maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kooiker-Camp 2015



20.06.2015 lauantaina lähdimme Turun kautta Viking Gracella kohti Ruotsin Säleniä ja Kooiker-Camp 2015 tapahtumaa. Kooikerleiri järjestettiin nyt Sälenissä 4. kerran ja sen järjestäjää muutama innokas kooikerin omistaja/kasvattaja Ruotsista. Tällä kertaa osallistujia oli neljästä maasta Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja kaukaisin Indianan Valparaisosta.

21.06.2015 sunnuntaina heti laivalta ulos päästyämme ulkoilutimme koirat Tukholmassa ja lähdimme ajamaan kohti Säleniä. Matkan varrella pysähdyimme muutaman kerran jaloittelemaan ja tankkaamaan. Ruokakaupassa kävimme vasta perillä Sälenissä, sillä lämpimässä autossa ei voinut kuljettaa helposti pilaantuvia elintarvikkeita.



Perillä Sälenissä saimmekin tovin etsiä avoinna olevaa vastaanottoa, sillä netistä tulostamani ohjeet olivat tietenkin voimassa vain talvella ja kesäajan ohjeet eivät pitäneetkään paikkansa. Skistarin lomakylässä oli useita avainlaatikoita, joihin piti olla koodi, jolla avainkaappi aukesi. Meille ei oltu avainkoodia toimitettu, joten ajelimme useampaan kertaan lomakylien välillä kiinni olevista vastaanotoista toiseen. Experium –keskuksessa oli ensimmäinen avoinna oleva vastaanotto ja sieltä saimmekin avainkoodin ja tiedon siitä, mihin avainlaatikkoon mökkimme avain oli laitettu. Kyseisellä avainlaatikolla ei ollut meidän nimellä olevaa varauskuorta, mutta paikalle saapui Skistarin huoltomies, joka haki suljetusta vastaanotosta laatikon, jossa oli kasa uusia varauskuoria. Jälleen kerran palasimme Experiumiin hakemaan puolestaan wifiä, jonka olin myös tilannut. Sitä ei tietenkään oltu sijoitettu samaan paikkaan noudettavaksi avaimen kanssa. Vihdoin meillä oli avain ja lähdimmme etsimään mökkiämme. Mökkimme oli Högfjälletbyn mökki Ugglan 11 ja se löytyi kartan mukaan helposti. Mökkissä oli kaksi makuuhuonetta ja petipaikat 10 hengelle ja olohuone sekä keittiö ja sauna sekä kylpyhuone. Mökin astiasto oli 12 hengelle ja keittöistä löytyi sekä astianpesukone, keraaminen liesi ja jääkaappipakastin. Koirat olivat pitkän automatkan jälkeen innoissaan ja kävimme vielä muutamalla lenkillä mökin läheisyydessä.




22.06.2015 maanantaina oli ensimmäinen yhteinen kävelylenkki ”fjälltur” ja kokoonnuimme Högfjälletin hotellin parkkipaikalle. Kävelimme opastettua reittiä pitkin ja reitin varrelta sai kääntyä takaisin, kun siltä tuntui. Suurin osa porukasta kääntyi takaisin levähdyspaikan laavulta, jonne oli alhaalta noin 2 km tunturia ylöspäin. Itse jatkoin vielä hetken matkaa ja patikointia tuli tehtyä reilun 6 km. Porukka käveli pitkänä kulkueena, koirat hihnoissa. Mukana oli myös lapsia ja jokainen piti taukoja oman tarpeensa mukaan. Iltapäivästä menimmeTandådalenin isolle parkkipaikalle, jossa meitä opasti Eva Wejdmark rallylydnadin eli rally-tokon pariin. Parkkipaikan reunalle oli tehty 4 pientä ratapätkää, joissa sai kokeilla mm. pujottelua ja käännöksiä. Illalla menimme Olnispagårdeniin (http://www.olnispasidan.se), joka on Sälenin kotiseutumuseo. Museon kahvilatilaa voi vuokrata iltaisin. Joimme yhdessä iltakahvit ja kävimme lyhyet esittelykierrokset ja tutustuimme toisiimme.

23.06.2015 tiistaina menimme Tandådalenin hiihtomajan terassille kuuntelemaan Ingela Anderssonin luentoa vaiheesta viltspår eli jäljestys (eli mejä). Tämän jälkeen pääsimme pareittain metsään tekemään lyhyet jäljet, jotka sopivan odotteluajan jälkeen kävimme ajamassa. Hilary oli innoissaan päästessään autosta ulos, mutta tihkusateessa keskittyi ihan alkuun kaikkeen muuhun, kuin itse asiaan. Hilary katseli laskettelurinteeltä alas ja havainnoi kaikki muut koirat ja ihmiset. Hilary haisteli alkuun jälkeä, mutta kyseli kovasti minulta apuja, että mitä tässä nyt pitikään tehdä. Jäljen alkuosa oli vähän korkeampaa varpua tms. ja kun maasto vaihtui enemmän sammaleiseksi ja matalammaksi, kiinnosti siinä kulkeva jälki jo eri tavalla. Jäljen puolen välin jälkeen loppuosa mentiin maa- ja ilmavainulla ja kyllä se sorkkakin löydettiin ja haisteltiin tarkasti. Sorkkaa Hilary ei hienona neitinä suostunut ottamaan suuhunsa. Illalla menimme Olnispagårdeniin juhlimaan Miltassias pentueen 2-vuotis synttäreitä ja seuraavana päivänä 1-vuotta täyttävää Mattssons Meyaa. Kuten kunnon juhliin kuuluu, olivat päivänsankarien äidit leiponeet sekä mansikkakakun että mansikkatortun.

Freya (Hilaryn äiti) ja Jill jäljestämässä
24.06.2015 keskiviikkona oli varattu 60 km päästä Malungista paikallisen koirakerhon kentät agilityä ja rally-tokoa varten. Malungs Kennelklubilla oli kaksi isoa aidattua kenttää, kahvilarakennus sekä muutama varastorakennus. Kentät sijaitsivat ihan Västerdalelven –nimisen joen rannalla. Päivän aikana saimme harjoitella molempia lajeja ja kerho tarjosi meille myös lämpimän ruuan, josta maksoimme 60 SEK/hengeltä. Kerhon puuhanaiset toivottivat kooikerit tervetulleiksi myös ensi vuonna ja halusivat ottaa koko porukasta myös valokuvan kerhon lehteen. Aiemmin kerholla ei ole koskaan ollut kooikereita näin paljoa kerrallaan.

Hilary tarkkana
Ruotsalaista rally-tokoa, pyörähdys vasemmalla ja kosketus vain yhdellä tassulla a'la Veiko

Iltapäivästä alkoi tasainen sade, mutta otimme kuitenkin vielä Hilarystä ja Funny siskosta kuvia.


Illalla pidimme vielä kuvaustuokion, vaikka olikin jo vähän hämärää. Äiti Freya ja tyttäret Hilary & Funny. Malungissa oli jonkun verran hyttysiä, kun joki oli ihan siinä vieressä, muuten vältyimme lähes kokonaan näistä pienistä lentävistä öttiäisistä.

Funny, Freya o Hilary
25.06.2015 torstaina kokoonnuimme Olnispagårdenin pihalle Nosework -luennolle ja pääsimme kokeilemaan koiriemme kanssa nenätyöskentelyä.

Hilary at Nosework (c) David Mattix
Iltapäivästä kävimme kiertämässä paikalliset urheilukauppojen outlet -myymälät ja muutama pieni ostos tuli tehtyä. Illalla menimme vielä Olnispagårdeniin syömään 'omia eväitä'.

26.06.2015 perjantai oli viimeinen yhteinen leiripäivä ja teimme toisen 'fjällturin' eli maisemakävelyä Linvallenin maastoissa. Upeat maisemat ja osa tulikin paikalle isolla hiihtohissillä, osa omilla autoillaan rinteen alaosaan. Kävelimme ylös Linvallenin huipulle,  jossa oli kivijärvi Stensjön. Tämä reitti olisi ollut myös pidempi alas kivikkoista rinnettä, mutta jätin sen polvieni vuoksi tekemättä ja palasin takaisin alkuperäistä reittiä muutaman muun kanssa. Reilu 6 km tuli tällekin lenkille pituutta.

Stensjön (c) Arne Thelin



Illalla keräsimme viikon aikana levittämämme tavarat ja laitoimme jo osan tavaroista autoon.

27.062015 lauantaina meillä oli herätyskello soimassa ja isäntä käytti koirat aamulenkillä ja minä aloitin imuroimalla ja pyyhkimällä lattiat. Söimme aamupalaa ja viimeiset siivoukset. Avaimen kävimme viemässä avainlaatikkoon ja lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Matkalla pysähdyimme muutamaan otteeseen ja kävimme myös pikaisesti Yvonnen luona. Ennen laivalle menoa kävimme perinteiset ruotsalaiset ruokakaupat ja lenkititmme koirat ja kävimme syömässä. Ennen laivaan jonottamista kävimme vielä toisellakin lenkillä.

28.08.2015 sunnuntaina saavuimme Turkuun, lenkitimme siellä koirat ja ajoimme kotiin. Autossa istuttiin yli 1700 km, joten nyt ehkä tehdään välillä jotain muuta.

Huippureissu ja huippukoirat!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Iitin tiltu

Hilary on ilmoitettu muutamaan kotimaan näyttelyyn vielä tälle kesälle, vaikka kesän päätavoite saavutettiinkin jo viikko sitten eli FI MVA Riihimäellä.

Iitin ryhmiksessä oli 4 kooikeria, narttuja kaikki. Nuoret nartut saivat h ja eh:n eikä avonarttu tullut paikalle. Kehässä oli myös tuomariharjoittelija (Maija Syllgrén) ja tuomari kertasi rotumääritelmän ennen rodun arvostelun alkamista. Nuoria narttuja tuomari olisi halunnut mitata, mutta meitä ei... Jäimme ryhmiin, mutta läpijuoksuksi se meni. Tuomarin kommentti niukasta hapsutuksesta pitää kyllä paikkansa!

Kesän lämpöennätys tehtiin Kouvolassa vain muutaman kymmenen kilometrin päässä näyttelypaikasta, sen kyllä huomasi.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Valioksi ekalla yrittämällä



Lähdimme Hilaryn kanssa Riihimäen näyttelyyn ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Paikalla oli 3 urosta ja 5 narttua, joista Annen Mila jäi pois. Uroksissa jo koetttiin hieno yllätys, kun Rooney sai sertin ja oli vsp. Hilary oli kolmen avoimen luokan nartun paras ja lopulta myös pn1.

Roppikehässä oli siis vastakkain kaksi ruotsalaista blondia - Rooney ja Hilary. Hilary sai tällä kertaa olla rotunsa paras ja tänään saamallaan sertillä Hilary valioitui eli Hilary on nyt FI MVA, SE MVA, LT MVA & LV MVA. Jäimme myös ryhmäkehiin, mutta sieltä saimme mukaamme vain hienon kokemuksen. Ja taisimme päästä myös isoissa kehissä otettuihin valokuviin, hauska muisto valiopäivästä!

ROP Hilary ja VSP Rooney, tuomari Helin Tenson
kuva: Anna Mattila

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Raaseporin rallyt

Lähdimme Hannan kanssa Raaseporiin rally-tokokisoihin, kun kerrankin jaksoimme valvoa puolille öin ja kaikki kolme koiraa mahtui samaan kokeeseen. Kyllä agilitykisoihin on sitten helppoa ilmoittautua, kun vertaa sitä tähän tokojen ja rallytokojen ilmoihin.

Kisa pidettiin Länsi-Uudenmaan Koirayhdistys ry (Västnyländska Hundföreningen r.f.) tiloissa Raaseporissa. Halli oli osa isoa teollisuushallia, jossa toisessa päässä oli lastauslaitureita ja mm. Raaseporin kirppis oli samassa talossa.

Kisat menivät ylemmästä luokasta alaspäin ja ensimmäisenä oli radalla Veiko. Veiko ei enää osannut tulla eteen istumaan, mutta juokseminen spiraalissa meni taas hienosti ja kääntyminen juosten samoin tein. Niitä ei hirveästi olla harkoissa tehty, kun säästän polveani ja teen aina radat kävellen. Tulos tuli kuitenkin, ei niin hieno mutta 76 pistettä, yksi miinus tuli haukkumisesta.

Hilary meni luokan lopussa ja teki nyt edellisiin kisoihin verrattuna hienolla asenteella eikä halli ollut kummallinen paikka ollenkaan. Hilarylle 80 pistettä, kun pyörittiin täyskäännöksellä ja uusittiin ja sössittiin.

Hanna meni vielä alokkaissa Nekun kanssa ja sai kelpo tuloksen 87 pistettä, ehkä siinä auttoi, kun Hanna ennen rataa näytti Nekulle ratapiiroksen ja luki sen yhdessä koiran kanssa.

Go Team Äidit rules!

Oli hauska seurata koiria, kun Veiko ja Nekku kulkivat lenkeillä kun vanha aviopari konsanaan, riittävä hajurako ja ei mitään tarvetta kommentoida toiselle mitään.

Olivat muuten kaikki kolme koiraa ihan hiirenhiljaa autossakin. Nekku ehkä kummasteli mikäs auto tämä oikein on, mutta Veiko ja Hilary ottivat ihan rennosti. Tällä kokoonpanolla lähdemme mielellämme reissuun uudelleen, eikö niin Hanna ja Nekku!



Saltzburg

Henrika on viikonloppureissulla Saltzburgissa 06. - 07.06.2015. Lämmintä on ollut +30 ja nähtävyyksiä vaikka kuinka paljon. Kaunis kaupunki!












Lisää kuvia löydät täältä.