maanantai 18. helmikuuta 2013

Helmikuun hulinat

4.2.2013 maanantaina oltiin Doboilemassa Koirakoulu Kompassissa. Tällä kerralla meillä oli sijainen, sillä opettajamme oli sairastunut. Teimme taas muutamaa uutta liiketta mm. pallon pyöritystä eteen- ja taaksepäin. Koira ottaa herkästi tukea laittamalla kyynärät pallon päälle, mutta oikeoppinen pallon pyöritys tehdään vain tassut pallolla askeltaen.

7.2.2013 torstaina emme harmiksi päässeetkään agiin, kun ohjaajalle nousi lämpöä ja päätä särki. Malttoi sitten kuitenkin jäädä kotiin vaikka tiukkaa teki. Ehkä lepäämistä edisti myös lauantain uusintakoe koululla.

Viikonloppu olikin varsinaista kokoustamista ja kisaliitoa.

09.02.2013 lauantaina ajoi emäntä ensin Tampereelle KOOHO:n hallituksen kokoukseen, jossa tuli hoidettua yhdistysasioita 4,5 tunnin verran. Reippaasti takaisin Helsinkiin ja mukana matkaseurana oli Mikon Suvi. Illalla kävin vielä Vuokkosilla hakemassa HSKH:n ykköskakkosten tulokset.

10.02.2013 sunnuntaina olin Lotan kanssa HSKH:n kolmosten kisapäivän vastaavina koetoimitsijoina. Vuokkosilla ei ollut vielä ketään, kun saavuin sinne klo 6.15. Päivä oli kyllä yhtä hulinaa vaikka meitä koetoimitsijoita oli kaksin kappalein. Reilun viidentoista tunnin pestin jälkeen saavuin kotiin ja näin vielä unta kisoista... Alkuviikosta huolehdin vielä tulokset nettiin sekä viralliset tulokset SAGI:iin jne. Ohjaaja talkoili vain maksikolmosten verran ja pääsi kotiin jo ruoka-aikaan. Onneksi isäntä oli kotona koko päivän ja loihti meille ruokaa ja lenkitti Veikon. Tämän päivän jälkeen mietti taas kerran, mitä kumman järkeä tässä taas on. Tiistaina piti vielä hallilla käydä tarkistamassa missä ne kuulutuslaitteet oikein ovat, kun ei jäänyt sunnuntain purusta mitään mielikuvia...

11.02.2013 maanantaina oltiin viimeisellä Dobo-kurssin tunnilla. Tämän päätteeksi ostimme oman dobopallon - fuksian värisen.

18.02.2013 maanantaina kävimme pitkästä aikaa Ylvalla syömässä Drontalit, tulevaa Norjan matkaa varten. Ylva hämmästeli jälleen kerran Veikon innokkuutta syödä juustoa ja lääkkeitä. Tabletit katosivat Veikon suuhun niin nopeasti, ettei Ylva ehtinyt nähdä edes nielemisrefleksiä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti