lauantai 13. elokuuta 2011

Ensimmäistä työviikkoa

Keskiviikkona oli Veikolla lepopäivä. Normaalit pissalenkit vaan eilisen fyssarin käynnin jälkeen ja paljon lepoa ja herkullista raakaruokaa.

Torstaina Veiko pääsi omiin Sannan agitreeneihin ja oli kyllä hienoa katsoa, kun Veiko nautti. Matka kentälle sujui hyvin, eikä häntäkään enää laskenut. Autossa odottaessaan kuului toki lintukoiran laulamista, mutta kukapa nyt haluaisi odottaa autossa, kun tietää, että agirataa rakennetaan ja Hensku on siellä! Veiko teki osan radasta, vauhti täysillä ja rimat vielä maassa. Hienosti sujui ohjaus eikä Veiko vilkaissutkaan kentän laidalla odottaviin toisiin koirakoihin. Treeneistä jäi oikein hyvä mieli.

Perjantaistakin tuli Veikolle enemmän lepopäivä. Illalla menimme tehiksen tapaamiseen Sipooseen Henrikan kanssa ja siellä menikin melkein 5 tuntia matkoineen. Oli kiva tutustua nyt tehiksen jättäviin että uusiin tehisläisiin ja kuulla millainen tehisporukka oikein on, huumorintajua tuntui olevan porukalla ihan roppakaupalla :) Ihanat tarjoilut ja siitä vielä kiitos illan emännälle Annelle, joka tarjosi upeat puitteet kokoontumiselle. Ryhmät jaettiin ja jatkossa Hensku treenaa 4 hengen ryhmässä 1,5 tunnin treenit kerran viikkoon yhdessä Tanelin, Heinin ja Annen kanssa, ryhmässä 3 mediä ja 1 minikoirakko.

Lauantaikin sujui iltapäivän puolelle ihan moitteettomasti, ennen kun Henrika palasi Veikon kanssa lenkiltä oman katumme jalkakäytävällä ja naapurin staffiruros syöksyi taloyhtiön roskiksen luota kadun yli (remmi lipesi omistajan kädestä) Veikoa päin.

Henrika huomasi staffin ennen Veikoa ja ehti vetää koiran selkänsä taakse ja sai Veikoa suojattua tosi hyvin. Suupieleen tuli vekki ja oikeaan korvalehteen  myös 1-2 hampaan aiheuttaama reikää. Vee antoi kyllä takaisin ja tätä urosta olemme jo vähän kiertäneet vähän pidemmältä, kun se on ottanut isännän otteet talossa (heillä on hoidossa narttukoira) ja suojelee nyt omaa 'naistansa'. Staffiuros on Veikoa vajaata vuotta nuorempi ja ollaan nyt molemmat taloyhtiön alueella toistemme reviirillä.

Kävimme Mevetissä näyttämässä suupieltä ja korvaa ja muuten kaikki oli ok. Koska iho oli rikki sai Veiko sitten 10 päivän antibioottikuurin, jotta korvalehti ja suupieli eivät tulehtuisi. Ja jotain rasvaa pitää laittaa myös korvalehteen. Tämä oli myös vahvasti ns. turha häppeningi. Hensku pelästyi kunnolla ja Veikon reaktio oli kotona enemmän hämmentynyt Henskun reaktiosta, toki se stressasi jonkun verran, mutta jo lääkärissä oli ihan rauhallinen ja söi lääkärin kädessä nakkia. Henrika syöksyi samassa rytäkässä asfalttiin polvilleen ja otti Veikon syliinsä halaukseen ja Hensku sai polvensa auki siinä rytäkässä. Haavat hoidettiin ja nyt on Hensku on ollut jo hyvän aikaa viettämässä kesäloman viimeistä vapaata iltaansa yhdessä kavereidensa kanssa.

5 kommenttia:

  1. Voi ei taas! Paranemisia molemmille!
    T:Anne H

    VastaaPoista
  2. Voi ei, siis todellakin "turha häppeningi"! Parantavia ajatuksia jälleen sinne suuntaan, toivotaan että tämä oli nyt se vihoviimeinen kerta!

    VastaaPoista
  3. Mulle tuli aivan sama reaktio kuin Anne H:lta! Ei voi olla todellista :/

    VastaaPoista
  4. Samaa täällää mietin... :( Liikaa sattuu yhdelle koiralle...
    Paranemisia molemmille! Onneksi ei nyt pahemmin käynyt!

    VastaaPoista
  5. Ei voi olla noin huono tuuri! :( Paranemisia molemmille!

    VastaaPoista