| Vuosi | Rekisteröintimäärä |
| 1993 | 1 |
| 1994 | 5 |
| 1995 | 7 |
| 1996 | 16 |
| 1997 | 21 |
| 1998 | 23 |
| 1999 | 4 |
| 2000 | 34 |
| 2001 | 43 |
| 2002 | 39 |
| 2003 | 63 |
| 2004 | 43 |
| 2005 | 81 |
| 2006 | 84 |
| 2007 | 75 |
| 2008 | 77 |
| 2009 | 82 |
| 2010 | 96 |
| 2011 | 89 |
| 2012 | 62 |
| 2013 | 98 |
| 2014 | 65 |
| 2015 | 105 |
| 2016 | 95 |
| 2017 | 95 |
| 2018 | 100 |
| 2019 | 95 |
| Muutos | -5 |
| Muutos% | -5 % |
maanantai 6. huhtikuuta 2020
Kooikerhondjein rekisteröintimäärät 1993 - 2019
Linkki Koiranetin tilastoihin.
maanantai 10. helmikuuta 2020
Syyskuusta kevääseen
Meidän koirilla on ollut tavallistakin hiljaisempaa koko talvikauden.
Syksyn ensimmäinen tauko oli Hilarylla, joka paranteli oikean takajalan varvastaan syys-, loka- ja marraskuun.
Kuntoutus ja paraneminen eteni Patrician ohjeiden mukaisesti, ensin vain tarpeilleen korttelin ympäri (10 min x 4), laajennus kerran päivässä pidempään (10 min x 3, 20 min x 1). Hitaasti lenkkejä pidennettiin ja heti jos huomattiin muutosta, palattiin taaksepäin.
Lokakuun lopussa törmäsimme Alepan edessä rotikkaan, joka pääsi tolpasta irti ja siinä pyörityksessä tossu hiersi Hilaryn jalkaan avohaavan. Veikolla lyheni kynnet, mutta se piti rotikan pois Hilaryn ja minun päältäni eli se toimi kyllä kunnon bodyguardin tavoin.
Hilary ei mielestään ollut köyhä eikä kipeä ja sen sisällä hyppelemisen ja riehumisen estäminen olisi jo oman postauksensa paikka. Hihnalenkit ja lyhyet sellaiset ja kauniit vihreät tossut. Pientä jumppaa siinä sivussa nosti kierrokset jo tappiin...
Hilaryn päästyä liikkumisessaan remmilenkeilläkin normaaleihin pituuksiin, kastroitiin Veiko marraskuun alussa. Veikon leikkaushaavassa oli pysyvät tikit ja niitä suojeliin lialta ja kosteudelta. Haava parani hienosti, vaikka koko talven kestänyt kestovesisade meinasi viedä viimeisetkin motivaatiorippeet koirien lenkityksen suhteen.
Joulun alla huomasin Veikon olevan kiinnostunut omasta takajalastaan ja koska oli joulu, en olisi osannut odottaa hotspottia! No, hotspottia oli oikeassa takajalassa ja reiden sisällä. Kestosateet olivat tehneet tehtävänsä, kun vatsaa huuhdeltiin neljä kertaa päivässä eikä Veikon hienot housukarvat ilmeisesti ehtineet edes kuivua välillä.
Veikon hotspottia sitten hoideltiin koko joulusta helmikuun puolelle, koska se muuttui bakteeritulehdukseksi ja hiivaksi. Tässä kohdin Veiko oli ehtinyt siirtää tulehduksen jalasta suupieleen ja rintamukseensa. Veiko inhoaa valjaita, mutta pakko oli siirtyä lenkeilläkin valjaisiin, koska kaulapanta hiersi tulehtuneen ihon leuan alla. Veikolta ajeltiin karvat sekä takajalasta että leuan alta (vähän kuin jenkeillä tehdään). Huuhdeltiin betadinella, rasvattiin, puhdistettiin ja monta kertaa päivässä.
Säät eivät todellakaan suosineet tätä ihonhoitoa, kosteutta oli enemmän kuin tarpeeksi. Veikon iho pestiin shampoolla, joka esti kutinaa ja tuli sitä rapsuteltua ja löydettyä uusia patteja, vähän sieltä sun täältä.
Tammikuun hotspot -kuurin lopussa saatiin Veiko rokotettua uudelleen, 4. rokote vanheni ja päivää ennen sen vanhenemista saimme sen uudistettua. Kävimme Valjakossa rokotuksilla (ja ihovaivakin hoidettiin siellä), pieni ja rauhallinen eläinlääkäri heti tuossa Jumbon takana. Meiltä peukku Valjakolle! Eläinlääkäri valitsi rokotteen, jota Veiko ei ollut aiemmin saanut eikä Veiko saanut allergista reaktiota! Ihan parasta!
Maaliskuulle kun käännyttiin, meillä oli treenivalmius ja terveet koirat, eikös sitten iskenyt korona Suomeen, mutta se on jo sitten oman juttunsa paikka.
Syksyn ensimmäinen tauko oli Hilarylla, joka paranteli oikean takajalan varvastaan syys-, loka- ja marraskuun.
Kuntoutus ja paraneminen eteni Patrician ohjeiden mukaisesti, ensin vain tarpeilleen korttelin ympäri (10 min x 4), laajennus kerran päivässä pidempään (10 min x 3, 20 min x 1). Hitaasti lenkkejä pidennettiin ja heti jos huomattiin muutosta, palattiin taaksepäin.
Lokakuun lopussa törmäsimme Alepan edessä rotikkaan, joka pääsi tolpasta irti ja siinä pyörityksessä tossu hiersi Hilaryn jalkaan avohaavan. Veikolla lyheni kynnet, mutta se piti rotikan pois Hilaryn ja minun päältäni eli se toimi kyllä kunnon bodyguardin tavoin.
Hilary ei mielestään ollut köyhä eikä kipeä ja sen sisällä hyppelemisen ja riehumisen estäminen olisi jo oman postauksensa paikka. Hihnalenkit ja lyhyet sellaiset ja kauniit vihreät tossut. Pientä jumppaa siinä sivussa nosti kierrokset jo tappiin...
Hilaryn päästyä liikkumisessaan remmilenkeilläkin normaaleihin pituuksiin, kastroitiin Veiko marraskuun alussa. Veikon leikkaushaavassa oli pysyvät tikit ja niitä suojeliin lialta ja kosteudelta. Haava parani hienosti, vaikka koko talven kestänyt kestovesisade meinasi viedä viimeisetkin motivaatiorippeet koirien lenkityksen suhteen.
Joulun alla huomasin Veikon olevan kiinnostunut omasta takajalastaan ja koska oli joulu, en olisi osannut odottaa hotspottia! No, hotspottia oli oikeassa takajalassa ja reiden sisällä. Kestosateet olivat tehneet tehtävänsä, kun vatsaa huuhdeltiin neljä kertaa päivässä eikä Veikon hienot housukarvat ilmeisesti ehtineet edes kuivua välillä.
Veikon hotspottia sitten hoideltiin koko joulusta helmikuun puolelle, koska se muuttui bakteeritulehdukseksi ja hiivaksi. Tässä kohdin Veiko oli ehtinyt siirtää tulehduksen jalasta suupieleen ja rintamukseensa. Veiko inhoaa valjaita, mutta pakko oli siirtyä lenkeilläkin valjaisiin, koska kaulapanta hiersi tulehtuneen ihon leuan alla. Veikolta ajeltiin karvat sekä takajalasta että leuan alta (vähän kuin jenkeillä tehdään). Huuhdeltiin betadinella, rasvattiin, puhdistettiin ja monta kertaa päivässä.
Säät eivät todellakaan suosineet tätä ihonhoitoa, kosteutta oli enemmän kuin tarpeeksi. Veikon iho pestiin shampoolla, joka esti kutinaa ja tuli sitä rapsuteltua ja löydettyä uusia patteja, vähän sieltä sun täältä.
Tammikuun hotspot -kuurin lopussa saatiin Veiko rokotettua uudelleen, 4. rokote vanheni ja päivää ennen sen vanhenemista saimme sen uudistettua. Kävimme Valjakossa rokotuksilla (ja ihovaivakin hoidettiin siellä), pieni ja rauhallinen eläinlääkäri heti tuossa Jumbon takana. Meiltä peukku Valjakolle! Eläinlääkäri valitsi rokotteen, jota Veiko ei ollut aiemmin saanut eikä Veiko saanut allergista reaktiota! Ihan parasta!
Maaliskuulle kun käännyttiin, meillä oli treenivalmius ja terveet koirat, eikös sitten iskenyt korona Suomeen, mutta se on jo sitten oman juttunsa paikka.
maanantai 25. marraskuuta 2019
Sertolisolukasvain
Olimme jo hetken katselleet, että Veikon kivekset eivät enää olleet saman näköiset mitä ennen. Ehkä joskus keväällä tämä huomattiin, mutta Veikolla on sen verran tuuheat vatsakarvat, ettei ihan tarkkaa havainnointi voinut tehdä, eikä Veiko ole juuri koskaan selällään niin kauaa, että sen kulkusia olisi voinut ihmetellä.
Maanantaina 04.11.2019 Veiko pääsi Mevettiin, Susanna Martikaisen leikkauspöydälle kastraation merkeissä. Lääkäri soittikin jo ennen toimenpidettä ja totesi, että kivekset ovat eri kokoiset ja sopiiko, että poistetaan samalla myös kivespussit ja laitetaan tikit. Tikit tulisi poistaa kahden viikon kuluttua toimenpiteestä. Näin tehtiin ja iltapäivällä sain soiton, että Veiko on valmis lähtemään kotiin. Toimenpide oli sujunut hyvin, eikä hoitaja ainakaan kommentoinut Veikon käyttäytyneet erityisen huonosti, vaikka itse epäilen Veikon pistäneen kampoihin koko rahan edestä. Koppa päässä se lähti kohti toimenpidettä. Oma koppa päässä se tuli puettuna hienoon vihreään poikien haavapukuun. Illalla se ehdottomasti halusi jo ruokaa ja kävi lyhyellä lenkillä ja halusi sekä tehdä pissoja että kakat. Rajoitimme Veikon pääsyä sänkyyyn, tuoliin tai muuten hyppimistä.
Haavapuku (34,31€) osoittautui hintansa arvoiseksi, sillä se piti vatsanalusen puhtaana, ja sen kanssa saattoi käydä ulkona (päälle pantiin aina takki). Veiko ei arvosta takkeja muutenkaan, mutta haavapuku sai olla rauhassa. Ensimmäisen yön Veiko piti muovista tötterökauluria, sen jälkeen siirryttiin puhallettavaan siniseen malliin. Veiko sai kipulääkkeeksi Rimadylia (5-7 päivän kuuri), mutta lopetettiin se jo ehkä 3-4 päivän kohdalla, kun Veiko selkeästi ei ollut yhtään kiinnostunut entisistä aarteistaan tai niiden jämistä. Rimadylin kanssa Veiko selkeästi näki mörköjä, joten se oli enempi oma itsensä ilman lääkkeitä. Onneksemme leikkauspäivästä neljän päivän pakkasjakso ja oli ihan kuivaa, eikä vatsaa tarvinnut edes huuhdella.
Hilary oli jo viikonloppuna siirtynyt ohjaajan luokse evakkoon, jotta potilas saisi toipua rauhassa.
Veiko oli kahden viikon tikkien ajan joko haavapuku päällään tai haavapuku riisuttuna puhallettu kauluri päässään, sillä en halunnut ottaa riskiä, että se pääsisi itse irrottamaan tikkejään. Mielummin olimme tiukassa valvonnassa kaksi viikkoa, kuin lisävaivojen takia pidempään.
Maanantaina 18.11.2019 menimme tikkien poistoon. Se ei ollut helppoa, mutta siitä selvittiin ilman rauhoitusta. Veikolla oli koppa päässään, minä pidin kiinni etuosasta (kaulapannasta ja etujalasta), hoitaja piti takajalat ja toinen hoitaja poisti tikit. Tikit olivat saaneet rupea ympärilleen ja sitä tietenkin piti irrotella, jotta tikit saatiin pois. Veiko kyllä piti niin kovaa meteliä, että kaikki varmasti sen kuulivat, että häntä kohdellaan kaltoin. Saman tien, kun pääsi pöydältä alas ja sain RUO-KAA, oli valmis syömään kaikki vastaanoton allergianamit hoitajan kädestä. Hetkeä aikaisemmin olisi ehkä syönyt sen hoitajan...
Saimme vastauksen patologin lausuntoon torstaina 2111.2019. Kasvain oli pahanlaatuinen, joten kastraatio oli aiheellinen toimenpide. Olenkin sanonut, että Veiko saa pitää pallinsa niin kauan, kun niistä ei ole haittaa. Näin tuli toimittua.
Tutkimustulos:
1) Suurentunut kives: Sertolisolukasvain
Tutkituissa näytepaloissa tarkkarajaisesti kiveskudoksessa sijaitseva kasvainmuutos. Tuumorisolut ovat sertolisolutyyppisiä. Ne muodostavat kollageenistrooman rajaamia saarekkeita ja monikerroksisen solukon muodostamia tubulaarisia rakenteita. Kasvainsolut pitkulaisia. Niillä on pieni pyöreä tai pitkänomainen tuma. Sytoplasma värjäytyy eosinofiilisesti ja on paikoin vakuolaarinen. Muutosta ympäröi normaali kiveskudos.
Kommentti: Kyseessä on sertolisolukasvain. Näistä kasvaimista noin 20-30 % on hormonaalisesti aktiivisia, joilloin niihin liittyy hyperestrogenismitila. Hyperestrogenismitila ilmenee feminisaatio-oireina, joita ovat iho-oireet (symmetrinen karvanlähtö), toisen kiveksen surkastuminen, nisien kasvu (gynekomastia), eturauhasongelmat (eturauhasen levyepiteelimetaplasia) ja jopa luuydinlama. Sertolisolukasvaimet tulevat yleensä kokonaan poistetuksi kastraation yhteydessä. Alle 15 % tämän tyyppisistä sertolisolukasvaimista käyttäytyy koiralla pahanlaatuisesti ja lähettää etäpesäkkeitä - lähinnä alueellisiin imusolmukkeisiin.
2) Normaalikokoinen kives: Normaalia kiveskudosta, jossa normaali siittiötuotanto.
Maanantaina 04.11.2019 Veiko pääsi Mevettiin, Susanna Martikaisen leikkauspöydälle kastraation merkeissä. Lääkäri soittikin jo ennen toimenpidettä ja totesi, että kivekset ovat eri kokoiset ja sopiiko, että poistetaan samalla myös kivespussit ja laitetaan tikit. Tikit tulisi poistaa kahden viikon kuluttua toimenpiteestä. Näin tehtiin ja iltapäivällä sain soiton, että Veiko on valmis lähtemään kotiin. Toimenpide oli sujunut hyvin, eikä hoitaja ainakaan kommentoinut Veikon käyttäytyneet erityisen huonosti, vaikka itse epäilen Veikon pistäneen kampoihin koko rahan edestä. Koppa päässä se lähti kohti toimenpidettä. Oma koppa päässä se tuli puettuna hienoon vihreään poikien haavapukuun. Illalla se ehdottomasti halusi jo ruokaa ja kävi lyhyellä lenkillä ja halusi sekä tehdä pissoja että kakat. Rajoitimme Veikon pääsyä sänkyyyn, tuoliin tai muuten hyppimistä.
Haavapuku (34,31€) osoittautui hintansa arvoiseksi, sillä se piti vatsanalusen puhtaana, ja sen kanssa saattoi käydä ulkona (päälle pantiin aina takki). Veiko ei arvosta takkeja muutenkaan, mutta haavapuku sai olla rauhassa. Ensimmäisen yön Veiko piti muovista tötterökauluria, sen jälkeen siirryttiin puhallettavaan siniseen malliin. Veiko sai kipulääkkeeksi Rimadylia (5-7 päivän kuuri), mutta lopetettiin se jo ehkä 3-4 päivän kohdalla, kun Veiko selkeästi ei ollut yhtään kiinnostunut entisistä aarteistaan tai niiden jämistä. Rimadylin kanssa Veiko selkeästi näki mörköjä, joten se oli enempi oma itsensä ilman lääkkeitä. Onneksemme leikkauspäivästä neljän päivän pakkasjakso ja oli ihan kuivaa, eikä vatsaa tarvinnut edes huuhdella.
Hilary oli jo viikonloppuna siirtynyt ohjaajan luokse evakkoon, jotta potilas saisi toipua rauhassa.
Veiko oli kahden viikon tikkien ajan joko haavapuku päällään tai haavapuku riisuttuna puhallettu kauluri päässään, sillä en halunnut ottaa riskiä, että se pääsisi itse irrottamaan tikkejään. Mielummin olimme tiukassa valvonnassa kaksi viikkoa, kuin lisävaivojen takia pidempään.
Maanantaina 18.11.2019 menimme tikkien poistoon. Se ei ollut helppoa, mutta siitä selvittiin ilman rauhoitusta. Veikolla oli koppa päässään, minä pidin kiinni etuosasta (kaulapannasta ja etujalasta), hoitaja piti takajalat ja toinen hoitaja poisti tikit. Tikit olivat saaneet rupea ympärilleen ja sitä tietenkin piti irrotella, jotta tikit saatiin pois. Veiko kyllä piti niin kovaa meteliä, että kaikki varmasti sen kuulivat, että häntä kohdellaan kaltoin. Saman tien, kun pääsi pöydältä alas ja sain RUO-KAA, oli valmis syömään kaikki vastaanoton allergianamit hoitajan kädestä. Hetkeä aikaisemmin olisi ehkä syönyt sen hoitajan...
Saimme vastauksen patologin lausuntoon torstaina 2111.2019. Kasvain oli pahanlaatuinen, joten kastraatio oli aiheellinen toimenpide. Olenkin sanonut, että Veiko saa pitää pallinsa niin kauan, kun niistä ei ole haittaa. Näin tuli toimittua.
Tutkimustulos:
1) Suurentunut kives: Sertolisolukasvain
Tutkituissa näytepaloissa tarkkarajaisesti kiveskudoksessa sijaitseva kasvainmuutos. Tuumorisolut ovat sertolisolutyyppisiä. Ne muodostavat kollageenistrooman rajaamia saarekkeita ja monikerroksisen solukon muodostamia tubulaarisia rakenteita. Kasvainsolut pitkulaisia. Niillä on pieni pyöreä tai pitkänomainen tuma. Sytoplasma värjäytyy eosinofiilisesti ja on paikoin vakuolaarinen. Muutosta ympäröi normaali kiveskudos.
Kommentti: Kyseessä on sertolisolukasvain. Näistä kasvaimista noin 20-30 % on hormonaalisesti aktiivisia, joilloin niihin liittyy hyperestrogenismitila. Hyperestrogenismitila ilmenee feminisaatio-oireina, joita ovat iho-oireet (symmetrinen karvanlähtö), toisen kiveksen surkastuminen, nisien kasvu (gynekomastia), eturauhasongelmat (eturauhasen levyepiteelimetaplasia) ja jopa luuydinlama. Sertolisolukasvaimet tulevat yleensä kokonaan poistetuksi kastraation yhteydessä. Alle 15 % tämän tyyppisistä sertolisolukasvaimista käyttäytyy koiralla pahanlaatuisesti ja lähettää etäpesäkkeitä - lähinnä alueellisiin imusolmukkeisiin.
2) Normaalikokoinen kives: Normaalia kiveskudosta, jossa normaali siittiötuotanto.
Veiko voi tällä hetkellä hyvin ja Hilarykin on jo kotiunut. Haavapukukin on jo laitettu pesuun.
sunnuntai 25. elokuuta 2019
SM-kisat kuvina
https://tskphoto.kuvat.fi/kuvat/Dog+Sports/Agility/agilitySM_2019/AGISM2019_su/20190825-TSK_9094.jpg
https://tskphoto.kuvat.fi/kuvat/Dog+Sports/Agility/agilitySM_2019/AGISM2019_su/20190825-TSK_9086.jpg
https://tskphoto.kuvat.fi/kuvat/Dog+Sports/Agility/agilitySM_2019/AGISM2019_su/20190825-TSK_9085.jpg
https://tskphoto.kuvat.fi/kuvat/Dog+Sports/Agility/agilitySM_2019/AGISM2019_su/20190825-TSK_9086.jpg
https://tskphoto.kuvat.fi/kuvat/Dog+Sports/Agility/agilitySM_2019/AGISM2019_su/20190825-TSK_9085.jpg
Hilary yksilöradalla
(c) Henri Luomala
Hilary yksilöradalla
(c) Henri Luomala
lauantai 24. elokuuta 2019
SM2019
Hilary oli mukana agilityn SM-kisoissa Vantaalla, pieni liukastuminen hyppyradan kolmannella estellä toi pienen epävarmuuden ja pituuden jälkeen hypyn ohitus. Muutoin rata oli erittäin sujuva ja kaikki vaikeat kohdat onnistuivat. Seuraavan kerran tuleekin muistaa tukea Hilarya myös ei niin hyvin sujuneen kohdan jälkeen, jotta ohituksia ei tulisi.
Ilmeisesti Hilaryn oikean takajalan varpaat ottivat liukastumisessa osumaa, ainakin pientä toipumistaukoa tarvitaan ja onneksi fyssarikin on tulevalla viikolla. Mitään ei näkynyt viikonloppuna.
maanantai 8. heinäkuuta 2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)