tiistai 26. helmikuuta 2013

20.-26.2.2013 Norjan reissu "Bø i Telemark"

Veikon huoltojoukot päättivät piristää itseään ja keventää lompakkoaan pienellä Norjaan ulottuvalla hiihtolomareissulla. Ohjaajalla oli viikko 8 hiihtolomaa ja se helpotti matkan ajankohdan valintaa.


Viking Grace
Lähdimme keskiviikkona 20.2.2013 autolla kohti Turkua ja Viking Gracea. Perinteisesti koirat lenkitetään Turussa Turun linnaa kiertämällä ja niin pääsi Veikokin iltalenkille ennen laivaan menoa. Grace oli aloittanut liikennöinnin vasta kuukausi sitten ja oli mukavaa päästä laivalle vielä, kun se oli uusi ja siisti. Laiva lähti klo 20.55 ja se saapui Tukholmaan Suomen aikaa klo 7.30, joten pitkään ei ehtinyt laivan viihdepuoleen tutustua. Söimme laivalla Frank's nimisessä ravintolassa pizzaa ja pastaa - ravintola toimi kuten stadin Vapiano, jos joku tuntee tämän konseptin. Haet ruuat itse siltä tiskiltä mitä haluat - pastaa pastatiskiltä, pizzaa pizzatiskiltä.

Torstaina 21.2.2013 oli herätys jo aikaisemmin kuin kuuluisalla kukolla, olisi vielä kyllä nukuttanut. Hytit olivat muuten ihanan siistit ja hyttiemäntä olisi tuonut meille vesikupinkin! Heti laivasta päästyämme pysähdyimme aamulenkille Tukholmaan. Alkuosan matkaa saimme tehdä kaupungin aamuruuhkassa, kun Viikkarilla tullaan ihan keskustaan, toisin kuin Siljalla.

Tukholmasta Notoddeniin Norjaan oli noin 650 km ja 7,5 tunnin ajomatka ilman pysähdyksiä. Ruotsin puolella pysähdyimme välillä jaloittelemaan ja kävimme syömässä ja kaupoissa. Norja on kallis maa ja teimme eväsostokset siksi jo Ruotsin puolella.

Årjäng
Mitä lähemmäs pääsimme Norjan ja Ruotsin rajaa sitä mäkisemmäksi maisemat muuttuivat.

Norjaa

Norjan puolelle päästyämme kiire loppuikin ja matkanteko hidastui huomattavasti, kun keskinopeus oli 50-70 km/h. Töckforsista Ruotsin puolelta oli Notoddeniin noin 210 km, mutta matkaa kului yli 3,5 tuntia. Mäkiä, tunneleita ja kiertoliittymiä toinen toisensa jälkeen ja nopeus ei todellakaan päätä huimannut. Vaikuttavin oli Oslon vuonon alittava Oslofjordtunnelen (7,3 km, kaltevuus 7 %). Ajoimme tunneliin 70 km/h nopeudella ja puolet matkasta oli alamäkeä ja vaihdetta piti pitää kolmosella sillä jarruilla ei saanut jarruttaa (jarrut kuumenevat). Jarruja saattoi käyttää vain silloin, kun vauhti alkoi nousta liikaa.

Matkan varrelle Norjan puolella oli kaikkiaan 9 tunnelia: Askimporten (1 km), Nordbytunnelen (3,8 km), Vassumtunnelen (370 m), Frogntunnelen ( 1550 m), Oslon Oslofjordstunnelen (7,3 km), Merraskott (600 m), Stampleinås (400 m), Elgskauåstunnelen ( 2,6 km) ja Strömsåsin tunneli (3,8 km). Kiertoliittymiä oli vielä tunneleita enemmän, yleensä tunnelin jälkeen oli kiertoliittymä ja sieltä jatkettiin seuraavaan tunneliin. Norjan tiet ovat sen verran mäkisiä, että kovalla lumisateella en niitä ajaisi. Nyt ajokeli oli koko matkan joko aurinkoinen tai puolipilvinen ja tiet olivat kuivat.
Torstaina illansuussa saavuimme majapaikkaamme Notoddeniin. Paikka oli pieni kaupunki - sananmukaisesti keskellä ei mitään. Hotelli Norlandia Telemark hotel löytyi helposti ja majoituimme huoneisiin. Päätimme syödä illalla hotellissa, kun muistakaan ruokapaikoista ei ollut tietoa (eikä niitä edes ollut). Ruokalista oli lyhyt: kalaa, lihaa, toista lihaa ja lasagnea. Annokset näyttivät tältä:
Fersk kveite eli tuore ruijanpallas
Biffsnadder
Lasagne
Ruuan jälkeen Veiko pääsi vielä iltalenkilleen ja me olimme ihan valmiita nukkumaan. Oli muuten hassua kävellä iltalenkillä kaupungissa, kun juuri ketään ihmistä ei tullut vastaan. Koko matkan aikana emme montaa jalankulkijaa edes tavanneet vaikka ulkoilimme aamuin, päivin ja illloin. Ilmeisesti Norjalaislla oli hiihtoloma tai vastaava, kun puolen taloista tuntui olevan pimeänä. Ohjaaja pani myös merkille, että valtaosa omakotitaloista oli valkoisia.

















22.2.2013 perjantaina oli tarkoituksella ns. välipäivä. Päätimme käydä lauantain näyttelypaikalla Bø i Telemarkissa. Matkaa oli n. 30 km ja menimme Sauheradvägenin kautta ja matka kesti rauhallisesti ajaen noin tunnin. Palasimme Notoddeniin Reshjemvegeniä pitkin, jonka etukäteen tiesimme jäiseksi tieksi talvella. Sitä se totisesti oli. Onneksi oli aurinkoista eikä juuri muuta liikennettä. Iltapäivästä kiersimme Notoddenin ympäristöä ja kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa, joka tarjosi myös länsimaista ruokaa. Päivällä oli ollut asteen plussan puolella, joten illalla vain Veikon tassut pestiin.

23.2.2013 lauantaina lähdimme näyttelypaikalle Bø i Telemarkin Telemarkshalleniin. Pääsimme lähemmäs näyttelypaikkaa ja huomasi autojen muodostavan pieniä jonona. Tuskin ketään muuta, kuin näyttelyporukkaa liikkui tuolla suunnalla lauantaina aamusta. Näyttelypaikka oli keinonurminen urheiluhalli ja se oli myös lämmin. Pohja oli melkoisen upottava. Veikolle oli varattu kaksi agilitystarttia ja misseilyä näyttelykehässä. Alustavan aikataulun mukaan kaikki tuli olemaan jotensakin samaan aikaan klo 10 agia, klo 11 kehä ja klo 12.30 agia. Agin keskittymistä söi kyllä se, että koko ajan piti kytätä milloin näyttelykehä alkaa.

Ensin vuorossa oli agilityrata, jossa yllärinä oli pöytä jota ei kuulemma Norjassa ole sitten MM-kisojen nähty. Nyt nähtiin. Kontaktiesteet olivat todella liukkaita ja keinu oli suorastaa pelottavan heppoinen. Veikolle ekasta agista hylly, kun ohjaaja kompastui pehmeään alustaan ja Vee tulkitsi seuraavan hypyn takaakierroksi. Ei tainnut tulla kovin montaa nollaa tuolta radalta. Pöydällä tuomari laski ääneen norjaksi vieressä, jotta tiesit lähteä oikeaan aikaan. Sana jolla sai lähteä ei jäänyt ohjaajan mieleen.

Näyttelykehään juostiin suoraan agista. Ensin kehässä oli norjalainen nuori uros Luvig "Marco" jolle eh. Seuraavana vuorossa oli Veiko jolle siis valioluokasta eri1 ck pu1 ROP cert cacib NO MVA & POHJ MVA. Narttuja oli kaksi, joista Freja-Östrand jun-eh ja Mabri's Tayla Theadatter avo-eh. Taisi olla jälkimmäisen omistaja joka kävi onnittelemassa. Nartun omistaja kyseli kovasti kuinka vanha Veiko on ja kysyi onko se jo rauhoittunut.

Kehän jälkeen hän totesi, ettei se ole rauhoittunut ja jaa että viisivuotias! Tuomarina meillä oli muuten saksalainen Jochen Eberhardt. Tuomari oli sitä mieltä, että tämä meidän koira on oikea spanieli eikä mikään toy, hän ei kuulemma pidä siitä, että moni kooikeri ovat niin pieniä. Kooikerin tulee voida työskennellä kuten spanielin kuuluu ja tämä pitäisi muistaa. Hienoa, että saimme Norjan sertin ja sitä myöden myös valioiduimme täällä.

Jochen Eberhardt

Tuomarisetä tutkii












Hyppärille juostiin suoraan taas näyttelykehästä ja hyppärillä oli muuten sujuvaa, mutta yksi kinkkinen hyppy koitui Veikon kohtaloksi. Seuraavalla kerralla täyty katsoa, että näyttely ja agit eivät ole samana päivänä, sillä aina jompi kumpi laji kärsii, kun pitää keskittyä kahteen. Muutoin kisaaminen ulkomailla sujui, kuten Suomessakin, rataantutustumisen ohjaaja suoritti norjaksi :) Kehätoimitsijat eivät ihan kamalasti osanneet englantia, mutta ohjaaja löysi radan reunalta norjalaisen nuoren naisen, jolta sai hyviä neuvoja. Molemmat agiradat tuomaroi norjalainen Stein Ole Nergaard, joka kuulemma tuomaroi agia vain kerran vuodessa säilyttääkseen korttinsa ja on tunnettu siitä, että radat ovat vanhanaikaisia ja kummallisia. Norjalainen aginainen pahoitteli ohjaajalle, että harmittavasti tämä tuomari osui juuri meille sen kerran kun tulemme näin kauas liitelemään. No, ei voi mitään.

Ryhmiäkin jäätiin odottamaan, mutta siellä tuli juostua kaunis kierros ympäri vai todetakseen, että se suomalainen kirjava jenkki voitti taas.

Ryhmä 8 tuomarina Barbro Myrseth Gjerde, Norja

Ehdimme hotellille vielä valoisalla, onneksi. Haimme paikallisesta Pizzabakereren-pizzeriasta pizzat hotellille. Oli muuten täydelliset pizzat (ja oli muuten nälkäkin!).

24.2.2013 sunnuntaina täytimme auton ja lähdimme ajamaan kohti Ruotsia. Olimme varanneet huoneen Karlstadista, sillä olimmehan lomalla ja meillä ei ollut kiire kotiin. Matkalla oli sumuista.


Yövyimme Ibis-ketjun Karlstad City -hotellissa ja oli jälleen kerran mukava kokemus. Kävimme illalla syömässä Karlstadin keskustan jenkkityylisessä O´Learys -ravintolassa, jossa seinät olivat täynnä lätkän ja jenkkifutiksen pelaajien kuvia ja pelipaitoja tms. Söimme kana- ja lihapastat (dijounsinappikastikkeella) sekä clubsandwichin. Oli yummy jammy hyvää!



25.2.2013 maanantaina teimme hyviä ostoksia Karlstadissa ja lähdimme ajamaan rauhallisesti kohti Tukholmaa ja laivaa. Pysähdyimme vielä ostoksille Maxi ICA:an ja ostimme perinteisä mausteita ja muita herkkuja kotiin viemiseksi. Ajoimme satamaan ja lähdimme vielä lenkittämään Veikoa. Tukholmassa Viking Line terminaalin edusta ei ole parasta mahdollista ulkoilumaastoa, mutta teimme ohjaajan kanssa lenkin vanhaan kaupunkiin ja takaisin. Siellä Veiko iski silmänsä dalmisurokseen ja sekarotuiseen mäyris/heeleriin tms. Tunne ei ollut ihan molemmin puolinen, vaikka Veke koitti kaikkensa.

Hejsan!



Viking Amorellalla söimme hyvin ja teimme vielä muutamia nesteostoksia. Uni tuli nopeasti vaikka muut laivalla vielä juhlivatkin.

26.2.2013 tiistaina rantauduimme Turkuun ja vielä kaksi tuntia ajoa kotiin. Loppupäivän saimmekin pestä pyykkiä ihan urakalla. Veiko on kyllä niin kelpo matkakumppani, ettei paremmasta väliä. Se ottaa rennosti aina, kun siihen on mahdollisuus.



Lisää reissukuvia löydät meidän Picasan 2013 Norja -kansiosta.




maanantai 18. helmikuuta 2013

Helmikuun hulinat

4.2.2013 maanantaina oltiin Doboilemassa Koirakoulu Kompassissa. Tällä kerralla meillä oli sijainen, sillä opettajamme oli sairastunut. Teimme taas muutamaa uutta liiketta mm. pallon pyöritystä eteen- ja taaksepäin. Koira ottaa herkästi tukea laittamalla kyynärät pallon päälle, mutta oikeoppinen pallon pyöritys tehdään vain tassut pallolla askeltaen.

7.2.2013 torstaina emme harmiksi päässeetkään agiin, kun ohjaajalle nousi lämpöä ja päätä särki. Malttoi sitten kuitenkin jäädä kotiin vaikka tiukkaa teki. Ehkä lepäämistä edisti myös lauantain uusintakoe koululla.

Viikonloppu olikin varsinaista kokoustamista ja kisaliitoa.

09.02.2013 lauantaina ajoi emäntä ensin Tampereelle KOOHO:n hallituksen kokoukseen, jossa tuli hoidettua yhdistysasioita 4,5 tunnin verran. Reippaasti takaisin Helsinkiin ja mukana matkaseurana oli Mikon Suvi. Illalla kävin vielä Vuokkosilla hakemassa HSKH:n ykköskakkosten tulokset.

10.02.2013 sunnuntaina olin Lotan kanssa HSKH:n kolmosten kisapäivän vastaavina koetoimitsijoina. Vuokkosilla ei ollut vielä ketään, kun saavuin sinne klo 6.15. Päivä oli kyllä yhtä hulinaa vaikka meitä koetoimitsijoita oli kaksin kappalein. Reilun viidentoista tunnin pestin jälkeen saavuin kotiin ja näin vielä unta kisoista... Alkuviikosta huolehdin vielä tulokset nettiin sekä viralliset tulokset SAGI:iin jne. Ohjaaja talkoili vain maksikolmosten verran ja pääsi kotiin jo ruoka-aikaan. Onneksi isäntä oli kotona koko päivän ja loihti meille ruokaa ja lenkitti Veikon. Tämän päivän jälkeen mietti taas kerran, mitä kumman järkeä tässä taas on. Tiistaina piti vielä hallilla käydä tarkistamassa missä ne kuulutuslaitteet oikein ovat, kun ei jäänyt sunnuntain purusta mitään mielikuvia...

11.02.2013 maanantaina oltiin viimeisellä Dobo-kurssin tunnilla. Tämän päätteeksi ostimme oman dobopallon - fuksian värisen.

18.02.2013 maanantaina kävimme pitkästä aikaa Ylvalla syömässä Drontalit, tulevaa Norjan matkaa varten. Ylva hämmästeli jälleen kerran Veikon innokkuutta syödä juustoa ja lääkkeitä. Tabletit katosivat Veikon suuhun niin nopeasti, ettei Ylva ehtinyt nähdä edes nielemisrefleksiä :)

lauantai 2. helmikuuta 2013

0 3 0 3 0 3 + SERT-H

Veikon reilun kuukauden mittainen kisatauko päättyi BAT:n kisoihin. Päivän radoille medit pääsivät viimeisinä, tuomarina oli tänään medeille Johanna Wûtrich.

Ensimmäinen agilityrata toi nollan, sijoituksella 3/44. Ensimäistä kertaa kolmas sija jaettiin yhdessä Ari Kuparisen sheltin Nonnih kanssa. Nonnih sai SERT-A:n eikä onneksi jouduttu siitä uusimaan, meillä kun tuo tarvittava aika ei ole vielä täynnä viimeiselle sertille.



Toiselle agilityradalle lähdettiin hakemaan nollaa ja sellainen sieltä myös saatiin. Tällä radalla oltiin nollalla taas palkintopallilla sijoilla 3/46 ja meitä edeltävä pyrpal Leni valioitui. Onnea! Veikolle ja Henrikalle tuli se pitkään ja hartaasti toivottu TUPLANOLLA! SM-kisat ja MM-karsinnat here we come!



Kolmannelle radalle ei onneksi ollut enää paineita. Veiko kesti paineet kuin mies ja Henskukin piti hermonsa kurissa :)

Päivän kolmas nollatulos sijoituksella 4/39 ja SERT-H! Eivät ensin meinanneet jakaa serttiä, kun olivat katsoneet agiserttejä kisakirjasta eivätkä sitä, että hyppyserttejä meillä oli vain kesältä se yksi. Nou hätä, nyt niitä on kaksi! Ehkä tässä kohden iltaa kaikki olivat jo niin väsyneitä, mutta homma hoidettiin kyllä BAT:n tulospalvelussa mallikkaasti!


BAT:n palkinnoissa oli paljon syötävää sekä Veikolle että Henrikalle. Veiko sai 3 x 10 € Musch-lahjakortit. Henrika sai 3 pakettia Vaasan hapankorppuja, 3 pussia Vaasan RuisNachoja, 2 levyä Fazerin sinistä, pussillisen panttereita ja suffelin.
Veiko ja palkinnot