Majoituin Veikon kanssa Forssassa motellissa, kun Veiko ei arvosta mökissä majoittumisessa tiivistä tunnelmaa ja vieraita koiria, vaikka olisivat kuinka saman rotuisia kuin hän.
Perjantaina illalla saimme ensimmäisen tietoiskun kompassin käytössä ja kartan luvussa. Itse en ole osannut kompassia käyttää ja kartan kanssa en ole myöskään vieraaseen metsään uskaltautunut. Ehkä myös puhelimeen ladattu 'maastokartat' apsi, auttaa tähänkin jatkossa. Mejään liittyy juurikin kartanlukutaito ja jäljen huolellinen suunnistaminen ja merkitseminen ja jäljen opastaminen. Itseäni hirvittää tietenkin eniten maastojen haasteellisuus, nopeasti etenevä koira ja omat nivelrikkoiset polveni. Sain kuitenkin uskoa itseeni sen verran, että ehkä uskallaudun jopa viralliseen kokeeseen joskus koiran kanssa...
Leiri pidettiin Marttilassa Huhtaanmajalla, joka oli vuokrattu yhdistyksen käyttöön viikonlopuksi. Raija Aaltonen toimi leirin emäntänä ja ruokahuolto olikin aivan huippua, ei tullut nälkä eikä jano missään kohden.
Lauantaina kävin merkkaamassa sunnuntain voi:n koejäljen yhdessä Ilon omistajan Outin ja Mariannen kanssa. Marianne veretti, Outi edellä ja minä piilomerkkasin jäljen. Ainakin apsin mukaan saimme jäljestä juuri sellaisen, kun sen maastomestari Pentti oli karttaan jo merkinnyt ja Marianne edeltä sen suunnistanut. Jälken merkitsemisen jälkeen Mariannen mukana olleet pennut saivat metsälounaan.
Lauantaina oli lisäksi lisää teoriaa ja eri parit kävivät merkitsemässä ja verettämässä sunnuntain mejäkokeen jäljet etukäteen.
Lauantaina alkuillasta pääsin ajamaan meille tehdyn harjoitusjäljen. Veikolle ei tuottanut ongelmia alkumakauksen löytyminen, eikä kulmatkaan, ne se löysi vauhdilla. Eniten ehkä huoletti juuri Veikon vauhti, se oli ripeää ja kyllä ihan sai vaihtelevassa maastossa olla huolellinen, ettei astunut harhaan, kun yritin pysyä perässä. Marianne oli jäljellä mukana ja ihana sorkka löytyi onneksi Mariannen autolta, kun sitä ei oltu saatu jäljen loppuun (se oli viety väärän harkkajäljen päähän...).
Sunnuntaina olin vielä mukana virallisen kokeen laukaisusietotestiin saakka. Kuuntelin kokeen tuomareiden puhuttelut sekä Veiko osallistui mejäkokeen laukaisutestiin ulkojäsenenä. Veikosta oli yhdentekevää tuo haulikolla ampuminen, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Lähellä olevat muut koirat kiinnostivat enemmän. Huhtaankorven majan maastot olivat hienot ja täytyy kyllä joku kerta lälhteä vielä opastetulle reitillekin ja ottaa omat eväät mukaan.
Erittäin mukava ja onnistunut viikonloppu ja mitä mainiointa yhdistystoimintaa ja kyllä sitä vaan on ylpeä omasta rodustaan ja sen parissa puuhaavista aktiivisista ihmisistä.
 |
| (c) Ida Alexandersson |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti