Aamulla heräsimme jo 4.40 ja saavuimme klo 6.10 Tukholmaan ja ajoimme autoletkassa ulos kaupungista. Pysähdyimme ulkoiluttamaan Veikon ja lähdimme ajamaan kohti etelää. Pysähdyimme matkalla tankaamaan ja jaloittelemaan muutaman kerran.
Juutinrauman (= Öresundsbron) sillan (285 DKK eli n. 39 €)ylittäen olimme saapuneet Tanskaan klo 14 paikallista aikaa. Ajoimme navigaattorimme ohjeiden mukaan Kööpenhaminan ulkopuolelle, lähiöön nimeltään Albertslund. Löysimme paikallisen ruokakaupan ja ostimme mukaan herkkuja. Majoituimme Wittrup Motelliin (huone nro 23, 'rivitalon' pääty). Olipa mukava istua huoneen edessä varjossa ja nauttia luomusiideriä, tuulen vilvoitellessa automatkan jälkeen... Nautimme oman iltabuffeen jossa oli mm. ilmakuivattua parmankinkkua, hunajamelonia, mansikoita, juustoja... Nam! Veiko nautti iltanappulansa jälkeen iltapalaksi yhden sonninsudin.
Motellin henkilökuntaan kuuluva nuori nainen keräsi pisteet, kun hän ensin kysyi tanskaksi onko tämä kooiker ja kun en ymmärtänyt heti kysymystä, hän kysyi saman uudelleen englanniksi! Veikosta oli tosi mukavaa olla rapsuteltavana ja nainen totesikin, että Veiko on "really sweet". Motellin vieressä alkoi iso metsäalue, jonne motellin vieraat pääsivät punaisesta portista. Metsä on sen verran tiheää, että koiran saattoi pitää vapaana. Myös motellin parkkipaikan vieressä olevalla nurmikolla tuli heitettyä Veikolle narupalloa ja näki, että koiruus nautti kun sai juosta vapaana oltuaan koko päivän autossa.
Tiistaina Veiko heräsi normaaliin Suomen aikaan eli kuudelta ja Tanskan aikaa viideltä. Veiko hiljeni vielä tunniksi, mutta sitten oli jo päästävä ulos. Kävimme aamupalalla ja pakkasimme auton ja olimmekin jo varsin ajoissa tien päällä. Ajoimme Storebeltin siltaa (220 DKK) pitkin Sjaellandin saarelta Fyn saarelle. Olipas mahtavat näkymät sillalta merelle ja korkealla oltiin! Ajoimme Odensen kaupunkiin, joka sijaitsee Fyn saaren keskiosassa. Kävelimme pitkin keskustaa ja kävimme mm. paikallisissa leipomoissa ja viskikaupassa. Viskikaupasta sai mm. habanerosalmiakkia ja viskejä oli suorastaa loistava valikoima ja viskilleen olisi saanut valita oman pullonsakin. Me tyydyimme salmiakkiin. Ylitimme Lillebeltin sillan (ei siltamaksua) ja olimme saapuneet Jutlandin puolelle Tanskaa. Pysähdyimme vielä levähdyspaikalle ja söimme runsaat Odensesta ostetut sämpylät ja jaloittelimme.
Olimme Silkeborgissa noin klo 14 ja saimme huoneen saman tien. Hotel Impalan päärakennus osoittautui entiseksi pensionaatiksi 1950-luvulta. Vuodesta 1973 paikan nimi ollut hotelli Impala. 1980-luvun lopussa muut laajennukset valmistuivat. Huone 102 oli tilava, kylpyhuone uusittu joitain vuosia sitten. Huoneessa oli erillinen oleskelutila ja suora uloskäynti sisäpihalle. Sisäpiha oli yhteinen noin 6 - 7 asunnon kanssa. Auton sai ajettua oven eteen. Myös muihin asuntoihin tuli koiria Venäjältä (labbiksia), Italiasta, Saksasta, Suomesta ja näinkin sisäpihalla irrallaan kaksi partacollieta. En sitten laskenut Veikoa leikkimään niiden kanssa...
Kävimme myös tutustumassa Silkeborgin kaupungin keskustaan. Keskiviikko oli lepopäivä ja sen aloitimme testaamalla reitin Herningin messukeskukseen. Kävimme myös Heringin keskustassa kävelyllä ja ostimme vähän tuliaisia. Kävimme syömässä erään hotellin terassilla tanskalaiset voileivät (katkarapu ja kana/pekoni). Terassin aidassa oli hienosti MV-näyttelyn logo + teksti 'Dogs are welcome'! Samanlainen tarra oli usean liikkeen ikkunassa. Takanani olevaan pöytään saapui muutama mies, jotka keskustelivat koirista ruotsiksi. Maksoimme laskun ja olimme jo poistumassa terassilta, kun takanamme oleva herrasmies kysyi meiltä suomeksi, mikä koira meillä on mukanamme. Veiko oli istunut piilossa ravintolan pöydän alla. Veiko kävi kohteliaasti heiluttamassa häntäänsä ja tervehtimässä herrasmiehen ja juttelimme hetken. Olin jo ennen kääntymistäni häneen päin tunnistanut miehen äänestä Kari Järviseksi. Hän kyseli miten Veiko on menestynyt ja pitihän sitä kertoa, kun kerran kysyttiin. Illalla sää lämpeni entisestään ja kävimme Veikon kanssa kävelyllä 5 lammen ympäri. Illalla Veiko pääsi tassujen pesulle.
Näyttelypäivänä heräsimme Veikon biologisen kellon mukaan ajoissa ja olimmekin näyttelypaikalla jo heti seitsemältä ja pääsimme ajamaan lähelle sisäänkäyntiä ilman mitään ruuhkia. Itse messualue oli iso ja halleja oli monta peräkkäin. F-hallissa oli n. 5 kehää ja kehät olivat isot ja tilavat. Odottelimme kehän alkua ja kävimme hakemassa oman Eukanuba-säkkimme. Eukanuba oli näyttelyn sponsori ja tarjosi jokaiselle näytteille asettajalle 12 kg ruokasäkin. Kehä sujui meiltä ripeästi sillä avoimessa luokassa kisasi 14 koiraa ja meidän tulokseksi tuli tällä kertaa 'very good'. Manusia's Ivo nappasi avointen voiton ja sai myös Tanskan sertin tullen Tanskan valioksi. Urokset voitti B A Delfinus Dis, jolle cacib + titteli + vsp. Nartuissa Cavalriina's Ronja Ragazzi oli päivän ROP + sert, cacib + titteli. Sally-äiskä oli ROP-veteraani ja sai myös MVV-10 tittelin, hyvä mamma! Shoppailin pikaisti Veikolle jotain pientä tuliaista.
Lähdimme ajamaan meltein helteisessä säässä kohti Frederikshavnia. Illalla kävimme syömässä hyvin ja kävelimme pitkin kaupungin katuja.
Perjantaina lähdimme ajamaan kohti Tanskan pohjoiskärkeä Skagenia. Menimme ihan pohjoisessa oleville Grenen hiekkadyyneille kävelemään. Grenen pohjoiskärjessä kaksi merta kohtaavat. Voit seistä vedessä toinen jalkasi Pohjanmeressä ja toinen Itämeressä.
Palasimme takaisin Frederikshavniin ja siirryimme Ruotsin puolelle Göteborgiin Stena Linen lautalla. Satamassa tullimiehet tarkistivat koirien paperit ja Veikon madotukset ja rokotukset olivat perfect. Ajoimme vielä 200 km Grännaan seuraavaksi yöksi. Hotel Amalias Hus oli Grännan keskustassa oleva historiallinen hotelli, ihana vanha miljöö. Oma huoneemme oli punaisessa aitassa ja olikin tosi hieno! Illalla nautimme shampanjaa ja tuoreita mansikoita talon sisäpihalla istuen.
Lauantaina teimme ostoksia 'polkagrisstadissa' ja ostimme tietenkin polkakarkkeja tulaisiksi! Tukholmassa olimme hyvissä ajoin ja Veikon kanssa käytiin kävelyllä kuninkaallisessa puistossa. Illalla Siljalla hyttimme wc oli rikki ja muutaman respassa käynnin jälkeen 21.20 saimme hyttiin korjaajan. Veiko ärähti oikein kunnolla ja korjaaja vain jutteli kaukaa Veikolle. Respan henkilökunta oli sitä mieltä, että koiran voi jättää yksin hyttiin odottamaan korjaajaa! Onneksi en jättänyt. Anne perheineen odotti meitä grilliravintolassa ja pääsimme syömään rapuvartaat ja jälkiruokaherkkuja mukavassa seurassa. Pikaisesti tax freehen ja nukkumaan... Aamulla kävimme vielä syömässä aamupalaa ja lähdimme ajamaan Turusta kohti Helsinkiä. Herätimme vielä nukkuvat tytöt, kun saavuimme yhdeksän jälkeen kotiin.
Muutamia kuvia reissustamme löydät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti