Veikolle oli varattu Viikistä aika fysioterapeutti Anna Boströmille. Oli tosi mukava huomata, että Viikin piha ja odotusaula eivät olleet Veikosta pelottavia paikkoja vaikka niitä kipeitä muistoja taatusti tuolta löytyy. Aulassa Veiko komensi avaamaan juustopurkkia ja varmaan aika harva asiakas on eläinsairaalan kynnysmatolla tehnyt koiralleen rauhoittavia rally-tokoliikkeitä. Rallyt vain vilkastuttivat Veikoa ja aula oli siis toosi kiva paikka. Yksi kevyt haukuntapainen tuli, kun aulaan astui bullmastiffinarttu.
Ensin tehtiin ulkona kävely käynnissä ja ravissa ja oikealla/vasemalla seuraten. Ja ringin tapainen juostiin myös molempiin suuntiin. Hoitohuoneeseen mentiin samoja käytäviä mitä jouduttiin kävelemään silloin, kun tapaturmavammoja hoidettiin. Siinä kohden Veiko oli aavistuksen epävarma, mutta hoitohuoneeseen päästiin ihan mainiosti ja Anna osti Veikolta rapsutuksia juustokuutioilla.
Käsittelyyn Veiko suhtautui tosi mukavasti ja salli itseään hoidettavan. Fyssarin mukaan kooikerit eivät välttämättä anna hoitaa itseään. Veiko liikkui fyssarin mielestä puhtaasti käynnissä ja ravissa, taipumista vielä treenataan, jotta molemmat puolet ovat yhtä vahvoja. Normaalistikin koira seuraa aina vasemmalla ja nyt pitää muistaa seuruuttaa myös oikealla. Vartalon hallintaa lisääviä treenejä tulee tehdä lisää sekä etu- ja takaosalle vahvistavia treenejä jatketaan. Mäkikävelyt ja vaihtelevat maastot kuuluvat jatkossa liikuntamme vakio-ohjelmaan. Saatiin myös tasapainolaudalle muutama hyvä treeniohje.
Veiko sai luvan aloittaa agin ja hyppimisen sekä vapaana liikkumisen lenkeillä myös vauhdissa. Agin hypyt pidetään vielä muutama viikko matalampina ja kepit otetaan treeneihin vasta viimeiseksi, mutta keppijuttu olikin jo meillä tiedossa. Fyssarin mukaan Veikon jumit ja tämään hetken heikot kohdat ovat sellaisia, joita voisi olla kenellä tahansa agilitykoiralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti