KAT:n kisoissa Ojangossa

Veiko lähti joulutauon jälkeen kisaamaan Ojangon Koiraurheilukeskukseen eli vanhalle Vuokkoset Areenalle. Vuokkoset Areena ei ole enää Vuokkoset vaan Ojanko, kun hallin sponsori vaihtui.

Veikolle aamun klo 8.15 startista nollatulos ja sijoitus 2/39 miellytti kovasti myös ohjaajaa. Pitkät kaarrokset menivät unisuuden piikkiin.

Keskimmäisen agiradan Veiko hyllytti, kun ohjaaja jäi jälkeen ja Veiko ehti valita hypyn toisinpäin. Viimeiseltä hyppäriltä tuli nollatulos ja 3/39 eli ei pöllömpi avaus tälle vuodelle. Ainoastaan sää oli se mistä tänään piti antaa miinusta, -16 aamulla mittarissa ja meidän pakkasraja meni ylitse jo kympin kohdalla. Onneksi mennään kohti kesää ja valoa!

London

Loppukesällä vahvistui, että ohjaajan isoveli lähtisi Lontooseen opiskelemaan (London Metropolitan University, Musical Industry Management). Isäntä lähti syyskuun alussa häntä saattamaan, jotta tavaraa saatiin vietyä kaksi laukullista. Koska silloin ei vielä myöskään tiedetty onko isoveli täällä jouluna, niin päätin varata itselleni "äiti valvoo tarkistusmatkan", jotta näen minkälaista se opiskelijaelämä siellä Lontoossa oikein onkaan.

Lauantaina 13.12.2014 lähdin reissuun vasta iltapäivän koneella ja Jaakko tuli minua Heathrown lentokentälle vastaan. Tuliaiseksi oli toivottu ruisleipää, salmiakkia, lauantaimakkaraa ja Jenkki-purkkaa sekä oma talvitakki. Olin varannut hotellin Whitechapelin kaupunginosasta, joka oli Jaakon kämpän lähellä. Menimme kahdella eri undergroundilla (Piccadilly line, District line) vaihtaen ja reilu tunti meni matkaan lentokentältä hotellille. Kirjauduin hotel Whitechapeliin, joka olikin tosi siisti vaan ei kovin edullinen vaihtoehto. Lähdimme syömään portugalilaiseen ravintolaan (Nando's). Söimme grillattua kokonaista kanaa lisukkeilla ja karamellisoitua juustokakkua jälkkäriksi. Kävimme vielä Sainsbury'ssa kaupassa ja minut saatettiin hotellille. Whitechapelin alueella asuu pääosin intialaista ja pakistanilaisia ja valkoihoisena tunsi kuuluvansa vähemmistöön. Hotelli oli vastapäätä Lontoon pääsairaalaa, joten apu oli ainakin lähellä. Alueen kuuluisin asukki on lienee ollut historiasta tuttu poika eli viiltäjä Jack.

Brick Lane

Brick Lane

Brick Lanen kuusikauppiaat, kiltit päällä

Old Spitalfield market

Sunnuntaina Jaakko tuli vastaan hotellille ja lähdimme Brick Lane marketin alueelle ja Old Spitalfield marketin alueelle. Tällä alueella on viikonloppuisin markkinat ja ruokatori ja katuja suljetaan tätä varten. Usean korttelin matkalta alueella olevat ravintolat ja muut yrittäjät pystyttävät ruokakojuja ja myyvät ruokaa käytännössä ympäri maailmaa. Paikalla oli marokkolaista, libanonilaista, kiinalaista, italialaista, japanilaista, ranskalaista, brittiläistä yms. ruokaa. Maistoimme mm. mustikkakurkkusmoothieta, naanleivän tyyppistä arinalla paistettua fetapinaattileipää salaatilla ja hummuksella, japanilaisia satayvartaita, kiinalaista paistettua riisiä ja friteerattua kanaa, cupcaken nutellakuorrutuksella, kuumaa glögiä... Joimme myös vesimelonimehua ja olisi siellä saanut kookospähkinänkin mehupillillä tai kastanjoita. Ruokakojujen välissä oli kirpputorimyyjiä, jotka myivät kaikkea lippalakista, mekkoihin, levyihin ja leluihin. Löytöjen aarreaitta siis.

Täältä jatkoimme tubella toiselle puolelle kaupunkia Westfielfin kauppakeskukseen, jossa vietimme aikaamme jouluruuhkassa kävellen. Joulutörsäystä se oli ihan pahimmillaan ja näytti vähän siltä, että maailmasta voisi tavara loppua ennen aattoa kesken ja keskuksessa vaeltavat britit eivät ainakaan aikoneet olla jouluaan ilman tavaraa... Victoria's Secretistä tarttui mukaan pienet tuliaiset ohjaajalle ja isosiskolle. Söimme myös englantilaiset fish & chips annokset. Kauppakeskuksen ulkopuolella satoi tekolunta, joka oli vähän vaahdon kaltaista ja kovin olivat lapset ainakin innoissaan ja tekolumi sai aikaan varmaan vielä lisää joulun tunnelmaa. Parin kaoottisen lumisen talven jälkeen ei oikein jaksanut innostua tuosta vaahtolumesta.

Illaksi päädyimme Jaakon kämpälle, joka on Whitechapelin ja Bethnal Greenin metroasemien välissä. Asunto on tyypillinen opiskelija-asunto Lontoossa eli kimppakämppä (luhtikerrostalo, jossa kylmä rappukäytävä ja katettua käytävää pitkin asunnoille), jossa asuu italialainen ja britti pariskunnat, taiwanilainen ja suomalainen. Yhteisiä ovat keittiö ja kylpyhuone ja jokaisella on oma huoneensa. Siihen asuntoon tai huoneeseen ei todellakaan kerätä mitään ylimääräistä. Lähdimme vielä Subwayhin hakemaan iltapalaksi leivät ja kävimme vielä kahdessa pubissakin kotimatkalla. Jaakon ns. kantapubissa oli iso takka, jossa oli aitoa puuta palamassa. Oli kyllä kiva istuskella siinä avotakan lämmössä. Jotenkin suomalaiseen baariin ei kyllä ikinä saada tuollaista takkaa, johan siinä olisi järkyttävä palo- ja turvallisuusriski! Baarien lähistöllä oli lähikauppoja, jotka olivat auki aina, kun niiden ohitse kävelin. Englannissa useat kaupat ovatkin auki illalla ja sulkemisajan voi itse määritellä. Jos kauppa on auki klo 7 - late eli jos on asiakkaita niin myöhään ja jos ei ole niin suljetaan aikaisemmin.

London Eyen näköalat

15.12.2014 maanantaina menimme aamupalalle Jaakon koulun vieressä olevaan kahvilaan ja jatkoimme sieltä tubella Thamesin eteläpuolelle. Kävelimme etelärantaa pitkin Lontoon tämän hetken turistien ykkösnähtävyyteen eli London Eye. Mieletön maailmanpyörä, josta oli hieno näköala. Yksi kierros LondonEyessä maksoi xx puntaa eli euroa. Oli kyllä mielettömät näköalat Lontoon ylle. Osaavat ne kiskoa turistilta! Big Ben ja Westmister Abby olivat paikoillaan ja sillalla oli kyllä romanialaista kolikon pummaajia ihan riittävästi. Metrolla sitten takaisin kämpille noin tunniksi.

Kävimme lunastamassa liput musikaaliin ja kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa pizzaa ja pastaa ja limone tuorekuustokakkua ja pannacottaa. Mamma Mia! musikaali oli kyllä hieno! Perinteinen vanha hieno teatteri ja paikat parvella olivat sitten todella korkealla, onneksi ei ole mitään suurempaa korkean paikan kammoa. Vieressämme istui nykyään Tanskassa asuva ruotsalainen saksalaisen vaimonsa ja tanskaa puhuvien tyttäriensä kanssa. Mies puhui hyvin myös suomea, oltuaa töissä Ahvenanmaalla Elävän ravinnon instituutissa. Muualla teatterin käytävillä kuuli myös suomenkielisiä. Kyllä tuollaisia taitavaäänisiä laulajia ihan ilokseen kuuntelee. Volyymit olivat kyllä niin kovalla, että Abba kaikui korvissa vielä hotellillakin.

16.12.2014 tiistaina vietimme aikaamme British Museumissa sekä kävelimme ja lounastimme South Kensingtonin alueella. Söimme libanonilaisessa ravintolassa ja crepes -kahvilassa jälkiruuaksi valkosuklaalla ja tuoreilla mansikoilla täytetty lettu, nams! Täältä jatkoimmekin suoraan Heathrown lentokentälle ja matkasin kotiin. Oli tosi mukavaa olla reissussa yksin (milloin olen edellisen kerran ollut ulkomailla yksin? Kas, en muista edes...) ja parastahan oli se, että tuli vietettyä laatuaikaa Jaakonkin kanssa.

Crepes

Vaari

20.4.1936 - 9.12.2005

<3 Isi <3

Voittajaviikonloppu 2014

Ke-Hun mallikoira Hilary

Hilary pääsi Messukeskukseen HelW-14 ja V-14 näyttelyihin. Hilary on hetki sitten täyttänyt 18 kk, joten esiinnyimme nuorten luokassa. Ei mitään huimaa menestystä tullut, kun mm. turkkia toivottiin lisää kumpanakin päivänä. Lauantaina oli Hilary liian kapea, mutta onneksi tuhti sunnutain aamupala sai aikaan sen, että sunnuntaina runko olikin sitten jo excellent. Suvi otti Hilarystä hienoja kuvia, kiitos!

Ja sunnuntaina Hilary oli myös mukana Suvin kuvissa.

Medi 40 cm

Hilary medikoira ja kisakirja

Hilary on 18.11. saavuttanut maagisen 18 kuukauden iän eli ns. virallisen kisaiän. Anders Virtanen mittasi Hilaryn mediksi ja kehui mittaustilanteessa, että tätä on taidettu harjoitella, kun tämä mittaaminen sujuu niin hyvin. Siinä se Hilary seisoi maksipöydällä, kuin vanha tekijä, ei väistänyt eikä pakitellut minnekään. Ja mediksi se mitattiin ja tulos 40 cm on just passeli meille.

HSKH:n marraskuun kisoissa olin itse koetoimitsijana sunnuntaina 30.11.2014 yhdessä Lotan kanssa, on meillä vaan hieno talkooporukka kaikkiaan.

VKT

Kaisanpäivän huiput

Janne Karstusen tehistreenit olivat taas hyvin opettavaiset. Joskus ahtaasta raosta putkeen meneminen ei tahdo onnistua, kun kepit ovat liian lähellä.

Näin ohjaaja kommentoi treenejä HSKH:n agitehiksen blogissa.

Kaisanpäivän huiput

25.11.2014 Huipputehistreenien kouluttajana oli Janne Karstunen. Tänään oli minun ja Veikon kannalta melko haasteellinen treeni edessä. Paljon kohtia, joissa saa olla tarkkana rytmityksen ja linjausten kanssa. Juokseminen meiltä luonnistuu yhdessä hyvin, mutta rytmittäminen siihen kaupan päälle pitäisi pakan erittäin hyvässä jamassa.

Tämän illan treeni oli mielestäni erittäin täyteläinen. Rataan mahtui lähes kaikkea: kontakteja, keppejä, juoksemista, valssia, pakkovalssi, lähetyksiä mm. putkeen, niisto, persjättö, takaakiertoa… Todella monipuolinen ja kaiken lisäksi esteitä oli 33 kappaletta. Tänään päästiin myös treenaamaan omaa fyysista kuntoa ja juoksemista, kuinka pitkälle kantti kestää. Päästiin myös juoksemaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ihan väsyneenä ja ready-to-give-in, mutta silti tehtiin Veikon kanssa hyvää rataa.





Haasteena meillä on nykyään Veikon kanssa lähdöt. Ikinä ei kuunaan ole koira varastanut, kunnes se n. puoli vuotta sitten keksi, että minkä takia minä täällä istun. Sen jälkeen se on pari kertaa varastanut ja nykyään yritän rauhoittaa Veikoa ennen rataa ja saada sen istumaan kunnolla. Meillä oli myös haasteena esim. A:n jälkeiset hypyt 14,15 ja miten saada koira putkeen 16. Hypyt piti saada rytmitettyä hyvin, käännettyä tiukasti sekä ohjattua oikealla linjalla putkeen. Tässä kohtaa minä itse tein aina turhan hätiköidyn ratkaisun.

Tämän päivän treeni oli tosi positiivinen. Janne Karstunen on todella pätevä kouluttaja, joka ottaa koirakon taitoja monipuolisesti huomioon. Aina löytyy hyviä treenikohteita, ja kello menee aina loppuun asti nopeasti, ja silti Jannella riittää aikaa keskustella ja kouluttaa.



Näin agility-treenien ulkopuolelle meille kuuluu myös hyvää. Ensi keväälle minulla on itselleni muita suunnitelmia, kun muutan puoleksi vuodeksi Itävaltaan. Tällöin koirat saavat jäädä kotioloihin taukoilemaan agilitystä ja pitämään ns. vuorotteluvapaata :) Katsellaan uudestaan ensi kesänä, että kuinka kiihkeällä innolla koirat palaavat agilitykentille!

heipsan,
Henrika ja Veke ja hovineito Hilary

Lotta Vuorelan agilitykoulutuksessa

Hilary pääsi kooikereitten agilitykoulutukseen, joka pidettiin Naurava Koira -agilityareenalla Rihimäellä ja kouluttajana oli Lotta Vuorela. Hilary teki radasta valikoituja pätkiä ja oli hieno pieni agilitykoira. Kiitos myös Pialle, joka hoiti käytännön järjestelyt ja teki tämän mahdolliseksi.

Hilaryn kuvat otti Ruudolfin isäntä Ville Ruth, kiitos!

Mä tein itse pussin!

Kannattaa hyppää korkealle, kun musta tulee kohta medi!