Sunnuntaina 29.8.2011 olimme Veikon kanssa näyttelykurssilla ja ainoana osallistujana saimme runsaasti pöytä- ja lattiakopelointia. No, problem. Päivän urheilusuorituksesta vastasi Laura, joka osallistui Helsinki City Triathloniin naisten yleiseen sarjaan (ei kilpapyörää). Laura antoi muille tasoitusta fillaroimalla Jopolla.
 |
| 10 km fillarointia Jopolla |
 |
| 3 km juoksu |
 |
| 01.09.04,5 300 m uinti 6:48 10 km pyöräily 39:52 3 km juoksu 22:26 |
Tiistaina 30.8.2011 tehiksen agitreeneissä piti olla kouluttajana Jaakko Knuutti. Pienen informaatiokatkoksen takia leikkauksen jälkeen heräämöstä tavoitettu Jaakko ei ollut tulossa kouluttamaan. Anne organisoi paikalla valmiiksi rakennetun radan ja tehisläiset ohjasivat omatoimisesti itsensä. Veikolla meni lujaa ja hienoja pätkiä tuli taas tehtyä. Muiden puuhastellessa radalla tein Hannan kanssa talkootyötä ja siivosimme HSKH:n ilmokoppia. Nyt kelpaa tulla kisoihin töihin, kun kontin lattiatkin on pesty!
Keskiviikkona 31.8.2011 oli Veikolla Viikin fyssari. Veiko oli hyvässä kunnossa, eikä lisää jumeja ole tullut vaikka agia on treenattu soveltuvin osin kahdesti viikossa. Saimme luvan ottaa myös kontaktiesteet ja kepit mukaan treeneihin ja rimoja nostetaan 5 cm viikossa. Syyskuun aikana saavutamme entisen normaalitason, jee! Etenemme hitaasti, jotta emme innostuessamme harjoittelisi liikaa. On se kyllä vaikeaa olla maltillinen, kun koira vetää radalle! Seuraava fyssari onkin sitten kuukauden päästä.
Torstaina 1.9.2011 olimme Henskun kanssa HSKH:n Tehis Cup 1. (agilityepikset) osakilpailussa töissä ja siellä vierähti aikaa noin viidestä yli yhdeksään. Onneksi isäntä lenkitti Veikoa tänä aikana. Veikosta oli kyllä niin väärin, että me lähdimme selkeästi agilityyn pukeutuneina eikä häntä otettu mukaan.
Perjantaina 2.9.2011 päätin olla taas kunnollinen koiranomistaja ja lähdin kiertämään Malmin lentokenttää kiertävää kävelytietä. Lenkki on ihan sopivan mittainen, mittari näytti matkaa kertyneen 6,79 km. Alkumatkasta oli muita ulkoilijoita enkä laskenut Veikoa vielä irti. Osan matkaa Veiko sai sitten sopivissa kohdissa olla myös irti ja viimeisimmällä irtioloreissullaan käytti vapauttaan hieman toisin mitä olin ajatellut. Metsäisemmässä kohdassa olimme jo Tattarisuon teollisuusalueen ja lentokentän välisellä osuudella. Metsän puolella tuntui olevan I-HA-NI-A tuoksuja ja Veiko oli selkeästi valppaampi, kuin avoimessa maastossa. Olisi pitänyt tajuta pitää tässä kohdin myös koiraa kiinni hihnassa, mutta kun ei vaan hoksannut.
Veiko pysähtyi metsän reunalle noin sekunniksi ja sinkosi vauhdilla suoraan puskiin! Ei auttanut pilli ja namit, sillä Veiko eteni selkeästi ilmavainulla ja jonkun toisen nelijalkaisen eläinystävän perässä. Veiko katosi välillä näkyvistä ja sillä tuntui olevan erityisen hauskaa. Fysioterapeutti oli keskiviikkona sanonut, että ulkoilua vaihtelivissa maastoissa ja puunrunkojen yli voi hypellä - Veiko oli tätä ohjetta kuunnellut! Veiko hyppeli maassa olevien puunrunkojen ylitse ja maasto oli ilmeisesti tassujen alla sopivan pehmeää. Tämän pikkumetsän takana alkaa jo teollisuusalue, joten ei Veiko missään syvässä synkässä metsässä ollut. Itsestäni Veikon juoksentelu tuntui kestävän lähinnä ikuisesti, vaikka ehkä muutaman minuutin se siellä puskissa juoksi. No, pari kertaa Veiko tuli kääntymään kävelytiellä ja painui takaisin metsään. Vihdoin ja viimein Veiko malttoi tulla luokseni namien houkuttelemana ja olisi vieläkin lähtenyt SEN perään jos olisi vain päässyt.
Arvatkaa vain oliko loppulenkki tylsää hihnakävelyä. Juu, oli se. Veiko yritti kyllä olla kiltti poika loppumatkasta ja käveli ihan takanani ja välillä kosketteli nenänpäällä pohjettani. Ei auttanut enkä laskenut irti... Hyvät lukijat, millä ihmeellä kasvatetaan koiralle korvat silloin, kun nenä vie järjestä voiton? Vinkkejä otetaan vastaan. Todistettavasti Veikon nenä toimii. Miten kertoa koiralle, että ihmisten hajut on hakutreeneissä ilmavainuna ok, mutta pupujen ei...
 |
| The Nenäkoira |
Lauantaina ollaan käyty nyt kauppareissuilla ja Veiko on viettänyt tylsää päivää tähän asti. Ainut ilonaihe Veikon kannalta oli kahden raa'an broilerin maustaminen... Veiko oli lähinnä sitä mieltä, että yksi lintu meille ja toinen hänelle. Sally-mamma oli taas tänään ROP ja ROP-vet Vantaan kr-näyttelyssä, vaude.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti