Bratislava

Ohjaaja on Erasmus vaihtareiden kanssa viikonlopun vietossa Bratislavassa Sloavakiassa.

Hammaslääkärissä

16.02.2015 maanantaina oli Veikolla aina Veikkolan Anidenttiin hammaskiven poistoon. Olin erittäin tyytyväinen Hilaryn siellä saamaan hammashoitoon ja siksi halusin, että todelliset hammasjutut tehdään jatkossa aina Anidentissa.

Minua pelottaa.

Veikolta on kerran aikaisemmin toisen toimenpiteen yhteydessä poistettu hammaskivet Mevetissä (29.4.2013), mutta silloin hampaita ei kuvattu. Anidentissa hammaskiven poiston yhteydessä hampaat aina myös kuvataan, koska osa koirilla olevista hammasongelmista on siellä mitä ei silmällä näe eli hampaiden juurissa tai leuassa. Veikollakin paljastui takahampaissa olevat lohkeamat kummaltakin puolelta leukaa sekä oikealla että vasemmalla. Veiko on puraissut jotain kovaa isoilla takahampaillaan, ei pienintäkään aavistusta mitä ja milloin. Lohkeamat olivat yläleuan ja alaleuan samojen hampaiden kohdalla ja röntgenkuvasta näki, että murtumat olivat parit keskenään. Lohkeamat hiottiin ja pinnoitettiin. 

Lisäksi Veikolta poistettiin muutaman hampaan kohdalta ikenen liikakasvua, jota on ilmeisesti ainakin Wishdecoy koirlla ollut muutamalla muullakin. Muuten ikenen liikakasvusta ei ole haittaa, mutta se lisää paksun ikenen myötä plakin kasvua ja sitä myöten myös lisää hammaskiven määrää. Osa hammaskivestä kertyy juuri ientaskuun ja sitä on hankala saada harjaamallakaan pois.

Uni tuli.

Maanantaina oli Veiko aika tokkurainen ja kuudelta sai illalla ruokaa, jonka hotki. Viikon verran vältämme kovia purtavia eli puruluita, muuten ei ruuan suhteen tullut mitään rajoituksia.

Herääminen.

Keskiviikosta eteenpäin yritän muistaa pestä koirien hampaat joka ilta. Katsotaan miten se oikein lähtee sujumaan.

Mä tykkään näistä Hilaryn leluista. t. Veiko

150 nights in Vienna

Ohjaaja lähti koulunsa Metropolian kautta Erasmus -opiskelijavaihtoon Itävaltaan, Wieniin. Asunto löytyi paikallisen HOAS:n kautta hakemalla. Ainut millä osasimme asuntoja etsiä, oli niiden sijainti suhteessa koulun osoitteeseen. Asunnon ja opiskelupaikan sijaitseminen jotakuinkin samalla puolen kaupunki helpottaa, kun liikkuu julkisilla. Wienissä on hyvä julkinen liikenne ja metrotkin kulkevat läpi vuorokauden.

Opiskelija-asunnon haku Wienistä onnistui netin kautta hyvin ja koulun koordinaattori piti mainita asunnon haun yhteydessä. Kas, tässä muutama näkymä opiskelijan oloista Wienissä. Ei hassumpaa, vai kuinka.

OeAD eli Itävaltalainen HOAS, linkki.

Ja täällä se opiskelee eli ohjaajan opinahjo on FHWien University of Applied Sciences.

Eteinen

Opiskelijan makuu- ja työhuone

Keittiö

Isä vei lapsen kauppaan ja osti sille ruokaa..

Lisää Wienin kuvia löydätte täältä.

BAT:n päätös

Lauantaina 31.01.2015 Veiko starttasi vielä viimeiset radat ennen kevään agilityn vuorotteluvapaataan. Medit olivat radalla puolen päivän jälkeen ja ratoja tuomaroi Anne Savioja. Juoksuinen Hilary sai jäädä hengailemaan kotiin ja Veiko sai ohjaajan ja minun jakamattoman huomion koko kisapäivän ajan.

Päivän saaliina nollatulos ja kaksi ohjaajan huolimattomuus hyllyä. Veiko oli hyvin kuulolla koko päivän, vaikka oli kotona juoksuisen Hilaryn kanssa (10. juoksupäivä kisapäivänä) ja oli kyllä siinä mielessä kiva kisata, kun Veiko oli selkeästi "duunissa".

Viimeiset tehistreenit

Viimeisissä tehiksen treeneissä oli kouluttamassa Petri "Pete" Huotari Lahdesta. Erilaisia kouluttajia ja tapoja on aina hyvä välillä kokeilla, niin sieltä joukosta voi sitten poimia itselleen ne parhaimmat ohajuskuviot. Joskus käsien heiluttamista tai turhaa käskyttämistä tms. ei tule edes ajatelleeksi, kun esim. olkapään kääntämisellä saattaa olla suurempi vaikutus koiran kääntymiseen tai oikean esteen valitsemiseen. Ohjaamista voi tehdä myös kädet selän takana, kannattaa kokeilla, jos se vaikka olisi sinun juttusi.

Ajoitus ja rytmitys. Kaiken A ja O.

KAT:n kisoissa Ojangossa

Veiko lähti joulutauon jälkeen kisaamaan Ojangon Koiraurheilukeskukseen eli vanhalle Vuokkoset Areenalle. Vuokkoset Areena ei ole enää Vuokkoset vaan Ojanko, kun hallin sponsori vaihtui.

Veikolle aamun klo 8.15 startista nollatulos ja sijoitus 2/39 miellytti kovasti myös ohjaajaa. Pitkät kaarrokset menivät unisuuden piikkiin.

Keskimmäisen agiradan Veiko hyllytti, kun ohjaaja jäi jälkeen ja Veiko ehti valita hypyn toisinpäin. Viimeiseltä hyppäriltä tuli nollatulos ja 3/39 eli ei pöllömpi avaus tälle vuodelle. Ainoastaan sää oli se mistä tänään piti antaa miinusta, -16 aamulla mittarissa ja meidän pakkasraja meni ylitse jo kympin kohdalla. Onneksi mennään kohti kesää ja valoa!

London

Loppukesällä vahvistui, että ohjaajan isoveli lähtisi Lontooseen opiskelemaan (London Metropolitan University, Musical Industry Management). Isäntä lähti syyskuun alussa häntä saattamaan, jotta tavaraa saatiin vietyä kaksi laukullista. Koska silloin ei vielä myöskään tiedetty onko isoveli täällä jouluna, niin päätin varata itselleni "äiti valvoo tarkistusmatkan", jotta näen minkälaista se opiskelijaelämä siellä Lontoossa oikein onkaan.

Lauantaina 13.12.2014 lähdin reissuun vasta iltapäivän koneella ja Jaakko tuli minua Heathrown lentokentälle vastaan. Tuliaiseksi oli toivottu ruisleipää, salmiakkia, lauantaimakkaraa ja Jenkki-purkkaa sekä oma talvitakki. Olin varannut hotellin Whitechapelin kaupunginosasta, joka oli Jaakon kämpän lähellä. Menimme kahdella eri undergroundilla (Piccadilly line, District line) vaihtaen ja reilu tunti meni matkaan lentokentältä hotellille. Kirjauduin hotel Whitechapeliin, joka olikin tosi siisti vaan ei kovin edullinen vaihtoehto. Lähdimme syömään portugalilaiseen ravintolaan (Nando's). Söimme grillattua kokonaista kanaa lisukkeilla ja karamellisoitua juustokakkua jälkkäriksi. Kävimme vielä Sainsbury'ssa kaupassa ja minut saatettiin hotellille. Whitechapelin alueella asuu pääosin intialaista ja pakistanilaisia ja valkoihoisena tunsi kuuluvansa vähemmistöön. Hotelli oli vastapäätä Lontoon pääsairaalaa, joten apu oli ainakin lähellä. Alueen kuuluisin asukki on lienee ollut historiasta tuttu poika eli viiltäjä Jack.

Brick Lane

Brick Lane

Brick Lanen kuusikauppiaat, kiltit päällä

Old Spitalfield market

Sunnuntaina Jaakko tuli vastaan hotellille ja lähdimme Brick Lane marketin alueelle ja Old Spitalfield marketin alueelle. Tällä alueella on viikonloppuisin markkinat ja ruokatori ja katuja suljetaan tätä varten. Usean korttelin matkalta alueella olevat ravintolat ja muut yrittäjät pystyttävät ruokakojuja ja myyvät ruokaa käytännössä ympäri maailmaa. Paikalla oli marokkolaista, libanonilaista, kiinalaista, italialaista, japanilaista, ranskalaista, brittiläistä yms. ruokaa. Maistoimme mm. mustikkakurkkusmoothieta, naanleivän tyyppistä arinalla paistettua fetapinaattileipää salaatilla ja hummuksella, japanilaisia satayvartaita, kiinalaista paistettua riisiä ja friteerattua kanaa, cupcaken nutellakuorrutuksella, kuumaa glögiä... Joimme myös vesimelonimehua ja olisi siellä saanut kookospähkinänkin mehupillillä tai kastanjoita. Ruokakojujen välissä oli kirpputorimyyjiä, jotka myivät kaikkea lippalakista, mekkoihin, levyihin ja leluihin. Löytöjen aarreaitta siis.

Täältä jatkoimme tubella toiselle puolelle kaupunkia Westfielfin kauppakeskukseen, jossa vietimme aikaamme jouluruuhkassa kävellen. Joulutörsäystä se oli ihan pahimmillaan ja näytti vähän siltä, että maailmasta voisi tavara loppua ennen aattoa kesken ja keskuksessa vaeltavat britit eivät ainakaan aikoneet olla jouluaan ilman tavaraa... Victoria's Secretistä tarttui mukaan pienet tuliaiset ohjaajalle ja isosiskolle. Söimme myös englantilaiset fish & chips annokset. Kauppakeskuksen ulkopuolella satoi tekolunta, joka oli vähän vaahdon kaltaista ja kovin olivat lapset ainakin innoissaan ja tekolumi sai aikaan varmaan vielä lisää joulun tunnelmaa. Parin kaoottisen lumisen talven jälkeen ei oikein jaksanut innostua tuosta vaahtolumesta.

Illaksi päädyimme Jaakon kämpälle, joka on Whitechapelin ja Bethnal Greenin metroasemien välissä. Asunto on tyypillinen opiskelija-asunto Lontoossa eli kimppakämppä (luhtikerrostalo, jossa kylmä rappukäytävä ja katettua käytävää pitkin asunnoille), jossa asuu italialainen ja britti pariskunnat, taiwanilainen ja suomalainen. Yhteisiä ovat keittiö ja kylpyhuone ja jokaisella on oma huoneensa. Siihen asuntoon tai huoneeseen ei todellakaan kerätä mitään ylimääräistä. Lähdimme vielä Subwayhin hakemaan iltapalaksi leivät ja kävimme vielä kahdessa pubissakin kotimatkalla. Jaakon ns. kantapubissa oli iso takka, jossa oli aitoa puuta palamassa. Oli kyllä kiva istuskella siinä avotakan lämmössä. Jotenkin suomalaiseen baariin ei kyllä ikinä saada tuollaista takkaa, johan siinä olisi järkyttävä palo- ja turvallisuusriski! Baarien lähistöllä oli lähikauppoja, jotka olivat auki aina, kun niiden ohitse kävelin. Englannissa useat kaupat ovatkin auki illalla ja sulkemisajan voi itse määritellä. Jos kauppa on auki klo 7 - late eli jos on asiakkaita niin myöhään ja jos ei ole niin suljetaan aikaisemmin.

London Eyen näköalat

15.12.2014 maanantaina menimme aamupalalle Jaakon koulun vieressä olevaan kahvilaan ja jatkoimme sieltä tubella Thamesin eteläpuolelle. Kävelimme etelärantaa pitkin Lontoon tämän hetken turistien ykkösnähtävyyteen eli London Eye. Mieletön maailmanpyörä, josta oli hieno näköala. Yksi kierros LondonEyessä maksoi xx puntaa eli euroa. Oli kyllä mielettömät näköalat Lontoon ylle. Osaavat ne kiskoa turistilta! Big Ben ja Westmister Abby olivat paikoillaan ja sillalla oli kyllä romanialaista kolikon pummaajia ihan riittävästi. Metrolla sitten takaisin kämpille noin tunniksi.

Kävimme lunastamassa liput musikaaliin ja kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa pizzaa ja pastaa ja limone tuorekuustokakkua ja pannacottaa. Mamma Mia! musikaali oli kyllä hieno! Perinteinen vanha hieno teatteri ja paikat parvella olivat sitten todella korkealla, onneksi ei ole mitään suurempaa korkean paikan kammoa. Vieressämme istui nykyään Tanskassa asuva ruotsalainen saksalaisen vaimonsa ja tanskaa puhuvien tyttäriensä kanssa. Mies puhui hyvin myös suomea, oltuaa töissä Ahvenanmaalla Elävän ravinnon instituutissa. Muualla teatterin käytävillä kuuli myös suomenkielisiä. Kyllä tuollaisia taitavaäänisiä laulajia ihan ilokseen kuuntelee. Volyymit olivat kyllä niin kovalla, että Abba kaikui korvissa vielä hotellillakin.

16.12.2014 tiistaina vietimme aikaamme British Museumissa sekä kävelimme ja lounastimme South Kensingtonin alueella. Söimme libanonilaisessa ravintolassa ja crepes -kahvilassa jälkiruuaksi valkosuklaalla ja tuoreilla mansikoilla täytetty lettu, nams! Täältä jatkoimmekin suoraan Heathrown lentokentälle ja matkasin kotiin. Oli tosi mukavaa olla reissussa yksin (milloin olen edellisen kerran ollut ulkomailla yksin? Kas, en muista edes...) ja parastahan oli se, että tuli vietettyä laatuaikaa Jaakonkin kanssa.

Crepes