Hilary on 18.11. saavuttanut maagisen 18 kuukauden iän eli ns. virallisen kisaiän. Anders Virtanen mittasi Hilaryn mediksi ja kehui mittaustilanteessa, että tätä on taidettu harjoitella, kun tämä mittaaminen sujuu niin hyvin. Siinä se Hilary seisoi maksipöydällä, kuin vanha tekijä, ei väistänyt eikä pakitellut minnekään. Ja mediksi se mitattiin ja tulos 40 cm on just passeli meille.
HSKH:n marraskuun kisoissa olin itse koetoimitsijana sunnuntaina 30.11.2014 yhdessä Lotan kanssa, on meillä vaan hieno talkooporukka kaikkiaan.
Janne Karstusen tehistreenit olivat taas hyvin opettavaiset. Joskus ahtaasta raosta putkeen meneminen ei tahdo onnistua, kun kepit ovat liian lähellä.
Näin ohjaaja kommentoi treenejä HSKH:n agitehiksen blogissa.
Kaisanpäivän huiput
25.11.2014 Huipputehistreenien kouluttajana oli Janne Karstunen. Tänään oli minun ja Veikon kannalta melko haasteellinen treeni edessä. Paljon kohtia, joissa saa olla tarkkana rytmityksen ja linjausten kanssa. Juokseminen meiltä luonnistuu yhdessä hyvin, mutta rytmittäminen siihen kaupan päälle pitäisi pakan erittäin hyvässä jamassa.
Tämän illan treeni oli mielestäni erittäin täyteläinen. Rataan mahtui lähes kaikkea: kontakteja, keppejä, juoksemista, valssia, pakkovalssi, lähetyksiä mm. putkeen, niisto, persjättö, takaakiertoa… Todella monipuolinen ja kaiken lisäksi esteitä oli 33 kappaletta. Tänään päästiin myös treenaamaan omaa fyysista kuntoa ja juoksemista, kuinka pitkälle kantti kestää. Päästiin myös juoksemaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ihan väsyneenä ja ready-to-give-in, mutta silti tehtiin Veikon kanssa hyvää rataa.
Haasteena meillä on nykyään Veikon kanssa lähdöt. Ikinä ei kuunaan ole koira varastanut, kunnes se n. puoli vuotta sitten keksi, että minkä takia minä täällä istun. Sen jälkeen se on pari kertaa varastanut ja nykyään yritän rauhoittaa Veikoa ennen rataa ja saada sen istumaan kunnolla. Meillä oli myös haasteena esim. A:n jälkeiset hypyt 14,15 ja miten saada koira putkeen 16. Hypyt piti saada rytmitettyä hyvin, käännettyä tiukasti sekä ohjattua oikealla linjalla putkeen. Tässä kohtaa minä itse tein aina turhan hätiköidyn ratkaisun.
Tämän päivän treeni oli tosi positiivinen. Janne Karstunen on todella pätevä kouluttaja, joka ottaa koirakon taitoja monipuolisesti huomioon. Aina löytyy hyviä treenikohteita, ja kello menee aina loppuun asti nopeasti, ja silti Jannella riittää aikaa keskustella ja kouluttaa.
Näin agility-treenien ulkopuolelle meille kuuluu myös hyvää. Ensi keväälle minulla on itselleni muita suunnitelmia, kun muutan puoleksi vuodeksi Itävaltaan. Tällöin koirat saavat jäädä kotioloihin taukoilemaan agilitystä ja pitämään ns. vuorotteluvapaata :) Katsellaan uudestaan ensi kesänä, että kuinka kiihkeällä innolla koirat palaavat agilitykentille!
Hilary pääsi kooikereitten agilitykoulutukseen, joka pidettiin Naurava Koira -agilityareenalla Rihimäellä ja kouluttajana oli Lotta Vuorela. Hilary teki radasta valikoituja pätkiä ja oli hieno pieni agilitykoira. Kiitos myös Pialle, joka hoiti käytännön järjestelyt ja teki tämän mahdolliseksi.
Hilaryn kuvat otti Ruudolfin isäntä Ville Ruth, kiitos!
Mä tein itse pussin!
Kannattaa hyppää korkealle, kun musta tulee kohta medi!
Kävimme Turussa ATT:llä kisaamassa. Halli ei ollutkaan niin lämmin mitä sen muistimme olevan, onneksi sekä koirilla että ihmisillä oli takkeja mukana mitä pitää päällä. Hilary hengaili ja tapasi Yegon, joka oli ensin kovin jännittävä. Mittaisin myös Hilaryä (kun pöytä ja mitta oli siinä valmiina) ja nyt oli varvastellen 40,5 cm mutta uskon olevan kyllä sen 40 cm eli erittäin medikoira. Tänään olikin Hilaryn 17 kk päivä - matkoilla ja agilityturistina Turussa.
Ensmmäiselle radalle lähdettäessä Veikolla oli kierrokset tapissa eikä pantaa meinannut edes saada päästä pois. Korvattomuus ei tiennyt hyvää ja hylly tulikin jo kolmannelle esteelle. Loppuradan Veiko sai kaasutella liian energiat pois.
Toiselle radalle lähdettäessä Veikolla oli jo korvatkin mukana. Onneksi. Radalta hieno nolla sijoituksella 2/43. Viimeiselle agiradalle vaihtui tuoamriksi Heidi Viitaniemi ja sieltä myös aikaa syövän hyppyjen arpomisen jälkeen myös nolla 5/41 sijoituksella. Ratahenkilöinä ahkeroivat Suvi ja KaisaS ja paikalla oli myös koohoja moneen lähtöön. Oli Aida, Robi, Rooney...
Nämä nollat olivat sitten ne viimeiset puuttuvat SM-nollat ensi vuodelle. Kahdeksan nollaa ja mukana on vielä kolmen kuukauden kisataukokin. Nollista on kolme tuplaa ja kolme nollaa hyppäreiltä, joista siis yksi hyppärinolla on SM-kisoja ajatellen ylimääräinen. Varmuus on ainakin kasvanut, eikä sitä tuplaa tarvitse enää metsästää viimeiseen hetkeen saakka, onneksi. Yksi tupla tuli Riksusta Kermisen radoilta ennen kesätaukoa ja kaksi on tullut nyt lokakuussa.
Päätimme harrastaa syksyistä maakuntamatkailua ja lähdimme kisoihin Poriin (Noormarkkuun). Paluumatkalla ohjaaja tiputettiin autosta Tampereelle minisyyslomailemaan. Eli toisin sanoen teilasimme kaksi kärpästä samalla reissulla...
WeCan vekotin Petteri, paikallinen monitoimimies
Ekalla agiradalla Veiko vapautti itsensä puomin alastulosta ja seuraavalle esteelle ohjaaja oli myöhässä, eikä radalta siis tulosta. Kaksi seuraavaa rataa olivat sujuvat ja näistä hyppäri oli ohjaajasta vielä mukavampi profiililtaan, kuin edeltävä agirata. Kaksi ensimmäistä rataa tuomaroi Timo Teileri ja viimeisen Hilpi Yli-Jaskari. Molemmat tuomarit olivat meille entuudestaa vieraita, Timoa olemme nähneet kisaamassa, mutta hänen radoillaan ei ole Veiko koskaan ollut. Molemmilta radoilta sijoitus oli kolmas.
Hilary oli sitä mieltä, että hallissa oli oudot äänet ja vähän ensin kummasteli niitä. Myöhemmin päivällä homma tuntui jo tutulta ja päivä oli Hilaryn mielestä ihan jees, kun pääsi vielä vähän leikkimään Rexin kanssa.
Tsau! Mä oon Rex! Kuka sä oot?
Hilary - Rex
Matkaan meni kaikkiaan 14 tuntia ja kyllä sitä 5.30 herätessään mietti harrastuksen mielekkyyttä, mutta saunan ja hyvin nukutun yön jälkeen sitä on jo menossa uudelleen... Onneksi paikalla oli myös toinen kenneläiti eli Anna-Kaisa mitäpä muuta, kuin talkoilemassa tyttärensä puolesta. Hyvä me äidit!