torstai 30. joulukuuta 2010

Koiranko tahdot?

Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan? Siitä lauma lähtee kasvamaan.

Seuraavaksi huomaat, että oletkin köyhä ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löysä. Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa, kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa. Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa. Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yks? Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi?

Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa, ei vielä yhden turkin hoito iltoja kai pilaa.Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa. Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa. Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää, lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää. Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?

Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan. Ei koirien määrälle ole ylärajaa ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa. Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää. Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää, paitsi koiratuttavat, joilla on samat kuviot nää.

Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää, kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää. Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset. Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset. Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?

Silloin Lempisessusi pään polvellesi painaa. Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa. Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten, yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen. Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää. Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla. Ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut, vaiva sekä huoli, paineita ja maksut. Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi. Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi. On maailmasi muuttunut, ei mikä enää sama, kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

- kirjoittaja tuntematon -

tiistai 28. joulukuuta 2010

Uimamaisteri


Veiko kävi tänään uimassa Hyvinkään Koirakylpylä Onnekoirassa. Veikolle oli varattu myös uittaja, koska olimme paikalla ensimmäistä kertaa. Ensin Veiko kävi lämpimässä suihkussa ja siirryimme veräjän taakse itse allasosastolle. Veiko sai ylleen pelastusliivit, jotta uittajalla oli 'kahva' ja siten ote Veikoon.

Veikoa piti ensin aluksi auttaa rampilta altaaseen, kun Henrika ja emäntä kävelivät altaan reunalla. Veiko ui hienosti, kun ottaa huomioon kuinka harvat uintimahdollisuudet täällä kuivalla maalla Puistolassa ovat. Meidän perheen mökkipaikallakaan ei pääse uimaan, sillä siellä ei ole sellaista rantaa että siitä pääsisi uittamaan koiraa.

Veiko sai jopa pikkuisen dummyn tuotua altaan reunalle ja reippaana poikana ui ohi muitten pallojen ja lelujen. Meidän Veiko ei siis ole vesilelujen noutaja vaan uiva spanieli :)

Veikon uintivideota voi katsella täältä ja kuvia on lisää täällä.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Helsinki Winner




Veiko & Henrika, kuva: Elisa Karhu


Veiko lähti lauantaina aamuvarhaisella kohti Messukeskusta ja Helsinki Winner näyttelyä. Koska keli oli varsin luminen ja parkkipaikkoja tunnetusti tosi vähän, päätettiin että Jukka vie emännän ja Veikon Messariin ja hakee sitten päivän päätyttyä. Henrika tuli paikalle junalla vähän ennen kooikerkehän alkamista. Kävimme juupas/eipäs keskustelua kumpi menee kehään Veikon kanssa ja Henrikan perustelut voittivat tällä kertaa. Hienosti Henrika hoitikin homman! Valioluokan 7 uroksesta vain Uffelle ja Veikolle erit, muille eh. Veiko sijoittui vielä pu-luokassa joten päivän tulos oli lopuksi eri2, pu4.




Valioluokan urokset, kuva: Elisa Karhu




Veiko & Henrika, kuva: Anne Hirvonen


Kehää ennen ja jälkeen ehdimme shoppailla Veikolle ruokaa ja namia. Spanieliliiton standillä kävimme katsomassa mahtavan kuvashown, jossa esiintyi myös meidän V. Clubrekisterin päivitysosakin kotiutui Saijan tuomana Hollannin reissultaan.

Sunnuntaina Helsinki V-10 näyttelyn sijaan emäntä pääsikin ylitöihin, arvatkaa kummassa olisin ollut mieluummin? Ja arvaa harmittiko... Onneksi illalla pääsimme Sannan agitreeneihin. Paikalla olivat vain vesikoira Teppo ja Veiko. Aikaa oli kummallekin koirakolle kerrankin riittävästi ja hyvä fiilis oli treenien jälkeen. Hymy huulilla saatoimme lähteä kotiin ja valmistautua tiukkaan työviikkoon...

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Pakkasta ja reeniä...

Mennyt viikko on ollut ihan täyttä talvea ja pakkaastakin on ollut yli 10 astetta monena päivänä. Lumi on vielä puhdasta täällä Helsingissäkin ja menneellä viikolla tuli käytyä muutaman kerran Heikinlaakson koirapuistossa, kun se on vielä siisti. Koirapuistoista puolet on ylämäkeen nousevaa rinnettä, joten kovin liukkaalla ei sinne kannata mennä.

Veikon kanssa samassa taloyhtiössä asuva Cia bokseri on pitänyt juoksujaan nyt pari viikoa ja sekös saa pojan piippaamaan. Yksi päivä Veiko istui nenä rutussa olohuoneen oven lasia vasten ja vinkui, kun ihana Cia käveli pihan poikki!

Perjantaina Henrika oli koirapuistossa Veikon kanssa ja tapasivat siellä leikatun bichon frisé Sakun. Veikolla ja Sakulla sujui leikit hyvin, mitä nyt loppuajasta Veiko yritti astua Sakua... illalla kotoan oltiinkin niin rauhallista koiraa. Emäntä sen sijaan vietti pe-la Lauran kämpillä Hervannassa. Kävimme ostoksilla ja saimme ne puuttuvat verhotkin ostettua. Lauran pitää vain enää ommella ne :) Lauran jääkaappiin ostettiin sulkapallojen kaveriksi ruokaa ja pakastimeen toin marjoja Helsigistä. Nyt kelpaa taas opiskella ja pärjää noilla ruuilla jouluun asti, jolloin Laura tulee kotikotiin joulun viettoon.

Tänään pääsimme paukkupakkasista huolimatta hakutreeneihin ja kyllä oli taas kaikilla paikalla olleilla koirilla tosi kivaa. Veikokin haki maalimiehet innokkaasti ja ensimmäiselle maalimiehelle osasi haukkua jo ennen kuin sitä pyydettiinkään. Selvästi Veikon mieleen tämä hakujuttu!

Illalla oltiin agin hallitreeneissä ja hienosti riitti virtaa sekä Veikolla että Henrikalla. Varsinaisia Henrikan juoksupätkiä ei vielä oteta mukaan, mutta hyvin Veiko irtoaa eteenpäin vaikka ohjaaja tulisi vähän perästä päin. Hienoja vaikeita keppikulmiakin tuli tehtyä!