perjantai 26. elokuuta 2011

Loppuviikon jutut

Keskiviikkona oli Veikon osalta enemmän lepoa kuin aktiviteettia. Isäntä ja Jaakko saapuivat Hampurista ja Veiko oli kyllä onnesta sekaisin, kun huomasi isännän ja Jaakon tulevan. Veiko seurasi tosi tarkasti matkalaukkujen purkamista, olihan laukussa mm. saksalaista makkaraa ja muita herkkuja.

Torstaina oli Sannan agilitytreenit. Sanna oli suunnitellut kaksi erillista ohjauskuviota, jotka suoritettiin toisen kuvion osalta sekä myötä- että vastapäivään. Veikolla oli kyllä niin taas palikat kohdallaan! Hieno poika. Tässä pientä pätkää mitä tehtiin. Huomatteko, ensin Veiko vilkaisee jotain kulkijaa ja sitten tuijotetaan vain Henskua!

25.8.2011 HSKH treenit Veiko

Perjantaina menin illalla Viekon kanssa Paloheinään ja käveltiin 'mittarin' mukaan 5,88 km lenkki pitkin Haltianpolkua ja lopuksi vielä se jyrkkä laskettelurinne ruohikkoista nousua pitkin ylös. Alkumatkalla lenkkiä oli kovasti fillareita liikkeellä eikä Veikoa voinut laskea irti. Onneksi en laskenut, sillä yhtäkkiä Veiko hyppäsi puskaan ja olisi singonnut siellä vilahtavan pupujussin perään. Oli lähellä ettei Veiko mennyt flexi mukanaan puskiin, sen verran vauhdikkaasti Veiko irtosi polulta metsään ja saniaisten keskelle!

Lähellä Paloheinää kuului yhtäkkiä takaamme kova rysähdys ja Veikokin haukahti. Rullasuksihiihtäjä oli kaatunut mutkassa, mutta onneksi ei käynyt pahasti. Polvet olivat naarmuilla ja otsa ja naama olivat hiekassa. Mies oli hieman pöllähtänyt, varmaan sai jonkun asteisen aivotärähdyksen. Kyselin muutamaan kertaa, että sattuiko ja tarvitsetko apua, niin mies ei kuullut mitään, huokaili vaan. Hetken päästä vastasikin minulle. Onneksi selvisi vain naarmuilla ja Veikokin totesi kypäräpäisen hiekkaisen miehen vaarattomaksi, kun kävelimme hetken samaa matkaa.

Ja nyt on taas jo tiistai ja tehis...

Torstaina Henrika ja Veiko reenailivat agilityä Sannan opissa. Mukana oli myös toinen ryhmän kooikereista eli Veikon kooikerihastus Taika (tunne ei välttämättä ole molemminpuolinen). Petra toi näytille myös pikkuisen Gimman (Estaika’s Gossip Girl), joka oli hurmaamassa muita agiliitäjiä. Veikolla oli kyllä taas virtaa ja pitkällä mukavalla suoralla Veiko irtosi hyppysarjan jälkeen putkeen eikä Henrika ehtinyt kuin ihmetellä, että ”Oho, sehän meni jo!”. Kentällä Veiko ei vilkuillut muualle… Lopuksi Hensku ja Veiko kävelivät onnettomuus parkkipaikalla ja nyt menivät jo ainakin parkkipaikan puoleen väliin.

Perjantaina lähdimme Veikon kanssa kohti Tampereen Hervantaa. Menomatkalla kävimme Onnenkoirassa uimassa ja Veikoa hieman häiritsi paikalla olleet 3 cavalierurosta. Aiemmilla kerroilla olemme uineet aivan yksin ja nyt Veiko kuunteli kyllä lierojen kommentoitia kovasti, no, ehkä staffikokemus edesauttoi… Perjantaina nautimme vielä mukavista Hervantalaisista ulkoilumaastoista ja Lauran seurasta. Laura olikin leiponut meille sämpylöitä ja pizzaa, nam! Matkaa Helsingistä Virroille olisi ollut noin 280 km ja tällä pysähdyksellä saatoimme puolittaa ajomatkat.

Lauantaina Veiko jäi Hervantaan Lauran luokse päivähoitoon, kun lähdin itse kohti Kooikereitten kesäpäiviä ja yhdistyksen ylimääräistä kokousta. Kesäpäivät pidettiin Virroilla (Nuorisokeskus Marttinen) ja oli kyllä todella hieno paikka! Paikan ponikin oli oikean värinen :D Ehdin katsoa yhden ryhmän agilityä ja ryhmää opetti Petteri. Yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa käsiteltiin JTO, yhdistyksen uudet säännöt ja valittiin puheenjohtajaksi Petteri Kerminen ja hallituksen jäseneksi Anitta Kerminen. Ja kokouksesta selvisimme noin puolessatoista tunnissa! Ehdin vielä pyörähtää lomakylän puolella ja lähdin ajamaan takaisin Hervantaan. Veiko pääsi vielä Ahvenisjärven laitamille ja ainakin sorsat olivat Veikosta tosi kivoja. Veiko pohti pitkään pitääkö kastaa tassut, jotta pääsisi sorsia lähemmäksi, mutta jätti sitten kastelematta puhtaat valkoiset tassunsa. Muuten aikamoista melua piti paikallinen nuoriso samoilla suuntaa…

Sunnuntaina suuntasimme aamupalan jälkeen kotiin ja olimme Henskun kanssa tooosi ahkeria, kun saimme imuroitua ja pestyä lattiat. Päiväruoka tarjoiltiinkin sitten Mc Donalds’ssa. Isäntä ja Jaakko olivatkin suunnanneet sunnuntaina aamusta kohti Hampuria muutaman päivän kaupunkilomalle…

Maanantain ilta meni ihan vain kotosalla, Veikon lenkit ja jumpat tasapainolaudalla saatiin tehtyä.

Tiistaina olikin jo toinen tehiksen agilitytreeni ja kouluttaja oli Anu Niemi. Veiko oli innostunut, mitä nyt välillä kuuntelee muiden ääniä. Reenit menivät oikein hienosti, rimat pidetään vielä melko matalalla.

23.8.2011 HSKH tehis

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Murrelle murkinaa

Sunnuntaina olimme Veikon kanssa näyttelytreeneissä, jotta meitä koskettelisi välillä joku ihka outo ihminen (joka ei olisi eläinlääkäri). Eipä juuri tästä ole huolta, vähän ehkä käänteli korviaan ensimmäisellä kerralla, mutta kun huomasi, ettei olla lääkärissä ja tästä sai namia palkaksi niin mikäs sitä ollessa ja seistessä. Kaksi muuta treenikaveria olivat vauhdikas englanninsetteri jonka jalat muistuttivat lähinnä Nalle Puhin Tikrun jalkoja, aina pomppimassa. Shibauros oli nuori ja kyllä oli kiinnostunut Veikosta, mutta ei se Veikoa juuri hetkauttanut. Ihan ok treeni tämäkin.

Maanantaina menimme hakumetsään ja oli ainakin kosteaa, kun sade oli juuri lakannut ennen metsään menemistä. Ukkoja tai paremminkin hakunaisia etsivät tällä kertaa Tellu, Ripa, Onni, Jalo, Sol, Olvi ja meitin Veiko. Veikolle tehtiin neljä pistoa, joista kolmas oli pidempi ja Veikon piti pitää haukkua yllä kunnes saavun maalimiehen luo. Vähän meinasi haukku laantua ja vähän Veiko väsähti, kun ei ollut aikaisemmin vaadittu niin pitkää haukkumista. Muille pistoille löysi aikas näppärästi ja haukkui heti ja mitä ilmeisimmin myö meni maalimiehen eteen haukkumaan. Marikankin mielestä Veiko on edistynyt tässä lajissa :) Metsässä Veiko on kyllä niin innoissaan, että tuhina vaan käy kun sitä tuodaan lähtöpaikalle. Nuuskutettelun voi kyllä ihan kuulla!

Tiistaina olivat ensimmäiset agilityn tehiksen treenit ja kouluttajana oli Anu Niemi. Veiko teki kahta osaa radasta ilman keppejä, rimat noin 10 cm korkealla. Muille koirakoille kerrottiin Veikon ja staffinkin kohtaamisesta ja muut odottelivat kentän reunalla hissukseen (tai kuka kunnon agikoira odottaa agilityn vuoroa hiljaa, kysyn ma!). Nuuttikaan ei herättänyt Veikossa mitään muuta, kuin halua tulla tutustumaan lähemmin, mutta sitä iloa pojille ei suotu. Radalla ollessaan Veiko kyllä oli katse liimaantuneena Henskuun. Välillä heilautteli korviaan, kun naapuriradoilta kantautui kovaäänistä haukuntaa, mutta ei mielestäni edes kääntänyt äänen suuntaan päätään. Mallikas treeni! Menomatkalla oli Ojangon parkkiksen mutka vähän jännittävämpi mitä viime torstaina. Poistuttaessa Ojangosta Hensku ja Veiko kävelivät onnettomuusparkkiksella olevien konttien luo ja sieltä takaisin hiekkatielle. Hienosti se meni. Treenien jälkeen Veiko on selkeästi rennompi (ja väsyneempi).

Keskiviikkona oli Veikon pitkän päivälenkin vuoro ja siitä vastasi isäntä, joka nihkeässä ja lämpimässä säässä kiersi Jakomäen liikenneympyrään ja takaisin. Tällä reitillä on taatusti Heikinlaakson korkein ja raskain nousu. Hyvää mäkitreeniä siis. Itse kävin töiden jälkeen Murren Murkinassa ostoksilla ja pakkaseen tarttui mukaan niin kana-, possu-, nauta ja mitäliemixiä monen monta pötköä. Veikosta on tulossa osa-aikabarffaaja, kun nappulat ovat ruokavaliossa ainakin toistaiseksi ja juuri reissujen tähden en niistä haluaisi kokonaan luopua. Kotona tarjotaan raakaa ja nappulaa, varmaan noin 50/50 tällä hetkellä. Raakamössöjen maistuvuus on kyllä erittäin hyvä, jos ei suorastaan yli-innokas. Raakaruokakuppia ei juuri tiskipöydällä turhan päiten maltettaisi odottaa. Aamuisin Veiko saa ruuan meidän ihmisten jälkeen ja kyllä on kurjaa odottaa, kun tiskipöydältä tuoksuu raaka. Juuri ja juuri sain ostamani pötköt mahtumaan pakastimeen ja vähän naureskellen jo ehdotinkin, että täytyy varmaan ostaa Veikolle oma pakastin! Ei meinaan ihmisten ruuat enää mahdu pakkaseen. Illalla jumppailiin tasapainolaudalla ja nyt Veiko lepää portailla pihaa tarkkaillen.

lauantai 13. elokuuta 2011

Ensimmäistä työviikkoa

Keskiviikkona oli Veikolla lepopäivä. Normaalit pissalenkit vaan eilisen fyssarin käynnin jälkeen ja paljon lepoa ja herkullista raakaruokaa.

Torstaina Veiko pääsi omiin Sannan agitreeneihin ja oli kyllä hienoa katsoa, kun Veiko nautti. Matka kentälle sujui hyvin, eikä häntäkään enää laskenut. Autossa odottaessaan kuului toki lintukoiran laulamista, mutta kukapa nyt haluaisi odottaa autossa, kun tietää, että agirataa rakennetaan ja Hensku on siellä! Veiko teki osan radasta, vauhti täysillä ja rimat vielä maassa. Hienosti sujui ohjaus eikä Veiko vilkaissutkaan kentän laidalla odottaviin toisiin koirakoihin. Treeneistä jäi oikein hyvä mieli.

Perjantaistakin tuli Veikolle enemmän lepopäivä. Illalla menimme tehiksen tapaamiseen Sipooseen Henrikan kanssa ja siellä menikin melkein 5 tuntia matkoineen. Oli kiva tutustua nyt tehiksen jättäviin että uusiin tehisläisiin ja kuulla millainen tehisporukka oikein on, huumorintajua tuntui olevan porukalla ihan roppakaupalla :) Ihanat tarjoilut ja siitä vielä kiitos illan emännälle Annelle, joka tarjosi upeat puitteet kokoontumiselle. Ryhmät jaettiin ja jatkossa Hensku treenaa 4 hengen ryhmässä 1,5 tunnin treenit kerran viikkoon yhdessä Tanelin, Heinin ja Annen kanssa, ryhmässä 3 mediä ja 1 minikoirakko.

Lauantaikin sujui iltapäivän puolelle ihan moitteettomasti, ennen kun Henrika palasi Veikon kanssa lenkiltä oman katumme jalkakäytävällä ja naapurin staffiruros syöksyi taloyhtiön roskiksen luota kadun yli (remmi lipesi omistajan kädestä) Veikoa päin.

Henrika huomasi staffin ennen Veikoa ja ehti vetää koiran selkänsä taakse ja sai Veikoa suojattua tosi hyvin. Suupieleen tuli vekki ja oikeaan korvalehteen  myös 1-2 hampaan aiheuttaama reikää. Vee antoi kyllä takaisin ja tätä urosta olemme jo vähän kiertäneet vähän pidemmältä, kun se on ottanut isännän otteet talossa (heillä on hoidossa narttukoira) ja suojelee nyt omaa 'naistansa'. Staffiuros on Veikoa vajaata vuotta nuorempi ja ollaan nyt molemmat taloyhtiön alueella toistemme reviirillä.

Kävimme Mevetissä näyttämässä suupieltä ja korvaa ja muuten kaikki oli ok. Koska iho oli rikki sai Veiko sitten 10 päivän antibioottikuurin, jotta korvalehti ja suupieli eivät tulehtuisi. Ja jotain rasvaa pitää laittaa myös korvalehteen. Tämä oli myös vahvasti ns. turha häppeningi. Hensku pelästyi kunnolla ja Veikon reaktio oli kotona enemmän hämmentynyt Henskun reaktiosta, toki se stressasi jonkun verran, mutta jo lääkärissä oli ihan rauhallinen ja söi lääkärin kädessä nakkia. Henrika syöksyi samassa rytäkässä asfalttiin polvilleen ja otti Veikon syliinsä halaukseen ja Hensku sai polvensa auki siinä rytäkässä. Haavat hoidettiin ja nyt on Hensku on ollut jo hyvän aikaa viettämässä kesäloman viimeistä vapaata iltaansa yhdessä kavereidensa kanssa.

tiistai 9. elokuuta 2011

Fysioterapiaa Viikissä

Veikolle oli varattu Viikistä aika fysioterapeutti Anna Boströmille. Oli tosi mukava huomata, että Viikin piha ja odotusaula eivät olleet Veikosta pelottavia paikkoja vaikka niitä kipeitä muistoja taatusti tuolta löytyy. Aulassa Veiko komensi avaamaan juustopurkkia ja varmaan aika harva asiakas on eläinsairaalan kynnysmatolla tehnyt koiralleen rauhoittavia rally-tokoliikkeitä. Rallyt vain vilkastuttivat Veikoa ja aula oli siis toosi kiva paikka. Yksi kevyt haukuntapainen tuli, kun aulaan astui bullmastiffinarttu.

Ensin tehtiin ulkona kävely käynnissä ja ravissa ja oikealla/vasemalla seuraten. Ja ringin tapainen juostiin myös molempiin suuntiin. Hoitohuoneeseen mentiin samoja käytäviä mitä jouduttiin kävelemään silloin, kun tapaturmavammoja hoidettiin. Siinä kohden Veiko oli aavistuksen epävarma, mutta hoitohuoneeseen päästiin ihan mainiosti ja Anna osti Veikolta rapsutuksia juustokuutioilla.

Käsittelyyn Veiko suhtautui tosi mukavasti ja salli itseään hoidettavan. Fyssarin mukaan kooikerit eivät välttämättä anna hoitaa itseään. Veiko liikkui fyssarin mielestä puhtaasti käynnissä ja ravissa, taipumista vielä treenataan, jotta molemmat puolet ovat yhtä vahvoja. Normaalistikin koira seuraa aina vasemmalla ja nyt pitää muistaa seuruuttaa myös oikealla. Vartalon hallintaa lisääviä treenejä tulee tehdä lisää sekä etu- ja takaosalle vahvistavia treenejä jatketaan. Mäkikävelyt ja vaihtelevat maastot kuuluvat jatkossa liikuntamme vakio-ohjelmaan. Saatiin myös tasapainolaudalle muutama hyvä treeniohje.

Veiko sai luvan aloittaa agin ja hyppimisen sekä vapaana liikkumisen lenkeillä myös vauhdissa. Agin hypyt pidetään vielä muutama viikko matalampina ja kepit otetaan treeneihin vasta viimeiseksi, mutta keppijuttu olikin jo meillä tiedossa. Fyssarin mukaan Veikon jumit ja tämään hetken heikot kohdat ovat sellaisia, joita voisi olla kenellä tahansa agilitykoiralla.

maanantai 8. elokuuta 2011

Hakureenit

Maanantaina pääsimme molemmat Henrikan kanssa mukaan Veikon hakutreeneihin. Paikalla olivat myös Tellu, Maisa ja Ripa sekä Loki. Hieno Hiisi sai odotella palkintojälkeään autossa ja Marika veti meille mukavat treenit jäljen muhiessa pidemmällä metsässä.
Veikolle tehtiin kolme hakua ja kaikille maalimiehille haukkui ilman pyytämistä. Lisäjännitettä toi reenien aluksi metsikössä tavatut kolme collieta (yx normi ja 2 nahkamalli) ehkä marjastamassa omistajineen tai jotain. Veikon haut tehtiin varmuuden vuoksi ihan toiseen suuntaan. Vikossa oli intoa oli taas kun pienessä kylässä ja vain kannon koloon kanervikkoon mennyt maalinainen joutui hieman odottamaan noutajaansa. Tästä nenähommasta Veiko tykkää :)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Loma päättyy

... ja huomenna koittaa ankea paluu arkeen. Tai siltä nyt ainakin tuntuu... Lomaa olisi voinut jatkaa vielä vaikka toiset neljä viikkoa, ei tekisi yhtään tiukkaa!

Paloheinän täyttömäki

Paloheinän täyttömäki, näkymä huipulta

Paloheinän täyttömäki, näkymä huipulta toisaalle

Ylhäältä alas...

Lenkkeilimme illalla vielä Paloheinän itikkarikkaassa maastossa Henskun ja Veikon kanssa. Oli oikein kiva 3 km lenkki eikä muita koiria tullut vastaan. Lopuksi venyteltiin.

lauantai 6. elokuuta 2011

Ojanko vol.2 ja muuta

Torstaina oli Veikon uimapäivä. Menimme Henrikan ja Veikon kanssa Onnekoiraan uimaan ja 5 x allas päästä päähän liivien kera ja samat 5 x altaan mitta ilman liivejä. Matkaa vesitse tulee noin 300 metriä eli ihan kelpo treeniä.

Illalla sain mehumaijalla tehtyä punaviinimarjamehut ja -hyytelöt talveksi. Huh, kun oli kuumaa hommaa.

Perjantaina kävimme perhevalokuvassa, kun sitä hääkuvaa ei sitten ehditty (ollut varaa ottaa) ottaa silloin 25 vuotta sitten. Anoppi kustansi tämän 25 vee hää/perhekuvan ja Veikokin pääsi mukaan. Katsotaan tuleeko sieltä mitään julkaisukelpoista...

Iltapäivällä kävimme Ojangossa Henrikan ja Veikon kanssa. Puomi oli kiinni ja jätimme auton pidemmälle. Odottelin parkkiksella ja vähän Veiko ihmetteli kuka kumma siellä seisoo reput ja kassit selässään. Kun tunnisti minut, niin oli kyllä tyytyväinen ettei ollut tämän kummempi mörkö. Agikentällä komensi Henrikaa jo ihan kunnolla ja putkia juostiin ja tehtiin hyppyjä/kiertoa rimat maassa tai kallellaan estettä vasten. Lopuksi pallolla irrottelua. Lyhyt ja ytimekäs treeni siis. Parkkiksen kulmauksessa meitä tuli vastaan nainen, joka oli menossa BAT:n kentälle treenaamaan ja Veiko sai tavata naisen ja olimme taas pienen matkan lähempänä onnettomuuspaikkaa. Jäätiin juttelemaan naisen kanssa ja Veiko oli ihan rento, häntä roikkui melkein pötkönä alaspäin :) Paluumatka sujui autolle ok.

Veiko nukkuu eteisessä lenkin jälkeen ja samalla tarkkailee mitä keittiössä tapahtuu...
Lauantaina ehdimme käydä mäkikävelyllä Paloheinässä Henrikan ja Veikon kanssa ennen kun alkoi sataa. Paloheinässä oli joku juoksutapahtuma, jossa osa porukasta juoksi matkanaan 100 km ja osalla oli kuulemma vain pikkulenkki eli maraton, reilut 42 km. Osa porukoista oli kyllä niin nääntyneen näköisiä, että epäilen pääsevätkö he perille ollenkaan. Juoksijat juoksivat 1,8 km lenkkiä ja jos sata kilsaa haluaa täyteen menee kyllä pää pyörälle... Neljä nousua tehtiin Veikon kanssa.

Isäntä ja Veiko, joka ei siis ole sohvalla... vaan 'valuu' sohvalle rapsuteltavaksi.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Veiko The Hakukoira

Jotta ei menisi hakuilukaan ihan vaan urheiluksi vaan välineurheiluksi, niin Veikokin hankki itselleen katu-uskottavat PK-liivit. Eikös mene ihan täydestä palveluskoirasta, ilme vaan kertoo enempi: "Et onks mun ihan pakko käyttää näitä?"

Illalla kävimme klo 21 vielä kiipeämässä kahteen pekkaan Paloheinän täyttömäkeä. Piti ihan googlettamalla katsoa minkä korkuinen mäki on, kun välillä iski tuskanhiki. Mäki on 60 metriä korkea, mutta mistäs löytäisi sen tiedon kuinka jyrkkä mäki on... No, neljä nousua joista yksi oli nurmikkorinnettä ylös. Ja taas tuli takiaisia mukaan ainakin kilo.
 
Veiko The Hakukoira

tiistai 2. elokuuta 2011

Ojanko vol.1

... meidän 1.6. tapahtuneet häppeningin tiimoilta. Henrika ja Veiko menivät Ojangon tien normaalisti kävellen. Menomatkalla kuului paljon rekkojen ääniä, joita ei yleensä ole illalla, johtuen siitä että Ojangon vieressä on iso hiekkamonttu tai mikä lie. Parkkipaikalle saavuttuaan Veiko oli laskenut häntänsä alas ja selkeästi tunnisti paikan mihin oli tultu. Kun jatkettiin agikenttien suuntaan nosti taas hännän normaalisti. Mietti ehkä hetken, kun juoksi parkkiksella luokseni takakontti auki olevan auton ohitse (ei koiria sisällä).
 
Kävimme kentällä juoksemassa mustaa putkea ja kiersimme vähän siivekkeitä. Montaa toistoa ei tehty, kun oli aikas kuumaa. Veiko kuunteli paikalla olevia koiria, mutta ei vastannut niihin mitenkään. Jätettiin siihen, että jäi mukava fiilis.

Takaisin lähdettiin yhdessä kävellen ja käytiin pyörähtämässä parkkipaikan kulmassa ja nyt Veiko malttoi merkata nurkan pujot ja oli Henrikan mielestä rennompi, katseli muutaman kerran onnettomuuspaikan suuntaan, mutta siellä ollut kelpie (tuli autosta ulos ilman hihnaa) sai vain vilkaisun osakseen. Kulmauksessa Hensku juoksutti Veikoa ringin verran ja häntä oli ihan normaalisti selkälinjan yläpuolella. Hensku lähti Ojangon hiekkatielle ja vähän Veiko oli huolissaan, kun käännyin takaisinpäin kävelemään autolle päin. Näin se olisi kyllä muutenkin, jos kesken reissun osa meistä vaihtaisi suuntaa. Ohitin autolla kävelijät (H oli pysähtynyt venyttelemään Veen kanssa) ja Veiko oli tunnistanut auton ja oli ollut innokas tulemaan autoa päin. Loppumatka sujui reippaasti ja autoonkin hypättiin ihan noin vain. En yleensä pysähdy matkalla juttelemaan Henskulle, joten siinä mielessä Veikon veto minua kohtaan oli ihan odotettu.

maanantai 1. elokuuta 2011

Hau, hau, hau, hau, hau...

Veiko pääsi tänään kahden kuukauden sairaslomaltaan suoraan tositoimiin eli hakuhommiin. Veiko huomasi jo parkkipaikalla missä sitä oltiin ja kilkui autossa vuoroaan odottaen, kuin vain laulava lintukoira voi.

Taina ja Loki pääsivät mukaan nopealla puolen päivän varoitusajalla ja mukaan saatiin vielä joukkoa tänään vetänyt Hanne sekä Nea ja auspai Maisa ja Ripa ja amcoc Tellu sekä Espanjasta Suomeen muuttaneet Sol ja Olvi. Paikalle saatiin siis 5 ihmistä ja 7 koiraa. Ja sääkin suosi, ei mitään mahtihellettä vaan sopivaa keliä eikä juurikaan hyttysiä.

Ensikertalaisille Solille ja Olville ja Lokille tehtiin makkararinkiä. Sol reipastui kovasti ja ei pitänyt häntäänsä enää koipien välissä, Olvi olikin reipas nuori mies ja ahneesti haki makkarat meiltä maalimiehiltä. Lokilta homma sujui kuin rasvattu,. Lokin mielestä oli tosi ihanaa, kun metsässä istui tuiki tuntemattomia naisia ja kaikilla oli nakkeja ja lihapullia :) Ainakin allekirjoittaneen sormet olivat hetkittäin vaarassa, kun Loki söi nakit sormista melkein sormenpäitä myöten.

Veiko kulutti äänijänteitään autossa, kun joutui aikansa odottamaan vuoroaan. Metsään mentiin veto päällä ja Veiko kyllä tasan tarkkaan tiesi minne oltiin tultu. Avatessani pientä kylmälaukkua, jossa oli Veikon hakupalkat omissa purkeissaan, aloitti Veiko välittömästi haukkumisen ja meni maahan. Jes, täällä sai namit, kun muistaa olla maassa ja haukkua :) Ensimmäistä maalimiestä piti hetken etsiä, mutta muille kolmelle maalimiehelle löysi jo aika nopeasti. Neaa etsiessään oikein huomasi, kun Veikon teki hakulenkkiä ja yhtäkkiä käänsi suuntaa ja otti ilmavainun ja siirtyi suoraan maalimies Nean luo. Ilmaisu tulee Veikolta jo hyvin ja nyt oli kyllä niin innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsi tekemään hakua. Kyllä kooikerilla nenä toimii.

Tellulla oli kivaa metsässä ja Tellu löysi molemmat maalimiehet hienosti. Ripalta sain haukut suoraan korvaan ja Ripa muisti itse aloittaa heti haukkumisen. Maisalla oli yllättäen möreämpi ääni, kuin Ripalla ja Maisa haukkui niin, että kuola lensi ja korvat melkein menivät lukkoon. Ehkä seuraavaksi pakkaan hakureppuun myös korvatulpat ja jonkun kasvosuojaimen :)

Olipas kivaa olla hakuilemassa pitkästä aikaa! Kiitos porukat! Lopuksi vielä parkkipaikalla halukkaille Ripalle ja Lokille tehtiin pallirinki, kun Ripa on menossa näyttelyyn viikonloppuna ja nuorta miestä epäilyttää esittää kalleuksiaan niitä tutkiville. Lokia hieman mietitytti autossa haukkuvat aussit mutta hienosti Lokilta saatiin hampaat ja pallit katsottua ja testattiin hakuliiviäkin. Veiko sai kokeilla myös Maisan ja Ripan liiviä ja taidetaan käydä sellainen meille ostamassa. Onneksi hakuliivi on oikean oranssi, kuten kooikerin vaatteen kuuluu ollakin.