Helsingin KV-näyttelyissä Messukeskuksessa. Eniten jännitystä toi toki ilmaan pitkä tauko ja runsaat lääkärissäkäyntimme kesän aikana. Mutta voi kyllä sanoa, että huolemme oli aiheeton! Veikolla heilui häntä kehässä koko ajan ja vieressä olevat urokset eivät haitanneet sitten tipan tippaa. Veiko piti kyllä hauskaa koko näyttelymaksun edestä! Veikon kehäkäytöksestä ei voi olla kuin ylpeä, niin hienosti Veiko käyttäytyi kehässä!

kuva: Elisa Karhu
kuva: Suvi Tyynismaa
Lauantaina Veikon tulokseksi tuli eri4, koska tuomarin makuun Veiko oli "koon ylärajoilla". Arvostelussa oli positiivista puolestaan se, että Veikolla sanottiin olevan "iloinen käytös ja terveet liikkeet". Lauantain tuomari oli suomalainen Harri Lehkonen, joka sijoitti siskopuoli Keiran (Bullbenz Uma Geri) hienosti VSP:ksi, onnea Keira! Päivän ROP ja ROP-veteraani oli Kelmi (Milfeddyg Innemend Elaika). Peter sai viimeisen cacibinsa (vara-cacib -> cacib) tullen inttivalioksi. Isäntä tuli noutamaan auton ja Veikon ja jätti emännän vielä shoppailemaan Messariin. Päädyimme AnneT:n kanssa Jumboon syömään ja söimmekin huippuhyvät pihvit ja omenaista torttua kahvin kera jälkkäriksi. Kiitos vielä Anne! Hoidin myös Jumbossa parit jouluostokset ja jäin odottelemaan Henskun työvuoron päättymistä ja pääsin Jumbosta Henskun kyydillä kotiin.

Sunnuntain kehäarpajaisissa tuomari Mikael Tranholmilla oli käytössään koko väripaletti. Löytyi punaista, sinistä, keltaista ja vihreää nauhaa. Nuorille uroksille tuli koosta vihreääkin nauhaa ja valioissa siirryttiin pykälää vaaleampaan väriin eli keltaiseen, kun tuli miehekkäitä koiran kokoisia uroksia kehään. Veikolle näissä väriarpajaisissa h eli hyvä eli keltainen nauha. Eipäs sitäkään väriä ole ennen meille tullut, kun vanhaan hyvään aikaan hootkin olivat sinisiä. Päivän ROP oli Ronja (Cavalriina's Ronja Ragazzi) ja VSP BA Delfinus Dis. Junnuvoittajaksi leivottiin Adya (pn2, sert). Tuomari arvosteli perusteellisen hitaasti ja taisi kehä päättyä vasta neljän jälkeen. En muista koskaan olleeni näin myöhään vielä rotukehässä, kun isot kehät Messarissa jo pyörivät. Molempina päivinä tuli tehtyä hyödyllisiä ostoksia mm. puolen vuoden nappulat Veikolle (Golden Eagle Duck with Oatmeal, G E Lamb & Rice, G E Salmon and Oatmeal) sekä muutamaa muutakin herkkua. Tavattiin myös käytävällä pikaisesti Tessu ja Jaana ja molemmille Veiko jakoi suukkoja ja hännänheilutuksia runsain mitoin. Mukava oli tavata taas tuttuja ja ehkä se onkin näyttelyissä käymisen paras puoli, kun porukkaa asuu ympäri maata eikä muuten ehkä näkisikään. Nyt on hyvä laskeutua joulun odotukseen ja suunnitella ensi vuoden näyttely- ja kisailukuvioita.

Kiitos Suvi kuvista!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Agia, agia

Jotta torstai ei olisi ollut vain toivoa täynnä, lähdimme agitreeneihin Oreniuksen hallille. Kepeille meno suoraan pituudelta oli tänään onnistunut. Muutoinkin Veikolla oli hyvä vauhti päällä ja muut reenejä seuranneet sanoivatkin, että Veikolla on hyvä tekemisen meininki. Tässä pitkästä aikaa todisteita, että kyllä me reenataan.



Viikonloppuna suunnataan Messariin ja tiedossa on pyörähdyksiä kehässä.

torstai 1. joulukuuta 2011

Ja kohta on taas joulu

Mitäs tässä, ei sen kummenpaa, kuin vain arkista työntekoa ja reenailua. Pimeää on jo töihin mennessä ja vielä pimeämpää on, kun tullaan kotiin. Henskulla on ollut koeviikko ja ehkä silloin täytyy koulun olla harrastusten edellä.

24.11.2011 torstaina oltiin Oreniuksen vetämissä agitreeneissä. Mukava rata oli taas ja tuli hyviä onnistumisia.

26.11.2011 sunnuntaina Hakkilan agilityhallilla itseksemme treenaamassa erilaisia keppikulmia ja vauhdikasta hyppy-putki rataa. Lyhyet ja tehokkaat treenit! Sunnuntaina olimme illalla rally-tokossa ja koska paikalla oli vain kaksi koirakkoa teimme osan liikkeistä ilman hihnaa (särmi oli koirien välissä). Veikosta oli kyllä tosi hauskaa.

28.11.2011 maanantaina emäntä kävi koira-asioissa kokoustamassa Hämeenlinnan kupeessa Linnatuulessa.

29.11.2011 tiistaina löysimme itsemme uudellen Oreniuksen hallilta, treenien teemana niisto ja niistopersjättö, jos nyt termit nyt menivät oikein. Olipas tehokasta, sekä ohjaaja että koira olisivat varmaan jo jäähdytelleet, kun Juha halusi vielä yhden kerran ja täydellisen suorituksen. Hyvä fiilis jäi näistäkin treeneistä.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Sitä, tätä ja tuota

14.11.2011 maanantaina emäntä kävi Myyrmäessä kuuntelemassa Jari Suomalaisen luentoa "Valmentautuminen huippu-urheilussa". Luennon järjesti HSKP:n joku jaos, jonka nimeä en nyt muista olisikos ollut kuitenkin agijaos. Paikalle oli vaivautunut vain parikymmentä kuulijaa ja iso sali olisi vetänyt toki enemmän. Pari asiaa jäi meilläkin mietintämyssyyn.

15.11.2011 tiistaina palloiltiin kotona eikä lähdetty agitreeneihin, kun loppuviikko oli kovin agipainotteista.

17.11.2011 torstain Juhan treeneissä oli taas mutkikkaita kuvioita. Lentäviä bortsuja oli meitä ennen ja ryhmän ainoana medinä meidän vuoro oli tänään viimeisenä. Ensi viikolla taas varmaan aloitamme medeistä...

19.11.2011 lauantaina lähdimme Lohjalle agikisoihin kolmelle radalle. Halli oli mukava, eikä siellä ollut ainakaan nyt kovaa ryysistä. Hallin muoto asettaa omat rajoituksensa radalle (pitkä suorakaide) ja lattian kaltevuus asettaa vielä omat rajoituksensa. Putket ja kepit olivat kaikilla radoilla T-kirjaimen muodossa, joko kepiteltiin suoraa putkea päin tai putkesta tultiin suoraan kepeille. Saldoina kolme hyllyä, mutta kaikissa mukavaa vauhtia ja onnistuneita pätkiä. Edelleen voi olla kyllä sitä mieltä, että putket imevät koiria, erityisesti punavalkoisia koiria...

Leevi & kartturi Taina (Veiko lienee Leevin enopuoli tai jotain...) starttasivat kolmosten uransa kahdella radalla hyllyllä ja oliko 10 virhepisteellä toiselta radalta!

20.11.2011 sunnuntaina ajoimme vielä Hyvinkäälle hyllyttelemään. Hyvinkään halli on nyt kyllä osoittautunut meille liian liukkaaksi, taas luisteltiin useammassa kohdassa.

21.11.2011 maanantaina Veiko pääsi nauttimaan hieronnasta ja muutamissa kohdissa huomasi viikonlopun kuusi rataa. Edestä lavat olivat tiukat (liukastelua!), vähän jumitusta takareisissä ja toisella puolella selkää, mutta hieronta kyllä avasi jumikohdat hyvin. Muutamaan herkulliseen kohtaan sai Veiko laseria ja ainakin kyljen murtumakohta tuntui seuraavana päivänä matalammalta. Veikolle on onneksi tiedossa nyt hierontaa säännöllisesti. Veiko vähän pelästyi, kun Sannan mies tuli pimeästä eteisestä ja Veiko oli peiton päällä kyljellään. Onneksi maksanpalat auttoivat ja Veikosta Sannan mies oli tämän jälkeen ihan jees! Aha, toi antaa herkkuja --> ei voi olla pelottava, tuumi Veiko. Lopuksi Veiko sai pienimuotoiset hepulit ja Sanna vähän ihmetteli, että mikä sille nyt tuli. Taisi vain Veikosta olla niin kovin mukavaa olla hierottavana. Veiko kyllä ei ollut ollenkaan varautunut vaan tohotti menemään. Saisikohan sitä malttia ostaa jostain purkista?

tiistai 15. marraskuuta 2011

Viikko 45

06.11.2011 sunnuntaina emäntä ja Hensku talkoilivat Purinalla HSKH:n agikisoissa. Henrikalla talkoita oli ratahenkilönä ja emäntä puolestaan tutustui SAGI:n tulosohjelman saloihin, mukava päivä ja meni taas nopeasti. Illalla oli rally-tokoa ja Veiko oli taas niin pätevä.

08.11.2011 tiistaina tehiksen treeneissä oli kimuranttia Timo Rannikon rataa, jossa oli MM-radoilta otettuna kompia koko rata täynnä. Kepit olivat pussin ja u-putken välissä ja kepit pussin 'koteloa' päin olivat aika vaikeat, tuppasi jäämään se viimeinen väli kepittämättä. Putken suuntaan mentiin loppuun asti kepittelytkin.

10.11.2011 torstaina aloittelimme talvikauden jakson Oreniuksella. Tarjolla oli vauhdikas rataprofiili mm. kaksi suoraa putkea peräkkäin. Veikolla riitti vauhtia ja kahden suoran putken vauhdissa piti Henskun irrota hyvin, jotta ehti ohjaamaan Veikoa kakkosputken jälkeen seuraavalle hypylle.

12.11.2011 lauantaina ajoimme Lietoon ATT:n hallille kolmeen starttiin. Hyvä kisapaikka ja mukava kisayleisö, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Jälkimmäinen agirata ja hyppyrata olivat yhtä virhettä (pientä ohjaussäätöä...) lukuun ottamatta hyviä, kontaktit toimi ja kepit hyvällä rytmillä. Viimeisen radan lopuun Hensku vaihtoi ohjaustaan ja teki kuten moni muukin oli tehnyt häntä ennen ja Veikokin osasi mennä tälläkin ohjauksella. Ekaa rataa ei ole kokonaan videolla, kun kuvaajaa taas jännitti. Pitäisi varmaan ottaa jotain rauhoittavaa ennen kuvaamista, vaikka suklaata tai jotain.

13.11.2011 sunnuntaina ja isänpäivänä Veiko pääsi parille pitkälle lenkille ja illalla rally-tokoon. Lauantain matkustaminen ja kisaaminen ja hyvät lenkit ja puuhailut tekivät tehtävänsä ja meillä oli illalla melko rauhallinen koira.

Oinas-koira

Mikon ja Noan blogeissa oli analysoitu koiran horoskooppia. Tässä horoskooppimaista luonnehdintaa Veikosta.

Oinas-koira (21.3. - 20.4.)
On itsenäinen (karkailee) ja aloitteellinen persoona, joka huomaa kantaa sukkasi parempaan paikkaan oma-aloitteisesti. Tuppaa olemaan nuorena kiihkeä ja tulinen, kirjannurkat nakerreltuna, kimakka leikkihaukku kaikaa, vanhemmiten parhaimmillaan arvokas ja elegantti, eikä juuri tee sohvalle tilaa. Jos ei saa toteuttaa omaa sisäistä totuuttaan, muuttuu se jopa hankalaksi ympäristölleen (mököttää). Tulee toimeen pienten lasten kanssa, sillä tunnistaa heissä leikkisyyden, jos on saanut itse riehua pentuna. Karkailee. Suostuu kuitenkin ajoittain tottelemaankin ja hoitotoimenpiteisiin. Ei luovuta vetoleikeissä helposti.
--> No, kiihkeä ja tulinen, melko lailla. Ei mökötä, mutta piippailee jos on tylsää. Lyö tassulla jos ei kuulija muuten huomaa. Ruoka on tärkeää.

http://koirulini.blogspot.com/2011/03/koiran-horoskooppi-luonnehdinnat.html

Oinas
Oinaat ovat pyrkijöitä; ne ovat aina valmiita kokeilemaan kohdalle osuvia uusia asioita. Surullista kyllä niillä on vain vähän kestävyyttä ja siksi kunnianhimoisista hankkeista harvoin syntyy tulosta. Oinaat ovat tosi hauskoja seuralaisia, mutta paras valmistautua kärsivällisyyteen. Elämä oinaskoiran kanssa voi olla melkoista mellakkaa, joten voit sanoa hyvästit herttaisille somistuksille ja sisustuksille. Oinaan itsenäinen luonne saattaa välillä rassata, mutta koiran rajaton rakkaus korvaa kaiken.
· Sopivat koirakaverit: Jousimies tai Leijona
· Sopivat omistajat: Leijona tai Jousimies (Voi ei, emäntä on rapu, Hensku on kalat ja isäntä on vaaka!)
· Lempiväri: punainen (ehkä ennemmin "hollanninoranssi")
· Onnennumero: 9
· Mieliruoka: kaikki syöttävä kelpaa oinaskoiralle, mutta mieluiten se söisi mitä kiinni saa vapaana harhaillessaan. (Totta, kaikki käy! Vielä ei ole löytynyt nappulaa tai herkkua joka ei maistu, toki salaatti on vaikeaa syötävää...)
· Vastenmielisintä: joutua olemaan liian kauan suljetussa tilassa. Oinas ovat synnynnäisiä kulkureita (tai, no pikemminkin liiallinen tekemättömyys saa piippaamaan...)
· Ihaninta: reippailla vapaana luonnossa (... ja jos sais vielä juosta pupun kanssa, niin mikä sen mukavampaa. Emäntä ei antaisi vaan juosta kera pupujen ja lintujen...)
· Laatusanat: innostunut. itsenäinen, uskollinen, voimaton (muut sopii, mutta voimaton ei)

Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen

lauantai 5. marraskuuta 2011

Viikolla tapahtunutta mm. HYL5

30.10.2011 sunnuntaina aloitimme Veikon kanssa Heiluvissa Hännissä rally-tokon jatkokurssin. Meitä oli paikalla vain kolme, nuori kultsunarttu ja 7v sekarotuinen kultaista isompi uros ja me. Harjoittelimme muutamaa alokasluokan liiketta muistin virkistämiseksi ja muutamia uusia avoimen luokan liikkeitä. Veikolla oli hieno vire koko ajan, kun emäntä vain muisti olla yhtä nopea kuin koiransakin. Jospa tässäkin lajissa uskaltautuisimme kisaamaan vaikka talven aikana, aika näyttää.

01.11.2011 tiistaina tehiksen treeneissä Veikolla oli tosi hyvä vire, rimat oli 45 cm:ssä eikä ongelmia hyppäämisen suhteen ollut. Putkijarrutusta pitää taas muistutella mieliin, kun Veiko tulee putkista satanen lasissa... Hyvän radan koulutti tänään Sari Vähäniitty.

03.11.2011 torstain treenit jätettiin väliin, kun lauantaille oli jo agilitymenoa. Venyttelimme ja tasapainoilimme kotioloissa.

05.11.2011 lauantaina suuntasimme 5 kuukauden kisatauon jälkeen agiradoille Hyvinkäälle JANKK:n kisoihin. Veikolle oli ilmoitettu kahdelle radalle, yhteen hyppyyn ja agiin. Veiko oli niin niin fiiliksissä, kun se pääsi kisapaikalle, ettei meinannut housuissaan pysyä. Muut koirat eivät haitanneet, kun Veiko tiesi tulleensa A-GI-LI-TY-HAL-LIIN! Odotellessaan vuoroaan radalle Veiko piippasi minkä kerkesi ja veti itsensä suorastaa radalle. Jes, mut on vihdoinkin tuotu tänne takas, tuntui Veiko ajattelevan. Ensimmäiselle radalle Veiko lähti kyllä ihan turhan innoissaan, eikä ollut Henrikan sanojen mukaan kuulolla ollenkaan. Mutta Veikolla oli ihan si-ka kivaa, lukuunottamatta mahalaskua ja liukastumista putken ja hypyn jäkeen, kun Veikolla hirtti kaasu kiinni.


Henri Luomalan ratakuvat ovat myös täällä.
Agilityradalle Veiko lähti jo paljon maltillisemmin. Henrikalla oli sekunnin black out (kierrättääkö koiran oikeaan vai vasempaan) keinun jälkeiselle hypylle ja Veikolle siitä viitonen kiellosta (aika -4,44). Muuten hienoa ja siistiä rataa ja koira oli hienosti kuulolla. Paikalla olivat myös muut punavalkoiset Koda, Fico, Robi, Aida ja Lily. Lilylle hienosti hyppyserti ekalta radalta.

ps. Kumpi on kooikerista pelottavampi: musta kääpiösnautseriuros omistajansa kanssa (ei heijastimia!) vai 3 lasta, joista kahdella oli batman-viitat ja kaikilla omat pienet konekiväärit (ja saavutaan meitä kohden suoraan pimeästä huutaen ja viitat liehuen)? No, tietenkin se snautseri :) kun batmanit oli lapsia, eikä ne ole pelottavia!

lauantai 29. lokakuuta 2011

Haltialassa kooikerkävelyllä

Veiko Haltialassa
Olimme tänään pääkaupunkiseudun kooikerkävelyllä Haltialassa. Suvi oli laittanut ilmoituksen yhdistyksen palstalle ja kun peruutimme Seinäjoen näyttelyreissun tuomarinvaihdoksen takia, oli meilläkin mahdollisuus lähteä lenkille. Veiko lenkkeili koiraseurassa varsin mallikkaasti, ei ollut mitään sanomista kenenkään kanssa. Retun kanssa käveltiin kävelytiellä vierekkäin, eikä kummallakaan häntä noussut, eikä Veiko häirinnyt kyllä muutkaan urokset.

Paikalla oli yhteensä 14 kooikeria: Repo (Bullbenz Kooi Nicky Sade), Taika & Gimma (Estaika's Christabel & Estaika's Gossip Girl), Remus & Nero (Lucky Nana`s Egregio Optimus & Oorbellen Kiefer), Tessa & Retu (Oakmeadow Cool Champagne & Frisan Gem Bastens Berthus), Kassu & Jekku (Huvi-Tuulen Dumle-Choko & Huvi-Tuulen Donald Duck), Tytti & Enni (Black Amiikos Garmina Gailje & Black Amiikos Zira Zeppelin), Veiko, Miko (Estaika's Deliverance) ja Vili (Oorbellen Kyle) omistajiensa kanssa. Pienen pieni vilkas 11 viikkoinen Bullbenziläinen "Repo" oli myös mukana. Kävelimme Haltialan maastossa 6 km lenkin. Repo oli sylissä pitkän lenkin aikana ja välillä pääsi lenkkeilemään muitten mukana. Lenkin jälkeen otimme yhteiskuvia ja pienimmät pääsivät pellonreunalle leikkimään. Repo (s. 15.8.11) ja Enni (s. 17.7.11) olivat ryhmän pienimmät ja pienen lämmittelyn jälkeen saivat hyvät painit aikaiseksi.

Kooikerit lenkillä

Repo reippailee

Lenkkiporukkaa

Tytti ja Enni

Punavalkoinen lenkkiseurue palaamassa Haltialaan.

Nero & Remus, Retu & Tessa, Tytti & Enni, Veiko, Miko, Kassu & Jekku, Vili

Repo, Taika & Gimma, Nero, Retu & Tessa, Tytti & Enni, Veiko ja Miko

Repo ja Enni

Repo Gimman tarkkailussa, Enni haistelee maata...

SE-PA

21.10.2011 perjantaina tuli emäntäkin vielä myöhempään töistä, mutta onneksi ehdittiin kiertää Veikon kanssa vielä hyvä 5 km iltalenkki. 

22.10.2011 lauantaina oli emännällä työntäyteinen päivä. Sata kertaa mieluummin olisin ollut Hyvinkäällä Spanieliliiton erikoisnäyttelyssä, kuin 14 tuntia ylitöissä. SEPA maksumuutokset, miljoonat IBAN muotoiset pankkitilit ja kaikenkarvaiset BIC:t vilisivät vain silmissä viikonlopun rupeaman jälkeen. Onneksi muu perhe huolehti Veikon ulkoiluista.

23.10.2011 sunnuntaina Veiko pääsi Lauran kanssa juoksulenkille, kiitos vaan Laura! Emäntä sen sijaan paahtoi töissä 18 tunnin päivän ja tulikin kotiin maanantaina aamulla klo 5.20 yhtä aikaa Hesarin kanssa. Ja oltuaan kuusi tuntia kotona lähti takaisin töihin… Ylityön kuumaa huumaa on toki tullut koettua tällä IT-alalla ennenkin. Olenhan jo aiemmin tullut päivystäneeksi vuosituhannen vaihteen 1999 – 2000 sekä markat/eurot siirtymiset, lukuisista muista versionpäivityksistä nyt puhumattakaan. Tää on tätä.

25.10.2011 tiistaina olimme palanneet ainakin henkisesti jotakuinkin normaaliin rytmiin (emännän univelka asettunee vasta viikonloppuna...)ja pääsimme tehiksen treeneihin. Veiko oli ainakin tosi innoissaan, jopa niin innoissaan, että tekniikka vähän kärsi. Ja sehän saa nyt vaan sitten harjoittelemaan vielä enemmän. Illalla uni maittoi sekä koiralle, että emännille. Treeneistä vastasi Timo Rannikko.

Tulevan HSKH:n ja BAT:n hallihankkeen raamit ovat jo näkyvissä… PET PAL Areenan -runko nousee jo kovaa vauhtia. Tässä huonolaatuinen kännykkäkuva, mutta kyllä siitä sen verran saa selvää, että rakenteet ovat jo hallista pystyssä! Tai no, Vuokkoset Areena siitä sitten tuli!

PET PAL Areenan 'haamu'

torstai 20. lokakuuta 2011

Ollaan uitu ja liidelty vaan...

15.10.2011 lauantaina emäntä kävi kurssittamassa itseään Koetoimitsija 1 -kurssilla. Perusasiaa tuli paljon ja myös mäyräkoirien eri luolakoemuodoista tuli seikkaperäistä selostusta. Tarkoituksena on vielä ennen vuoden vaihdetta saada kakkososa suoritettua ja lajiksi on vahvistumassa agility. Onneksi kurssi pidettiin paikassa, jossa oli eläinkauppa alakerrassa ja Veiko sai tuliaisina kotimaisia possunkorvia. Veikon mielestä oli tosi kivaa kun tulin kotiin, mutta vielä hauskempaa olisi ollut saada koko muovikassillinen possunkorvia itselleen. Ei sitten saanut kuin yhden puolikkaan korvan vaan.

16.10.2011 sunnuntaina oli Veikon uimavuoro Onnekoirassa Hyvinkäällä. 10 x altaanmitta edestakaisin tuli uitua ja nyt oli vauhtia ihan eri lailla! Huomaa kyllä eron Veikon uintitavassa heinäkuulla ja nyt lokakuussa. Muutaman viikon tauon aikana oli Veiko selkeästi sisäistänyt jotain uimisesta, kun nyt sellaisella vauhdilla, että kuntouimarikin saisi laittaa parastaan että pysyisi perässä. Altaaseen Veiko ei vielä uskalla hypätä, mutta ehkä senkin aika koittaa vielä. Veikoa ei häirinnyt myöskään uimaan tulevat cairnit (4 kpl). Veiko oli uinnin jälkeen ihan täynnä tarmoa, kun heinäkuun ekat uinnit olivat selkeästi fyysisesti vaativampia. Onneksi ollaan jo näin hyvällä mallilla ja Veikon kunto sen kun nousee vaan!

18.10.2011 tiistaina olivat HSKH:n tehiksen agilitytreenit ja niitä oli vetämässä Sari Vähäniitty. Olipas tosi positiivinen ja kannustava kouluttaja! Näistä treeneistä jäi tosi hyvä mieli ja taas opittiin paljon, paljon uutta. Jäähdyttelylenkille tarvittiin jo avuksi autosta löytynyt taskulamppu, kun Ojankoon johtava tie oli pilkkopimeä.

20.10.2011 torstaina Sannan agitreeneissä oli taas kimurantti rata ja Sanna perusteellisesti selvitti radan tärkeät ansakohdat. Leijeröinti puomille sujuikin tosi hyvin, mutta putken väärä pää radan lopussa ei ottanut millään onnistuakseen. Mutta sitä kohtaa me mennään treenaamaan vielä uudelleen... Jäähdyttelylenkille oli Veikolle puettu Hurtan uusi heijastava sadetakki Back on Track loimen päälle ja nyt näkyivät sekä Hensku taskulampun kanssa että Veiko heijastavissa hyvin pimeällä tiellä. Nyt oli jo kentän laitaan noussut uuden hallin tukirakenteita, jippii!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Nollan polvet ja terveet silmät

Veiko kävi tänään uudistamassa viralliset silmä- ja polvitutkimuksensa Pakilan Tikissä. Tulokset olivat yhtä hyvät, kuin tutkittaessa samoja 'paikkoja' kaksi vuotta sitten. Tänään Veikon tutki Jerker Mårtenson, jonka erityismielenkiinnon kohteena ovat silmäsairaudet.

Veikolla on siis edelleen 0/0 polvet ja terveet silmät. Huippua!

11.10.2011 HSKH tehiksen treenit

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Hakua aurinkoisessa metsässä

Valmiina hakemaan!

Haaveissain vaiko oot mun...

Mä haluan takas metsään... ne ukot jäi sinne vielä...

Olimme pitkästä aikaa hakutreeneissä, kun on aina sunnuntailla ollut muuta menoa. Paikalla oli tänään hyvin kooikervaltainen edustus Veiko, Loki, Tessa ja Retu sekä Tellu & Ripa, aussi Bella (?) ja sprinkku Sissi. Veikolle tehtiin neljä pistoa ja kaikki maalimiehet saivat hyvät haukut osakseen. Metsässä oli myös yksittäinen russelinulkoiluttaja ja jäljestävä belggari omistajineen. Pidinkin huolen, ettei Veiko löydä jälkeä ja katoa etsimään mitään nelijalkaista pupuntapaista...

perjantai 30. syyskuuta 2011

Rooma

Santa Maria in Trastevere
Italialainen talo
Mozzarella ja parmankinkku
Vietimme isännän kanssa muutaman päivän lämpimän syysloman Roomassa (30.09. - 05.10.2011) ihaillen vanhaa kulttuuria ja nauttien paikallisista herkuista. Hensku ja Veiko pitivät huushollia pystyssä ja nauttivat syksyisistä lenkkeilymaastoista Haltialassa ja Paloheinässä.


Piazza di Spagna
San Pietro
Fontana di Trevi
Colosseo

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Itseluottamus kohdallaan

Tiistaina 27.09.2011 Veikolla olikin taas agiliitoa tehiksen treeneissä Jaakko Knuuttin johdolla. Vaikka käytössä oli kaksi pakkaa ratanumeroita, eivät nekään riittäneet piti vielä kolmannestakin pakasta kaivaa parit numerot, kun rata oli niin pitkä. Taas tuli hienoa rataa Veikollekin ja kepit menivät myös vauhdikkaasti. Videota luvassa sitten, kun saan ne vain käsiteltyä.

Keskiviikkona 28.09.2011 Veikolla oli varattu Leena Piiran käsittely Halikossa. Olemme liikkuneet ja kuntouttaneet heinäkuussa saatujen ohjeiden mukaisesti ja oli mukava huomata, että myös Leenan mielestä hierottavaksi tuli tänään ihan toinen koira! Veiko seisoi lähes suorassa (onko kukaan koira Piiran mielestä täysin suora?), lantio oli suora (!), kaularanka ja selkäranka ja lanneranka liikkuivat normaalisti eikä Veikolla ollut jumeja/lukkoja rangassaan ollenkaan! Jee!

Aina löytyy myös petrattavaa ja meillä panostetaan vielä lisää tasapuolisen lihaksiston saamiseksi eli kyljen lihakset eivät olleet vielä Leenan mielestä aivan täydelliset, muistamme siis jatkossa seurailla myös ohjaajan oikealla puolella. Sitä nesteturvotusta mitä oli kesällä vasemmassa kyljessä ei ollut ollenkaan, eikä Leenan mielestä mistään näistä vähän jäykistä kohdista voinut päätellä, että koiralla olisi ollut trauma takanaan.

Oli myös ihanaa huomata, että Veiko asettui fyssarin matolle melkein itse valmiiksi kyljelleen ja kun Leena aloitti käsittelyn Veikon niskasta alkaen, laittoi Veiko silmät kiinni ja nojasi päänsä minun jalkaani. Kesällä Veiko oli niin kipeä, että sekä Hensku että minä pidimme Veikoa kiinni, jotta käsittely kipeistä kohdista oli mahdollista. Mutta onneksi tänään oli mukana eri koira! Välillä Veiko nosti raukeana päätään ylös ja välillä avasi silmänsä, kun aulasta kuului toisten koirien ääniä. Hieman jäykkyyttä oli kaulan oikealla puolella ja takajaloissa, olihan eilen ollut ihan normit agitreenit eikä jäykkyys ollut Leenan mielestä mitenkään poikkeavaa ja Veiko rentoutui käsittelyssä hyvin.

Piira sanoikin, että koirasta näkee, että Veiko luottaa itseensä ja on varma, koska Veiko antaaa niin hyvin käsitellä itseään. Muutaman kerran Veiko vilkaisi Leenaa ja laittoi päänsä takaisin 'tyynyyn' eli matolle. Hauskaa kuulla, että Veikolla on hyvä itseluottamus tuollaisen tapahtuman jälkeen. Tämä ei Piiran mukaan ole kooikerille mitenkään tyypillistä antautua näin hyvin käsiteltäväksi. Pidin välillä Veikon kaulapannasta kiinni yhdellä sormella ja meinasi Veiko kellahtaa selälleenkin :)

Piiralla on käynyt myös hoidettavana kooikereita, jotka ovat vetäytyneet kyyryyn, kun koiraan on koskettu ja käsittely on ollut hankalampaa, kuin mitä meillä tänään. Mutta koirat ovat kaikki niin erilaisia omine vaivoineen. Piira on niin suosittu omalla alallaan, että varasin saman tein neljä aikaa ensi vuodelle eli kohta Veikon kalenteri vuodelle 2012 on täynnä. Nyt jatkamme maltillista treenaamista ja kunnon kohotusta ja ehkä me vielä startataan tämän vuoden puolella. Aika näyttää.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kuulumisia, again

Mennyt viikko oli meidän mittapuun mukaan normaali työviikko kiireineen kaikkineen.

Tiistaina 20.09.2011 olimme illalla tehiksen agitreeneissä. Nyt oli jo polvileikkauksestaan toipuva Jaakko Knuutti oli vetämässä treenit. Kimuranttia rataa oli Jaakko rakentanut paikka paikoin ja hyviä onnistumisiakin mahtui mukaan. Myös treenattavaa jäi taas seuraavaan kertaan ;)

Keskiviikkona 21.09.2011 nuorempi Veikon emännistä istui englannin yo-kirjoituksissa...

Torstaina 22.09.2011 Sanna oli kokoustamassa ja Hensku ja Elina saivat pitää kentän kahdestaan, kun muut ryhmäläiset eivät vaivauneet paikalle iltapäivän epävakaisen sään takia. Illaksi oli luvattu tasaista sadetta, mutta kuudesta seitsemään ei ainakaan satanut Ojangossa... Elina teki muutaman hypyn ja keppien harjoituksen ja Hensku rakensi pitkän hyppysuoran eri korkuisilla rimoilla ja puomi/pussi erottelua. Treenit olivat lyhyet ja ytimekkäät, kepit tehtiin Elinan ratapätkällä kahdesti ja molemmat kerrat menivät hyvin. Ihanaa huomata, että viidentoista viikon kepittömyys ei haittaa keppien rytmityksessä, Henskun liikesuunta toki vaikuttaa vielä.

Lauantaina 24.09.2011 Hensku järjesti meille pikaisen aamuherätyksen, kun oli pikkuautollamme matkalla töihin Kirkkonummelle. Peugeottimme otti ja leikkasi kiinni Kehä III:lla ja Hensku oli ajanut savuavan auton tiensivuun ja soitti pelästyneenä meille. No, ajoimme puolessa tunnissa paikalle ja isäntä vei Henrikan töihin ja minä jäin odottamaan hinausautoa. 1,5 tuntia sain odotella ennen kuin hinausauto tuli ja sen kyydissä pääsin autoliikkeen pihaan. Peugeot oli ollut maanantaina huollossa ko. autoliikkeessä, joten huollossa ei tainnut mennä kaikki ihan kohdalleen. Huomenna maanantaina lupasivat soittaa sieltä ja kertoa mikä hajosi! Auto on juuri vuoden ikäinen, joten mitäköhän ne siellä autoliikkeessä oikein huolsivat...

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kuulumisia

Tiistaina 13.9.2011 olimme tehiksen treeniessä. Kouluttajana oli meille uusi tuttavuus eli Timo Rannikko. Veikolla oli mukana radalla tänään myös kepit, jotka menivät mallikkaasti, kun vain Henrika muisti ohjata loppuun asti. Kouluttaja katseli Veikon kepittelyä, eikä huomannut siinä mitään moitittavaa, kun kylkiluun murtuman jälkeen oli 15 viikon keppitauko. Jos nyt jotain haluaisi lisää, niin reippaampi rytmitys, mutta sekin tulee takaisin, kunhan saamme tehdä keppejä normaaliin tapaan. Eikä Veiko käyttäytynyt mitenkään erityisesti keppien tekemisen jälkeen eli sen puolesta ollaan hyvällä mallilla. Rimat oli 30-35 cm, jos nyt enää muistamme. Putki-puomi erottelu oli päivän hitti, hienosti menivät joka ikinen kerta! No, problem. Rannikko on 'ammatiltaan' koirahieroja, joten hänellä luulisi olevan silmää tässä Veikon liikkumisen arvioinnissa.

Keskiviikkona 14.9.2011 oli Tehis Cupin 3. osakilpailu ja meillä ihmisillä oli tiedossa kisatalkoilua. Ihan loppuillasta vasta satoi, joten alkuosa kisoista saatiin hoidettua kuivassa säässä. Tyttikin oli tullut paikalle kisailemaan mölliradalla. Tytti oli jättänyt Enni (?) vauvansa kotiin, olisi ollut mukava nähdä pientä tyttöä, joka on kuulemma kovasti äitinsä näköinen. Sulo ja Jalo villikset tulivat myös fiilistelemään Ojankoon, varmaan lauantain piirimestiksiä ajatellen. Illan lopuksi kastuttiin, kun se syystsunami tuli myös Ojangon ylle.

Torstaina ei oltukaan Sannan treeneissä, kun Henrikalla oli muuta menoa.

Lauantaina 17.9.2011 olimme Ojangossa jo varmaan ennen kukonlaulua. Henrikalla alkoi talkoovuoro 6.45 ja itselläni vasta 7.15 ja tiedossa oli HSKP:n piirimestaruuskisat ja 3-luokan kisat kolmelle radalle. Tuomareina olivat toisella radalla Anders Virtanen ja toisella Marjo Heino. Näistä ehkä arvostaisin ensimmäisen tuomaroimia ratoja enemmän, ovat ehkä meille sopivampia vaikka eivät mitään helppoja olleetkaan. Päivä sujui kyllä rattoisasti ja sain seurata omalla radallani Sannan ja Saagan hienoa nollarataa, jolla voittivat tämän B-agiradan, hienoa menoa! Kooikereista paikalla olivat Milli ja Robi. Veiko oli aamulla kuin maansa myynyt, kun ei päässyt mukaan ja meinasi livahtaa mukaan ulko-oven raosta. Veiko olisi päässyt piirimestisjoukkueradalle varakoirakkona, mutta annoimme paikkamme toiselle koiralle, kun emme ole vielä tehneet täysiä ratoja täysin medikorkeuksin. Emme halunneet ottaa turhaa riskiä hätiköimällä rimojen nostamisen ja kontakteiden kanssa.

Sunnuntaina 18.9.2011 kävimme Henskun ja Veikon kanssa lenkillä Haltialassa. Haltialassa oli ilmeisen hyvät riistantuoksut, kun Veiko olisi singonnut metsään monessa kohtaa. Onneksi oli flexissä. Pelloilla pidimme hetken aikaa irti, mutta kooikerin nenään oli niin ihania tuoksuja, että korvat tuntuivat olevan mukanana lähinnä koristeina ja loppulenkki sujui flexissä. Haltialassa kuljetaan luonnonsuojelualueen reunassa ja lintuja ja riistaa on runsaasti. Muita kulkijoita oli myös paljon, onneksi sen verran kaukana että saimme kulkea ihan omassa rauhassamme.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Tehis Cup 2. osakilpailu ja vähän muutakin

Perjantaina 9.9.2011 talkoilimme Henskun kanssa HSKH:n Tehis Cupin 2. osakilpailun mölliradalla. Henrika toimi radalla sisäänheittäjänä ja minä oli toinen kello ja huonomuistinen remminviejä :) Olin päivällä vilkuillut Iltasanomien sadetutkaa, eikä se luvannut illaksi mitään muuta kuin kaatosadetta. Onneksi sateen kiersivät Ojangon lähes kokonaan ja vain illan viimeisten kisaavien radan aikana oli sadetta. Aikaa vierähti talkoillessa melkein viisi tuntia, mutta oli kyllä rentoa porukkaa liikkeellä näin perjantai-iltana. Möllien rata oli poikkeuksellisesti hyppyrata jossa oli 4 putkea, joita sitten mentiinkin edes takaisin. Illan lopuksi Sanna toi omat vesikoiransta Seran ja Saagan sekä kaksi hoitovesikoiraa ja Sanna heitti paikallaoleville työntekijöille haasteen mölliradasta vieraan vesiäisen kanssa. Perron Sanna, Riikka ja Hensku ja Sanna kisasivat yön pimeydessä mölliradan vesikoiran kera. Hensku meni radalle Seran kanssa. Oli oikein mukava ilta.

Muuten viikonloppuna tuli tehtyä kotihommia, ruokaa ja raivattua pihan pensaita talvea varten. Tänään Veiko  pääsi vielä näyttelykurssin viimeiselle kerralle. Veikoa ei kyllä kiinnostanut paikalla ollut irlanninterrieri nuorukainen, jolla ei ollut urosten kanssa oikein lämpimät välit. Vauhdikas irlanninsetterinarttu ja nuori shibauros olivat Veikosta ihan jees. Setterinarttu oli kyllä oikea Tikrun kaveri, sellaiset vieterijalat. En laskenut Veikoa nartun luokse, kun sen lähestyminen oli pelkkää loikkimista ja Veikolle olisi vaan tullut tarvetta komentaa toista, joka loikkii niskaan.

torstai 8. syyskuuta 2011

Sataa, sataa ropisee

Sunnuntaina 4.9.2011 olimme näyttelytreeneissä. Veiko patsasteli kuten ennenkin eikä sitä huolettanut ollenkaan muut koirat. Pöytätreeniäkin saatiin, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa.

Tiistaina 6.9.2011 tehiksen treenit olivat ihme ja kumma kyllä, lähes sateettomat. Tällä viikolla on vettä tullut joka välissä ja reilusti, mutta onneksi tehiksen treenien aikaan ei satanut. Kouluttajana oli vielä tällä viikolla Anu Niemi ja kimurantteja kuvioita oli radalle pistetty peräjälkeen. Kontakti olivat mukana Veikon reeneissä ensimmäistä kertaa eikä hetkeäkään epäröinyt nousta A:lle tai juosta puomille. Kepit vielä feidattiin tällä kertaa. Rimat olivat jo minimitoissa sellaiset 30 cm. Tässä pieni pätkä todistusaineistoa.

Keskiviikkona 7.9.2011 ehdin tehdä pidemmän n. 3,5 km lenkin ennen kuin sade alkoi. Iltapissalenkki olikin kaatosateessa sitten vain nopea pyrähdys.

Torstaina Sannan agitreeneissä ei sitten ollut poutaa vaan satoi, satoi, satoi... Radalla oli kolme eri pistettä, jossa treenattiin mm. takaaleikkauksia ja tiukkoja käännösiä. Veikon radat sujuivat toosi hienosti! Tässä väliin vähän kuvia ratapätkistä, Sanna-open agitreenit -blogista lainattuina. Viimeisessä treenissä Veiko teki myös itse yhden omatoimisen keinun, kun Hensku käveli keinun ohitse. Keinu tehtiin kävelyvauhdilla eikä siinäkään ollut mitään ongelmia. Sateen takia Henrika ei ollut ottamassa keinua mukaan tähän ohjauskuvioon, mutta eipä tuo yksi keinu haitannut.

http://agitreenit.vuodatus.net/
Sannan agitreeniblogi
Treenien aikana tai siinä välissä tuli talkoiltua työmaakonttia siivoamalla ja roskia keräämällä. Vaikka satoi oli tuota talkooväkeä paikalla yllättävän paljon. Ja huomenna sitten taas Ojankoon, Tehis Cupin 2. osakilpailu ja talkootyötä taas luvassa. Toivottavasti ne sadepilvet sitten ymmärtävät kiertää Ojangon...

lauantai 3. syyskuuta 2011

Kiireinen viikko ja korvaton koira

Lauantaina 28.8.2011 teimme perinteisen syyssiivouksen ja Veikon tehtävänä oli lähinnä pysyä pois vahattavalta parketilta. Meillä on kesäkaudella aikana aina matot pois lattioilta ja kun koulut alkavat (tai ilmat viilenevät sopivasti) laitamme puhtaat pestyt matot pestyille lattioille.

Sunnuntaina 29.8.2011 olimme Veikon kanssa näyttelykurssilla ja ainoana osallistujana saimme runsaasti pöytä- ja lattiakopelointia. No, problem. Päivän urheilusuorituksesta vastasi Laura, joka osallistui Helsinki City Triathloniin naisten yleiseen sarjaan (ei kilpapyörää). Laura antoi muille tasoitusta fillaroimalla Jopolla.
10 km fillarointia Jopolla

3 km juoksu

01.09.04,5
300 m uinti 6:48
10 km pyöräily 39:52
3 km juoksu 22:26

Tiistaina 30.8.2011 tehiksen agitreeneissä piti olla kouluttajana Jaakko Knuutti. Pienen informaatiokatkoksen takia leikkauksen jälkeen heräämöstä tavoitettu Jaakko ei ollut tulossa kouluttamaan. Anne organisoi paikalla valmiiksi rakennetun radan ja tehisläiset ohjasivat omatoimisesti itsensä. Veikolla meni lujaa ja hienoja pätkiä tuli taas tehtyä. Muiden puuhastellessa radalla tein Hannan kanssa talkootyötä ja siivosimme HSKH:n ilmokoppia. Nyt kelpaa tulla kisoihin töihin, kun kontin lattiatkin on pesty!

Keskiviikkona 31.8.2011 oli Veikolla Viikin fyssari. Veiko oli hyvässä kunnossa, eikä lisää jumeja ole tullut vaikka agia on treenattu soveltuvin osin kahdesti viikossa. Saimme luvan ottaa myös kontaktiesteet ja kepit mukaan treeneihin ja rimoja nostetaan 5 cm viikossa. Syyskuun aikana saavutamme entisen normaalitason, jee! Etenemme hitaasti, jotta emme innostuessamme harjoittelisi liikaa. On se kyllä vaikeaa olla maltillinen, kun koira vetää radalle! Seuraava fyssari onkin sitten kuukauden päästä.

Torstaina 1.9.2011 olimme Henskun kanssa HSKH:n Tehis Cup 1. (agilityepikset) osakilpailussa töissä ja siellä vierähti aikaa noin viidestä yli yhdeksään. Onneksi isäntä lenkitti Veikoa tänä aikana. Veikosta oli kyllä niin väärin, että me lähdimme selkeästi agilityyn pukeutuneina eikä häntä otettu mukaan.

Perjantaina 2.9.2011 päätin olla taas kunnollinen koiranomistaja ja lähdin kiertämään Malmin lentokenttää kiertävää kävelytietä. Lenkki on ihan sopivan mittainen, mittari näytti matkaa kertyneen 6,79 km. Alkumatkasta oli muita ulkoilijoita enkä laskenut Veikoa vielä irti. Osan matkaa Veiko sai sitten sopivissa kohdissa olla myös irti ja viimeisimmällä irtioloreissullaan käytti vapauttaan hieman toisin mitä olin ajatellut. Metsäisemmässä kohdassa olimme jo Tattarisuon teollisuusalueen ja lentokentän välisellä osuudella. Metsän puolella tuntui olevan I-HA-NI-A tuoksuja ja Veiko oli selkeästi valppaampi, kuin avoimessa maastossa. Olisi pitänyt tajuta pitää tässä kohdin myös koiraa kiinni hihnassa, mutta kun ei vaan hoksannut.

Veiko pysähtyi metsän reunalle noin sekunniksi ja sinkosi vauhdilla suoraan puskiin! Ei auttanut pilli ja namit, sillä Veiko eteni selkeästi ilmavainulla ja jonkun toisen nelijalkaisen eläinystävän perässä. Veiko katosi välillä näkyvistä ja sillä tuntui olevan erityisen hauskaa. Fysioterapeutti oli keskiviikkona sanonut, että ulkoilua vaihtelivissa maastoissa ja puunrunkojen yli voi hypellä - Veiko oli tätä ohjetta kuunnellut! Veiko hyppeli maassa olevien puunrunkojen ylitse ja maasto oli ilmeisesti tassujen alla sopivan pehmeää. Tämän pikkumetsän takana alkaa jo teollisuusalue, joten ei Veiko missään syvässä synkässä metsässä ollut. Itsestäni Veikon juoksentelu tuntui kestävän lähinnä ikuisesti, vaikka ehkä muutaman minuutin se siellä puskissa juoksi. No, pari kertaa Veiko tuli kääntymään kävelytiellä ja painui takaisin metsään. Vihdoin ja viimein Veiko malttoi tulla luokseni namien houkuttelemana ja olisi vieläkin lähtenyt SEN perään jos olisi vain päässyt.

Arvatkaa vain oliko loppulenkki tylsää hihnakävelyä. Juu, oli se. Veiko yritti kyllä olla kiltti poika loppumatkasta ja käveli ihan takanani ja välillä kosketteli nenänpäällä pohjettani. Ei auttanut enkä laskenut irti... Hyvät lukijat, millä ihmeellä kasvatetaan koiralle korvat silloin, kun nenä vie järjestä voiton? Vinkkejä otetaan vastaan. Todistettavasti Veikon nenä toimii. Miten kertoa koiralle, että ihmisten hajut on hakutreeneissä ilmavainuna ok, mutta pupujen ei...

The Nenäkoira


Lauantaina ollaan käyty nyt kauppareissuilla ja Veiko on viettänyt tylsää päivää tähän asti. Ainut ilonaihe Veikon kannalta oli kahden raa'an broilerin maustaminen... Veiko oli lähinnä sitä mieltä, että yksi lintu meille ja toinen hänelle. Sally-mamma oli taas tänään ROP ja ROP-vet Vantaan kr-näyttelyssä, vaude.

perjantai 26. elokuuta 2011

Loppuviikon jutut

Keskiviikkona oli Veikon osalta enemmän lepoa kuin aktiviteettia. Isäntä ja Jaakko saapuivat Hampurista ja Veiko oli kyllä onnesta sekaisin, kun huomasi isännän ja Jaakon tulevan. Veiko seurasi tosi tarkasti matkalaukkujen purkamista, olihan laukussa mm. saksalaista makkaraa ja muita herkkuja.

Torstaina oli Sannan agilitytreenit. Sanna oli suunnitellut kaksi erillista ohjauskuviota, jotka suoritettiin toisen kuvion osalta sekä myötä- että vastapäivään. Veikolla oli kyllä niin taas palikat kohdallaan! Hieno poika. Tässä pientä pätkää mitä tehtiin. Huomatteko, ensin Veiko vilkaisee jotain kulkijaa ja sitten tuijotetaan vain Henskua!

25.8.2011 HSKH treenit Veiko

Perjantaina menin illalla Viekon kanssa Paloheinään ja käveltiin 'mittarin' mukaan 5,88 km lenkki pitkin Haltianpolkua ja lopuksi vielä se jyrkkä laskettelurinne ruohikkoista nousua pitkin ylös. Alkumatkalla lenkkiä oli kovasti fillareita liikkeellä eikä Veikoa voinut laskea irti. Onneksi en laskenut, sillä yhtäkkiä Veiko hyppäsi puskaan ja olisi singonnut siellä vilahtavan pupujussin perään. Oli lähellä ettei Veiko mennyt flexi mukanaan puskiin, sen verran vauhdikkaasti Veiko irtosi polulta metsään ja saniaisten keskelle!

Lähellä Paloheinää kuului yhtäkkiä takaamme kova rysähdys ja Veikokin haukahti. Rullasuksihiihtäjä oli kaatunut mutkassa, mutta onneksi ei käynyt pahasti. Polvet olivat naarmuilla ja otsa ja naama olivat hiekassa. Mies oli hieman pöllähtänyt, varmaan sai jonkun asteisen aivotärähdyksen. Kyselin muutamaan kertaa, että sattuiko ja tarvitsetko apua, niin mies ei kuullut mitään, huokaili vaan. Hetken päästä vastasikin minulle. Onneksi selvisi vain naarmuilla ja Veikokin totesi kypäräpäisen hiekkaisen miehen vaarattomaksi, kun kävelimme hetken samaa matkaa.

Ja nyt on taas jo tiistai ja tehis...

Torstaina Henrika ja Veiko reenailivat agilityä Sannan opissa. Mukana oli myös toinen ryhmän kooikereista eli Veikon kooikerihastus Taika (tunne ei välttämättä ole molemminpuolinen). Petra toi näytille myös pikkuisen Gimman (Estaika’s Gossip Girl), joka oli hurmaamassa muita agiliitäjiä. Veikolla oli kyllä taas virtaa ja pitkällä mukavalla suoralla Veiko irtosi hyppysarjan jälkeen putkeen eikä Henrika ehtinyt kuin ihmetellä, että ”Oho, sehän meni jo!”. Kentällä Veiko ei vilkuillut muualle… Lopuksi Hensku ja Veiko kävelivät onnettomuus parkkipaikalla ja nyt menivät jo ainakin parkkipaikan puoleen väliin.

Perjantaina lähdimme Veikon kanssa kohti Tampereen Hervantaa. Menomatkalla kävimme Onnenkoirassa uimassa ja Veikoa hieman häiritsi paikalla olleet 3 cavalierurosta. Aiemmilla kerroilla olemme uineet aivan yksin ja nyt Veiko kuunteli kyllä lierojen kommentoitia kovasti, no, ehkä staffikokemus edesauttoi… Perjantaina nautimme vielä mukavista Hervantalaisista ulkoilumaastoista ja Lauran seurasta. Laura olikin leiponut meille sämpylöitä ja pizzaa, nam! Matkaa Helsingistä Virroille olisi ollut noin 280 km ja tällä pysähdyksellä saatoimme puolittaa ajomatkat.

Lauantaina Veiko jäi Hervantaan Lauran luokse päivähoitoon, kun lähdin itse kohti Kooikereitten kesäpäiviä ja yhdistyksen ylimääräistä kokousta. Kesäpäivät pidettiin Virroilla (Nuorisokeskus Marttinen) ja oli kyllä todella hieno paikka! Paikan ponikin oli oikean värinen :D Ehdin katsoa yhden ryhmän agilityä ja ryhmää opetti Petteri. Yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa käsiteltiin JTO, yhdistyksen uudet säännöt ja valittiin puheenjohtajaksi Petteri Kerminen ja hallituksen jäseneksi Anitta Kerminen. Ja kokouksesta selvisimme noin puolessatoista tunnissa! Ehdin vielä pyörähtää lomakylän puolella ja lähdin ajamaan takaisin Hervantaan. Veiko pääsi vielä Ahvenisjärven laitamille ja ainakin sorsat olivat Veikosta tosi kivoja. Veiko pohti pitkään pitääkö kastaa tassut, jotta pääsisi sorsia lähemmäksi, mutta jätti sitten kastelematta puhtaat valkoiset tassunsa. Muuten aikamoista melua piti paikallinen nuoriso samoilla suuntaa…

Sunnuntaina suuntasimme aamupalan jälkeen kotiin ja olimme Henskun kanssa tooosi ahkeria, kun saimme imuroitua ja pestyä lattiat. Päiväruoka tarjoiltiinkin sitten Mc Donalds’ssa. Isäntä ja Jaakko olivatkin suunnanneet sunnuntaina aamusta kohti Hampuria muutaman päivän kaupunkilomalle…

Maanantain ilta meni ihan vain kotosalla, Veikon lenkit ja jumpat tasapainolaudalla saatiin tehtyä.

Tiistaina olikin jo toinen tehiksen agilitytreeni ja kouluttaja oli Anu Niemi. Veiko oli innostunut, mitä nyt välillä kuuntelee muiden ääniä. Reenit menivät oikein hienosti, rimat pidetään vielä melko matalalla.

23.8.2011 HSKH tehis

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Murrelle murkinaa

Sunnuntaina olimme Veikon kanssa näyttelytreeneissä, jotta meitä koskettelisi välillä joku ihka outo ihminen (joka ei olisi eläinlääkäri). Eipä juuri tästä ole huolta, vähän ehkä käänteli korviaan ensimmäisellä kerralla, mutta kun huomasi, ettei olla lääkärissä ja tästä sai namia palkaksi niin mikäs sitä ollessa ja seistessä. Kaksi muuta treenikaveria olivat vauhdikas englanninsetteri jonka jalat muistuttivat lähinnä Nalle Puhin Tikrun jalkoja, aina pomppimassa. Shibauros oli nuori ja kyllä oli kiinnostunut Veikosta, mutta ei se Veikoa juuri hetkauttanut. Ihan ok treeni tämäkin.

Maanantaina menimme hakumetsään ja oli ainakin kosteaa, kun sade oli juuri lakannut ennen metsään menemistä. Ukkoja tai paremminkin hakunaisia etsivät tällä kertaa Tellu, Ripa, Onni, Jalo, Sol, Olvi ja meitin Veiko. Veikolle tehtiin neljä pistoa, joista kolmas oli pidempi ja Veikon piti pitää haukkua yllä kunnes saavun maalimiehen luo. Vähän meinasi haukku laantua ja vähän Veiko väsähti, kun ei ollut aikaisemmin vaadittu niin pitkää haukkumista. Muille pistoille löysi aikas näppärästi ja haukkui heti ja mitä ilmeisimmin myö meni maalimiehen eteen haukkumaan. Marikankin mielestä Veiko on edistynyt tässä lajissa :) Metsässä Veiko on kyllä niin innoissaan, että tuhina vaan käy kun sitä tuodaan lähtöpaikalle. Nuuskutettelun voi kyllä ihan kuulla!

Tiistaina olivat ensimmäiset agilityn tehiksen treenit ja kouluttajana oli Anu Niemi. Veiko teki kahta osaa radasta ilman keppejä, rimat noin 10 cm korkealla. Muille koirakoille kerrottiin Veikon ja staffinkin kohtaamisesta ja muut odottelivat kentän reunalla hissukseen (tai kuka kunnon agikoira odottaa agilityn vuoroa hiljaa, kysyn ma!). Nuuttikaan ei herättänyt Veikossa mitään muuta, kuin halua tulla tutustumaan lähemmin, mutta sitä iloa pojille ei suotu. Radalla ollessaan Veiko kyllä oli katse liimaantuneena Henskuun. Välillä heilautteli korviaan, kun naapuriradoilta kantautui kovaäänistä haukuntaa, mutta ei mielestäni edes kääntänyt äänen suuntaan päätään. Mallikas treeni! Menomatkalla oli Ojangon parkkiksen mutka vähän jännittävämpi mitä viime torstaina. Poistuttaessa Ojangosta Hensku ja Veiko kävelivät onnettomuusparkkiksella olevien konttien luo ja sieltä takaisin hiekkatielle. Hienosti se meni. Treenien jälkeen Veiko on selkeästi rennompi (ja väsyneempi).

Keskiviikkona oli Veikon pitkän päivälenkin vuoro ja siitä vastasi isäntä, joka nihkeässä ja lämpimässä säässä kiersi Jakomäen liikenneympyrään ja takaisin. Tällä reitillä on taatusti Heikinlaakson korkein ja raskain nousu. Hyvää mäkitreeniä siis. Itse kävin töiden jälkeen Murren Murkinassa ostoksilla ja pakkaseen tarttui mukaan niin kana-, possu-, nauta ja mitäliemixiä monen monta pötköä. Veikosta on tulossa osa-aikabarffaaja, kun nappulat ovat ruokavaliossa ainakin toistaiseksi ja juuri reissujen tähden en niistä haluaisi kokonaan luopua. Kotona tarjotaan raakaa ja nappulaa, varmaan noin 50/50 tällä hetkellä. Raakamössöjen maistuvuus on kyllä erittäin hyvä, jos ei suorastaan yli-innokas. Raakaruokakuppia ei juuri tiskipöydällä turhan päiten maltettaisi odottaa. Aamuisin Veiko saa ruuan meidän ihmisten jälkeen ja kyllä on kurjaa odottaa, kun tiskipöydältä tuoksuu raaka. Juuri ja juuri sain ostamani pötköt mahtumaan pakastimeen ja vähän naureskellen jo ehdotinkin, että täytyy varmaan ostaa Veikolle oma pakastin! Ei meinaan ihmisten ruuat enää mahdu pakkaseen. Illalla jumppailiin tasapainolaudalla ja nyt Veiko lepää portailla pihaa tarkkaillen.

lauantai 13. elokuuta 2011

Ensimmäistä työviikkoa

Keskiviikkona oli Veikolla lepopäivä. Normaalit pissalenkit vaan eilisen fyssarin käynnin jälkeen ja paljon lepoa ja herkullista raakaruokaa.

Torstaina Veiko pääsi omiin Sannan agitreeneihin ja oli kyllä hienoa katsoa, kun Veiko nautti. Matka kentälle sujui hyvin, eikä häntäkään enää laskenut. Autossa odottaessaan kuului toki lintukoiran laulamista, mutta kukapa nyt haluaisi odottaa autossa, kun tietää, että agirataa rakennetaan ja Hensku on siellä! Veiko teki osan radasta, vauhti täysillä ja rimat vielä maassa. Hienosti sujui ohjaus eikä Veiko vilkaissutkaan kentän laidalla odottaviin toisiin koirakoihin. Treeneistä jäi oikein hyvä mieli.

Perjantaistakin tuli Veikolle enemmän lepopäivä. Illalla menimme tehiksen tapaamiseen Sipooseen Henrikan kanssa ja siellä menikin melkein 5 tuntia matkoineen. Oli kiva tutustua nyt tehiksen jättäviin että uusiin tehisläisiin ja kuulla millainen tehisporukka oikein on, huumorintajua tuntui olevan porukalla ihan roppakaupalla :) Ihanat tarjoilut ja siitä vielä kiitos illan emännälle Annelle, joka tarjosi upeat puitteet kokoontumiselle. Ryhmät jaettiin ja jatkossa Hensku treenaa 4 hengen ryhmässä 1,5 tunnin treenit kerran viikkoon yhdessä Tanelin, Heinin ja Annen kanssa, ryhmässä 3 mediä ja 1 minikoirakko.

Lauantaikin sujui iltapäivän puolelle ihan moitteettomasti, ennen kun Henrika palasi Veikon kanssa lenkiltä oman katumme jalkakäytävällä ja naapurin staffiruros syöksyi taloyhtiön roskiksen luota kadun yli (remmi lipesi omistajan kädestä) Veikoa päin.

Henrika huomasi staffin ennen Veikoa ja ehti vetää koiran selkänsä taakse ja sai Veikoa suojattua tosi hyvin. Suupieleen tuli vekki ja oikeaan korvalehteen  myös 1-2 hampaan aiheuttaama reikää. Vee antoi kyllä takaisin ja tätä urosta olemme jo vähän kiertäneet vähän pidemmältä, kun se on ottanut isännän otteet talossa (heillä on hoidossa narttukoira) ja suojelee nyt omaa 'naistansa'. Staffiuros on Veikoa vajaata vuotta nuorempi ja ollaan nyt molemmat taloyhtiön alueella toistemme reviirillä.

Kävimme Mevetissä näyttämässä suupieltä ja korvaa ja muuten kaikki oli ok. Koska iho oli rikki sai Veiko sitten 10 päivän antibioottikuurin, jotta korvalehti ja suupieli eivät tulehtuisi. Ja jotain rasvaa pitää laittaa myös korvalehteen. Tämä oli myös vahvasti ns. turha häppeningi. Hensku pelästyi kunnolla ja Veikon reaktio oli kotona enemmän hämmentynyt Henskun reaktiosta, toki se stressasi jonkun verran, mutta jo lääkärissä oli ihan rauhallinen ja söi lääkärin kädessä nakkia. Henrika syöksyi samassa rytäkässä asfalttiin polvilleen ja otti Veikon syliinsä halaukseen ja Hensku sai polvensa auki siinä rytäkässä. Haavat hoidettiin ja nyt on Hensku on ollut jo hyvän aikaa viettämässä kesäloman viimeistä vapaata iltaansa yhdessä kavereidensa kanssa.

tiistai 9. elokuuta 2011

Fysioterapiaa Viikissä

Veikolle oli varattu Viikistä aika fysioterapeutti Anna Boströmille. Oli tosi mukava huomata, että Viikin piha ja odotusaula eivät olleet Veikosta pelottavia paikkoja vaikka niitä kipeitä muistoja taatusti tuolta löytyy. Aulassa Veiko komensi avaamaan juustopurkkia ja varmaan aika harva asiakas on eläinsairaalan kynnysmatolla tehnyt koiralleen rauhoittavia rally-tokoliikkeitä. Rallyt vain vilkastuttivat Veikoa ja aula oli siis toosi kiva paikka. Yksi kevyt haukuntapainen tuli, kun aulaan astui bullmastiffinarttu.

Ensin tehtiin ulkona kävely käynnissä ja ravissa ja oikealla/vasemalla seuraten. Ja ringin tapainen juostiin myös molempiin suuntiin. Hoitohuoneeseen mentiin samoja käytäviä mitä jouduttiin kävelemään silloin, kun tapaturmavammoja hoidettiin. Siinä kohden Veiko oli aavistuksen epävarma, mutta hoitohuoneeseen päästiin ihan mainiosti ja Anna osti Veikolta rapsutuksia juustokuutioilla.

Käsittelyyn Veiko suhtautui tosi mukavasti ja salli itseään hoidettavan. Fyssarin mukaan kooikerit eivät välttämättä anna hoitaa itseään. Veiko liikkui fyssarin mielestä puhtaasti käynnissä ja ravissa, taipumista vielä treenataan, jotta molemmat puolet ovat yhtä vahvoja. Normaalistikin koira seuraa aina vasemmalla ja nyt pitää muistaa seuruuttaa myös oikealla. Vartalon hallintaa lisääviä treenejä tulee tehdä lisää sekä etu- ja takaosalle vahvistavia treenejä jatketaan. Mäkikävelyt ja vaihtelevat maastot kuuluvat jatkossa liikuntamme vakio-ohjelmaan. Saatiin myös tasapainolaudalle muutama hyvä treeniohje.

Veiko sai luvan aloittaa agin ja hyppimisen sekä vapaana liikkumisen lenkeillä myös vauhdissa. Agin hypyt pidetään vielä muutama viikko matalampina ja kepit otetaan treeneihin vasta viimeiseksi, mutta keppijuttu olikin jo meillä tiedossa. Fyssarin mukaan Veikon jumit ja tämään hetken heikot kohdat ovat sellaisia, joita voisi olla kenellä tahansa agilitykoiralla.

maanantai 8. elokuuta 2011

Hakureenit

Maanantaina pääsimme molemmat Henrikan kanssa mukaan Veikon hakutreeneihin. Paikalla olivat myös Tellu, Maisa ja Ripa sekä Loki. Hieno Hiisi sai odotella palkintojälkeään autossa ja Marika veti meille mukavat treenit jäljen muhiessa pidemmällä metsässä.
Veikolle tehtiin kolme hakua ja kaikille maalimiehille haukkui ilman pyytämistä. Lisäjännitettä toi reenien aluksi metsikössä tavatut kolme collieta (yx normi ja 2 nahkamalli) ehkä marjastamassa omistajineen tai jotain. Veikon haut tehtiin varmuuden vuoksi ihan toiseen suuntaan. Vikossa oli intoa oli taas kun pienessä kylässä ja vain kannon koloon kanervikkoon mennyt maalinainen joutui hieman odottamaan noutajaansa. Tästä nenähommasta Veiko tykkää :)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Loma päättyy

... ja huomenna koittaa ankea paluu arkeen. Tai siltä nyt ainakin tuntuu... Lomaa olisi voinut jatkaa vielä vaikka toiset neljä viikkoa, ei tekisi yhtään tiukkaa!

Paloheinän täyttömäki

Paloheinän täyttömäki, näkymä huipulta

Paloheinän täyttömäki, näkymä huipulta toisaalle

Ylhäältä alas...

Lenkkeilimme illalla vielä Paloheinän itikkarikkaassa maastossa Henskun ja Veikon kanssa. Oli oikein kiva 3 km lenkki eikä muita koiria tullut vastaan. Lopuksi venyteltiin.

lauantai 6. elokuuta 2011

Ojanko vol.2 ja muuta

Torstaina oli Veikon uimapäivä. Menimme Henrikan ja Veikon kanssa Onnekoiraan uimaan ja 5 x allas päästä päähän liivien kera ja samat 5 x altaan mitta ilman liivejä. Matkaa vesitse tulee noin 300 metriä eli ihan kelpo treeniä.

Illalla sain mehumaijalla tehtyä punaviinimarjamehut ja -hyytelöt talveksi. Huh, kun oli kuumaa hommaa.

Perjantaina kävimme perhevalokuvassa, kun sitä hääkuvaa ei sitten ehditty (ollut varaa ottaa) ottaa silloin 25 vuotta sitten. Anoppi kustansi tämän 25 vee hää/perhekuvan ja Veikokin pääsi mukaan. Katsotaan tuleeko sieltä mitään julkaisukelpoista...

Iltapäivällä kävimme Ojangossa Henrikan ja Veikon kanssa. Puomi oli kiinni ja jätimme auton pidemmälle. Odottelin parkkiksella ja vähän Veiko ihmetteli kuka kumma siellä seisoo reput ja kassit selässään. Kun tunnisti minut, niin oli kyllä tyytyväinen ettei ollut tämän kummempi mörkö. Agikentällä komensi Henrikaa jo ihan kunnolla ja putkia juostiin ja tehtiin hyppyjä/kiertoa rimat maassa tai kallellaan estettä vasten. Lopuksi pallolla irrottelua. Lyhyt ja ytimekäs treeni siis. Parkkiksen kulmauksessa meitä tuli vastaan nainen, joka oli menossa BAT:n kentälle treenaamaan ja Veiko sai tavata naisen ja olimme taas pienen matkan lähempänä onnettomuuspaikkaa. Jäätiin juttelemaan naisen kanssa ja Veiko oli ihan rento, häntä roikkui melkein pötkönä alaspäin :) Paluumatka sujui autolle ok.

Veiko nukkuu eteisessä lenkin jälkeen ja samalla tarkkailee mitä keittiössä tapahtuu...
Lauantaina ehdimme käydä mäkikävelyllä Paloheinässä Henrikan ja Veikon kanssa ennen kun alkoi sataa. Paloheinässä oli joku juoksutapahtuma, jossa osa porukasta juoksi matkanaan 100 km ja osalla oli kuulemma vain pikkulenkki eli maraton, reilut 42 km. Osa porukoista oli kyllä niin nääntyneen näköisiä, että epäilen pääsevätkö he perille ollenkaan. Juoksijat juoksivat 1,8 km lenkkiä ja jos sata kilsaa haluaa täyteen menee kyllä pää pyörälle... Neljä nousua tehtiin Veikon kanssa.

Isäntä ja Veiko, joka ei siis ole sohvalla... vaan 'valuu' sohvalle rapsuteltavaksi.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Veiko The Hakukoira

Jotta ei menisi hakuilukaan ihan vaan urheiluksi vaan välineurheiluksi, niin Veikokin hankki itselleen katu-uskottavat PK-liivit. Eikös mene ihan täydestä palveluskoirasta, ilme vaan kertoo enempi: "Et onks mun ihan pakko käyttää näitä?"

Illalla kävimme klo 21 vielä kiipeämässä kahteen pekkaan Paloheinän täyttömäkeä. Piti ihan googlettamalla katsoa minkä korkuinen mäki on, kun välillä iski tuskanhiki. Mäki on 60 metriä korkea, mutta mistäs löytäisi sen tiedon kuinka jyrkkä mäki on... No, neljä nousua joista yksi oli nurmikkorinnettä ylös. Ja taas tuli takiaisia mukaan ainakin kilo.
 
Veiko The Hakukoira

tiistai 2. elokuuta 2011

Ojanko vol.1

... meidän 1.6. tapahtuneet häppeningin tiimoilta. Henrika ja Veiko menivät Ojangon tien normaalisti kävellen. Menomatkalla kuului paljon rekkojen ääniä, joita ei yleensä ole illalla, johtuen siitä että Ojangon vieressä on iso hiekkamonttu tai mikä lie. Parkkipaikalle saavuttuaan Veiko oli laskenut häntänsä alas ja selkeästi tunnisti paikan mihin oli tultu. Kun jatkettiin agikenttien suuntaan nosti taas hännän normaalisti. Mietti ehkä hetken, kun juoksi parkkiksella luokseni takakontti auki olevan auton ohitse (ei koiria sisällä).
 
Kävimme kentällä juoksemassa mustaa putkea ja kiersimme vähän siivekkeitä. Montaa toistoa ei tehty, kun oli aikas kuumaa. Veiko kuunteli paikalla olevia koiria, mutta ei vastannut niihin mitenkään. Jätettiin siihen, että jäi mukava fiilis.

Takaisin lähdettiin yhdessä kävellen ja käytiin pyörähtämässä parkkipaikan kulmassa ja nyt Veiko malttoi merkata nurkan pujot ja oli Henrikan mielestä rennompi, katseli muutaman kerran onnettomuuspaikan suuntaan, mutta siellä ollut kelpie (tuli autosta ulos ilman hihnaa) sai vain vilkaisun osakseen. Kulmauksessa Hensku juoksutti Veikoa ringin verran ja häntä oli ihan normaalisti selkälinjan yläpuolella. Hensku lähti Ojangon hiekkatielle ja vähän Veiko oli huolissaan, kun käännyin takaisinpäin kävelemään autolle päin. Näin se olisi kyllä muutenkin, jos kesken reissun osa meistä vaihtaisi suuntaa. Ohitin autolla kävelijät (H oli pysähtynyt venyttelemään Veen kanssa) ja Veiko oli tunnistanut auton ja oli ollut innokas tulemaan autoa päin. Loppumatka sujui reippaasti ja autoonkin hypättiin ihan noin vain. En yleensä pysähdy matkalla juttelemaan Henskulle, joten siinä mielessä Veikon veto minua kohtaan oli ihan odotettu.

maanantai 1. elokuuta 2011

Hau, hau, hau, hau, hau...

Veiko pääsi tänään kahden kuukauden sairaslomaltaan suoraan tositoimiin eli hakuhommiin. Veiko huomasi jo parkkipaikalla missä sitä oltiin ja kilkui autossa vuoroaan odottaen, kuin vain laulava lintukoira voi.

Taina ja Loki pääsivät mukaan nopealla puolen päivän varoitusajalla ja mukaan saatiin vielä joukkoa tänään vetänyt Hanne sekä Nea ja auspai Maisa ja Ripa ja amcoc Tellu sekä Espanjasta Suomeen muuttaneet Sol ja Olvi. Paikalle saatiin siis 5 ihmistä ja 7 koiraa. Ja sääkin suosi, ei mitään mahtihellettä vaan sopivaa keliä eikä juurikaan hyttysiä.

Ensikertalaisille Solille ja Olville ja Lokille tehtiin makkararinkiä. Sol reipastui kovasti ja ei pitänyt häntäänsä enää koipien välissä, Olvi olikin reipas nuori mies ja ahneesti haki makkarat meiltä maalimiehiltä. Lokilta homma sujui kuin rasvattu,. Lokin mielestä oli tosi ihanaa, kun metsässä istui tuiki tuntemattomia naisia ja kaikilla oli nakkeja ja lihapullia :) Ainakin allekirjoittaneen sormet olivat hetkittäin vaarassa, kun Loki söi nakit sormista melkein sormenpäitä myöten.

Veiko kulutti äänijänteitään autossa, kun joutui aikansa odottamaan vuoroaan. Metsään mentiin veto päällä ja Veiko kyllä tasan tarkkaan tiesi minne oltiin tultu. Avatessani pientä kylmälaukkua, jossa oli Veikon hakupalkat omissa purkeissaan, aloitti Veiko välittömästi haukkumisen ja meni maahan. Jes, täällä sai namit, kun muistaa olla maassa ja haukkua :) Ensimmäistä maalimiestä piti hetken etsiä, mutta muille kolmelle maalimiehelle löysi jo aika nopeasti. Neaa etsiessään oikein huomasi, kun Veikon teki hakulenkkiä ja yhtäkkiä käänsi suuntaa ja otti ilmavainun ja siirtyi suoraan maalimies Nean luo. Ilmaisu tulee Veikolta jo hyvin ja nyt oli kyllä niin innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsi tekemään hakua. Kyllä kooikerilla nenä toimii.

Tellulla oli kivaa metsässä ja Tellu löysi molemmat maalimiehet hienosti. Ripalta sain haukut suoraan korvaan ja Ripa muisti itse aloittaa heti haukkumisen. Maisalla oli yllättäen möreämpi ääni, kuin Ripalla ja Maisa haukkui niin, että kuola lensi ja korvat melkein menivät lukkoon. Ehkä seuraavaksi pakkaan hakureppuun myös korvatulpat ja jonkun kasvosuojaimen :)

Olipas kivaa olla hakuilemassa pitkästä aikaa! Kiitos porukat! Lopuksi vielä parkkipaikalla halukkaille Ripalle ja Lokille tehtiin pallirinki, kun Ripa on menossa näyttelyyn viikonloppuna ja nuorta miestä epäilyttää esittää kalleuksiaan niitä tutkiville. Lokia hieman mietitytti autossa haukkuvat aussit mutta hienosti Lokilta saatiin hampaat ja pallit katsottua ja testattiin hakuliiviäkin. Veiko sai kokeilla myös Maisan ja Ripan liiviä ja taidetaan käydä sellainen meille ostamassa. Onneksi hakuliivi on oikean oranssi, kuten kooikerin vaatteen kuuluu ollakin.