Su-ma yö oli levotonta, sekä Henrika että Veiko vikisivät. Kellon kanssa herättiin kolmen tunnin välein lääkitsemään. Ja muistin itsekin jopa keskellä yötä huuhtoa kättäni.
Veikon kanssa käytiin lääkärissä poistamassa toinen dreeni vatsan alta. Reippaasti Veiko meni lääkärille sisään. Veiko oli nostettava pöydälle ja toimenpiteen jälkeen, kun Veiko laskettiin lattialle oli selkeästi särkevä kun vaelteli ennen kuin asettui makuulle huoneen ovelle.
Viikistä haettiin röntgenlääkärin lausunto, jonka mukaan 10. kylkiluu on murtunut eikä muiden murtumien mahdollisuutta suljettu pois. Eläinlääkärin mielestä tilanne ei ole paha, koska koira kävelee... No, Viikin mittapuun mukaan pahasti loukkaantunut koira ei enää edes kävele.
Emäntä haki vielä vuotavalle kädelleen sairaslomaa ja jatkamme huuhteluita ja ylhäällä pitämistä.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Sunnuntai
Veiko vietti rauhallisen pyhäpäivän, ruoka maistui ja välillä viilennettiin oloa märällä pyyhkeellä. Juuri nyt emme osaa arvostaa näitä ulkolämpötiloja, no kai se on parempaa kuin vesisade kuitenkin.
Aamupäivä meni torkkuessa, kun tuli viime yönä tehdyksi se päivystyreissu Henrikan kanssa. Ja Makuunin videohoitoa jatkettiin Henrikalle ja vähän taas on syöty soppaa ja jätskiä. Lääkkeistä tuleva huono olo on vaan kovin ärsyttävää. Tietää kyllä, että pitää syödä mutta kun ei vaan voi. Tessun kanssa juteltiin puhelimessa ja tätä samaa sanoi tätikin...
Laura imuroi koko kämpän eikä Veiko korvaansa lotkauttanut moiselle, melkein piti nostaa pois imurin alta. Iltalenkillä piti kakoille potkia maata peitoksi ja merkkailtiin jo useampi heinäntupsuja nuuskuttelujen kera. Ulos meneminen on ihan ok, ehkä väsynyttä mutta ulkona mennään melko normaalisti, vauhtia pitää kyllä rajoittaa. Ja nappulakippoon uppoava mitta sai jo Veikon melko nopeasti paikalle, vaikka ruuan kerjääminen ja jääkaapin avaaminen eivät vielä aiheuta salamareaktioita niin pari kertaa tuli nopeasti paikalle, kun kuuli että on herkkua jaossa. Tänään jätettiin tulehduskipulääkkeestä annokset sekä aamulla että illalla puoleen. Ylva sanoi, ettei sitä kannata lopettaa kuin seinään vaan tiputtaa annos vähitellen. Ja huomenna pitäisi tulehduskipulääkkeestä olla viimeiset tabletit, kun sitä ei saa syödä viittä päivää enempää.
Aamupäivä meni torkkuessa, kun tuli viime yönä tehdyksi se päivystyreissu Henrikan kanssa. Ja Makuunin videohoitoa jatkettiin Henrikalle ja vähän taas on syöty soppaa ja jätskiä. Lääkkeistä tuleva huono olo on vaan kovin ärsyttävää. Tietää kyllä, että pitää syödä mutta kun ei vaan voi. Tessun kanssa juteltiin puhelimessa ja tätä samaa sanoi tätikin...
Laura imuroi koko kämpän eikä Veiko korvaansa lotkauttanut moiselle, melkein piti nostaa pois imurin alta. Iltalenkillä piti kakoille potkia maata peitoksi ja merkkailtiin jo useampi heinäntupsuja nuuskuttelujen kera. Ulos meneminen on ihan ok, ehkä väsynyttä mutta ulkona mennään melko normaalisti, vauhtia pitää kyllä rajoittaa. Ja nappulakippoon uppoava mitta sai jo Veikon melko nopeasti paikalle, vaikka ruuan kerjääminen ja jääkaapin avaaminen eivät vielä aiheuta salamareaktioita niin pari kertaa tuli nopeasti paikalle, kun kuuli että on herkkua jaossa. Tänään jätettiin tulehduskipulääkkeestä annokset sekä aamulla että illalla puoleen. Ylva sanoi, ettei sitä kannata lopettaa kuin seinään vaan tiputtaa annos vähitellen. Ja huomenna pitäisi tulehduskipulääkkeestä olla viimeiset tabletit, kun sitä ei saa syödä viittä päivää enempää.
Lauantai
Tänään olimme tosi hiljakseen vain kotona, mitä nyt emäntä ja isäntä kävivät seinän takana onnittelemassa valkolakin saanutta Annikaa. Henrikaa kurkku vaivasi huolella ja la-su välisenä yönä lähdimme kolmen jälkeen käymään HUS korvaklinikan päivystyksessäkin. Kurkku näyttää siltä kuulemma kun pitääkin, kun nielu- ja kitarisaleikkauksesta on 6 päivää. Huono olo on alituinen seuralainen ja vatsaa ovat kuormittaneet tuhdit kipulääkkeet. Kipulääkkeitä tarvitaan, että voi niellä ja ne käyvät mahaan. Veiko kävi vain pienillä pissa/kakkalenkeillä ja hellettä helpotettiin kastelemalla pyyhettä ja koiran vatsaa. Vatsaa myös huuhdeltiin kaksi kertaa 5 min Ylvan ohjeiden mukaan. Näytti helpottavan Veikon oloa. Laura päivysti Veikon kanssa sillä aikaa, kun emäntä ja Henrika kävivät lääkärireissullaan. Kaikennäköistä hiipparia olikin liikenteessä öisessä Helsingissä. Öisin Veikolla on yllään Henskun vanha tpaitaviritys, kun muovitötterö aiheuttaa enemmän paniikkia kuin siitä olisi vastaavaa hyötyä. On se kumma kun neljän tunnin yöunilla jaksaa, vai jaksaako?
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Perjantain ihmis- ja eläinlääkärit
Yöllä oli levotonta, kun Veiko läähätteli ja kuljeskeli rauhattomasti mutta aamulla Veiko oli jo melko rauhallinen. Ulkoilimme ensimmäisen kerran jo reilusti ennen kuutta. Aamulenkillä oli pupukevennys ja tietenkin irtokoira Hessu (russeli), mutta se tajusi pysyä meistä kaukana sekä pari muuta koiraa jotka ohitimme kaukaa eikä niihin Veiko kiinnittänyt edes huomiota. Veiko söi aamruokansa ja lääkkeet makkaran sisällä.
Oma käteni oli punainen, turvoksissa ja siihen oli muodostumassa verisuonen kohdalle punainen viiva. Varasin ajan työterveyslääkäriltä ja sain labrassa luovuttaa putkellisen verrta. Tulehdusarvot ovat koholla ja antibiootti (roxitromycin Surlid) meni vaihtoon. Tilalle tuli 2 antibioottia yhdistelmällä Flagyl (1x3 pvä) ja Tavanic (1x2 pvä). Ja sairaslomaa vielä maanantai ja silloin uudelleen lääkärille. Ohjeeksi sai käden puhdistamisen (tietty sitä on jo tehtykin) ja sen pitämisen kohoasennossa.
Veiko pääsi iltapäivällä käymään Pakilassa Eläinlääkäriasema Tikissä. Saimme ensi varmistaa, että odotushuone oli tyhjä eikä vastaanotolla ollut muita koiria ja pääsimme sisään löysällä hihnalla. Ylva ensin rapsutteli Veikoa ja rauhoitteli sitä. Oikeassa kyljessä ollut dreeni oli jo ihan kuiva ja Ylvan mielestä sen saattoi poistaa. Jauhelihaa syötiin aina rapsutusten ja hoitojen välillä ja siitä Veiko piti erityisesti. Veiko nostettiin pöydälle ja Henrika piti huolta etupäästä ja oikeasta etujalasta ja minä halasin koko koiraa. Veiko seisoi paikoillaan rauhallisena ja Ylva sai putsata haava-alueen ja poistaa dreenin eikä inahdustakaan kuulunut. Tämän jälkeen Veiko laskettiin lattialle ja Ylva puhdisti myös mahanalusen, kun tarkoitus oli saada Veikolta pissanäyte ilman ylimääräisiä dreenistä valuvia tippoja. Veiko seisoi tämän hoitotoimenpiteen ajan lattialla löysällä hihnalla. Ja palkaksi tuli taas jauhelihaa.
Kävimme pissalla eläinlääkärin edessä ja toisella koivellisella saatiin purkkiin sen verran pissaa, että sen saattoi tutkia. Myös emännän sormet saivat osansa näytteestä. Pissanäyte oli ihan puhdas. Veiko sai jäädä Henrikan kanssa ulos auton viereen häkkiin odottamaan ja kävin hoitamassa maksut sisällä ja sain taas hyviä hoito-ohjeita. Ihana Ylva. Täytyy kyllä edelleen todeta, että on eroa eläinlääkärillä ja Eläinlääkärillä. Veikolle jäi tästä käynnistä niin hyvä mieli, kuin vain voi lääkärissä käynnistä jäädä ja näin myös meille ihmisillekin.
Toki Viikin hoito on myös hyvää ja siellä työskennellään ison paineen alla ja kiireessä, joten ymmärrettävästi siellä ei vain yksinkertaisesti ole aikaa miettiä minkälainen mieli koiralle jää tutkimuksista. Viikissä emme tavanneet noina kahtena päivänä kertaakaan kahta kertaa samaa ihmistä (tai no, näin yhden hoitsun sekä ke että to, mutta se ei sitten hoitanut meitä kuin vain ke). Torstain huippu oli kyllä hoitaja joka kysyi meiltä ohjeita ja halusi keskustella kanssamme ruotsiksi. No, pakko oli keskustella englanniksi, kun hän ei osanut niin hyvin suomea! Suomenkielläkin on riittävän haastavaa kertoa koiran vaivoista, kun ollaan ensi kerran traumapotilaan kanssa lääkärissä, saati sitten se ettei ole yhteistä kieltä hoitajan ja asiakkaan välillä.
Illalla Veiko söi jauhikseen käärityt lääkkeet ja ruoan. Illasta Veiko oli selkeästi tosi levoton ja yritimme helpottaa oloa suihkuttamalla vatsaa lämpimällä vedellä Ylvan ohjeiden mukaan. Yhdeksältä käytiin pissalla ja oli pakko antaa vielä toista rauhoittavampaa lääkettä, kun Veiko vain vaelsi ja vaelsi ja oli selkeäsi kipeä. Yö meni alkuosin rauhattoman koiran kanssa ja kyllä jossain kohdissa huomasin, että olin torkahtanutkin. Henrikalla on kurkku tosi kipeä ja siihen syö kahta särkylääkettä ja nyt säteilee kivut jo korviin ja sitä osattiin odottaa leikkausohjeitten mukaan jossain vaiheessa tulevaksi.
Lauantaina aamulla taisi olla puoli viiden pintaan käytiin Veikon kanssa pissalla ja kakalla ihan etunurmikolla ja palattiin takaisin torkkumaan. Kahdeksalta sai Veiko taas ruokaa ja lääkeet. Nyt aamupäivän tähän mennessä on ollut rauhallinen ja malttaa nukkua tuossa olohuoneen lattialla olevalla patjallaan.
Oma käteni oli punainen, turvoksissa ja siihen oli muodostumassa verisuonen kohdalle punainen viiva. Varasin ajan työterveyslääkäriltä ja sain labrassa luovuttaa putkellisen verrta. Tulehdusarvot ovat koholla ja antibiootti (roxitromycin Surlid) meni vaihtoon. Tilalle tuli 2 antibioottia yhdistelmällä Flagyl (1x3 pvä) ja Tavanic (1x2 pvä). Ja sairaslomaa vielä maanantai ja silloin uudelleen lääkärille. Ohjeeksi sai käden puhdistamisen (tietty sitä on jo tehtykin) ja sen pitämisen kohoasennossa.
Veiko pääsi iltapäivällä käymään Pakilassa Eläinlääkäriasema Tikissä. Saimme ensi varmistaa, että odotushuone oli tyhjä eikä vastaanotolla ollut muita koiria ja pääsimme sisään löysällä hihnalla. Ylva ensin rapsutteli Veikoa ja rauhoitteli sitä. Oikeassa kyljessä ollut dreeni oli jo ihan kuiva ja Ylvan mielestä sen saattoi poistaa. Jauhelihaa syötiin aina rapsutusten ja hoitojen välillä ja siitä Veiko piti erityisesti. Veiko nostettiin pöydälle ja Henrika piti huolta etupäästä ja oikeasta etujalasta ja minä halasin koko koiraa. Veiko seisoi paikoillaan rauhallisena ja Ylva sai putsata haava-alueen ja poistaa dreenin eikä inahdustakaan kuulunut. Tämän jälkeen Veiko laskettiin lattialle ja Ylva puhdisti myös mahanalusen, kun tarkoitus oli saada Veikolta pissanäyte ilman ylimääräisiä dreenistä valuvia tippoja. Veiko seisoi tämän hoitotoimenpiteen ajan lattialla löysällä hihnalla. Ja palkaksi tuli taas jauhelihaa.
Kävimme pissalla eläinlääkärin edessä ja toisella koivellisella saatiin purkkiin sen verran pissaa, että sen saattoi tutkia. Myös emännän sormet saivat osansa näytteestä. Pissanäyte oli ihan puhdas. Veiko sai jäädä Henrikan kanssa ulos auton viereen häkkiin odottamaan ja kävin hoitamassa maksut sisällä ja sain taas hyviä hoito-ohjeita. Ihana Ylva. Täytyy kyllä edelleen todeta, että on eroa eläinlääkärillä ja Eläinlääkärillä. Veikolle jäi tästä käynnistä niin hyvä mieli, kuin vain voi lääkärissä käynnistä jäädä ja näin myös meille ihmisillekin.
Toki Viikin hoito on myös hyvää ja siellä työskennellään ison paineen alla ja kiireessä, joten ymmärrettävästi siellä ei vain yksinkertaisesti ole aikaa miettiä minkälainen mieli koiralle jää tutkimuksista. Viikissä emme tavanneet noina kahtena päivänä kertaakaan kahta kertaa samaa ihmistä (tai no, näin yhden hoitsun sekä ke että to, mutta se ei sitten hoitanut meitä kuin vain ke). Torstain huippu oli kyllä hoitaja joka kysyi meiltä ohjeita ja halusi keskustella kanssamme ruotsiksi. No, pakko oli keskustella englanniksi, kun hän ei osanut niin hyvin suomea! Suomenkielläkin on riittävän haastavaa kertoa koiran vaivoista, kun ollaan ensi kerran traumapotilaan kanssa lääkärissä, saati sitten se ettei ole yhteistä kieltä hoitajan ja asiakkaan välillä.
Illalla Veiko söi jauhikseen käärityt lääkkeet ja ruoan. Illasta Veiko oli selkeästi tosi levoton ja yritimme helpottaa oloa suihkuttamalla vatsaa lämpimällä vedellä Ylvan ohjeiden mukaan. Yhdeksältä käytiin pissalla ja oli pakko antaa vielä toista rauhoittavampaa lääkettä, kun Veiko vain vaelsi ja vaelsi ja oli selkeäsi kipeä. Yö meni alkuosin rauhattoman koiran kanssa ja kyllä jossain kohdissa huomasin, että olin torkahtanutkin. Henrikalla on kurkku tosi kipeä ja siihen syö kahta särkylääkettä ja nyt säteilee kivut jo korviin ja sitä osattiin odottaa leikkausohjeitten mukaan jossain vaiheessa tulevaksi.
Lauantaina aamulla taisi olla puoli viiden pintaan käytiin Veikon kanssa pissalla ja kakalla ihan etunurmikolla ja palattiin takaisin torkkumaan. Kahdeksalta sai Veiko taas ruokaa ja lääkeet. Nyt aamupäivän tähän mennessä on ollut rauhallinen ja malttaa nukkua tuossa olohuoneen lattialla olevalla patjallaan.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Kaikkein paskin päivä, osa II
Aamukahvin jälkeen päätimme puhdistaa kolmen hengen voimin Veikon haavat ohjeen mukaan. Veikon vasempaan kylkeen oli noussut pieniä kuhmuja joita siinä ei mielestäni edellisenä iltana/yöllä vielä ollut. Tulimme siihen tulokseen, että ne on näytettävä lääkärille ja pakkasimme Veikon häkkiin ja nostimme häkin autoon ja matkasimme takaisin Viikkiin.
Viikissä oli ainakin 7 koiraa jonossa, joten odottelmme melkein 2 tuntia, ennen kuin mitään tapahtui. Kävimme ulkona pissattamassa Veikoa ja löysimme Viikin Gardeniasta kahvilan ja ostimme jäätelöt, kun niitä on Henrikalle ihan määrätty nyt lääkkeeksikin. Veikon tutki ensin hoitaja ja piti laittaa kuonokoppaakin, kun Veikon kylki oli tosi arka. Lääkäri saapui taas pitkän odottelun jälkeen (hyvä syy, elvytystehtävä) ja totesi, että yhdessa vasemmanpuoleisessa kylkiluussa saatttaa olla murtuma. No, Veikoa rauhoiteltiin lisää ja pistettiin tippaletkun paikka nyt vasempaan etutassuun (eilen oli oikeassa). Omin jaloin rauhoitettu Veiko lähti röngeniin. Röntgenlääkäri vahvistaa vielä kuvat, ei vaan ollut tänään paikalla, mutta murtumaepäily nyt on ainakin. Pääsimme melkein kuuden tunnin lääkärireissun jälkeen taas kotiin. Illalla Veikolle maistuivat nakkiin käärityt iltalääkkeet ja oma ruoka. Parit lyhyet pissareissut tehtiin. Mitähän sitten ensi yönä tai huomenna. Oma pää on niin raskas vit......sta, ettei mitään rajaa.
Skannasin laskut ja laiton ne hyökänneen koiran omistajalle. Lupasi maksaa ne asap. Hän otti itse vastuun koiransa teoista, siitä voi nostaa hänelle hattua. On myös luvannut tulla treeniavuksi, sitten ja toivottavasti kun sitä vielä tarvitaan.
Kotona isäntä oli tehnyt ruokaa ja pessyt pyykit, kyllä meidän kelpaa.
Viikissä oli ainakin 7 koiraa jonossa, joten odottelmme melkein 2 tuntia, ennen kuin mitään tapahtui. Kävimme ulkona pissattamassa Veikoa ja löysimme Viikin Gardeniasta kahvilan ja ostimme jäätelöt, kun niitä on Henrikalle ihan määrätty nyt lääkkeeksikin. Veikon tutki ensin hoitaja ja piti laittaa kuonokoppaakin, kun Veikon kylki oli tosi arka. Lääkäri saapui taas pitkän odottelun jälkeen (hyvä syy, elvytystehtävä) ja totesi, että yhdessa vasemmanpuoleisessa kylkiluussa saatttaa olla murtuma. No, Veikoa rauhoiteltiin lisää ja pistettiin tippaletkun paikka nyt vasempaan etutassuun (eilen oli oikeassa). Omin jaloin rauhoitettu Veiko lähti röngeniin. Röntgenlääkäri vahvistaa vielä kuvat, ei vaan ollut tänään paikalla, mutta murtumaepäily nyt on ainakin. Pääsimme melkein kuuden tunnin lääkärireissun jälkeen taas kotiin. Illalla Veikolle maistuivat nakkiin käärityt iltalääkkeet ja oma ruoka. Parit lyhyet pissareissut tehtiin. Mitähän sitten ensi yönä tai huomenna. Oma pää on niin raskas vit......sta, ettei mitään rajaa.
Skannasin laskut ja laiton ne hyökänneen koiran omistajalle. Lupasi maksaa ne asap. Hän otti itse vastuun koiransa teoista, siitä voi nostaa hänelle hattua. On myös luvannut tulla treeniavuksi, sitten ja toivottavasti kun sitä vielä tarvitaan.
Kotona isäntä oli tehnyt ruokaa ja pessyt pyykit, kyllä meidän kelpaa.
Kaikkein paskin päivä ikinä!
Olin eilen menossa Veikon kanssa tokokurssille Ojankoon. Olimme paikalla sopivasti ennen kuutta ja ajattelin pissattaa Veikon ennen tuntia. Kävelimme Ojangon kentän vasenta laitaa missä autoja on parkissa rivissä ja niissä lähes kaikissa koiria. Olimme menossa ohittamaan autoa joka oli vasemmalla parkissa, auton takakontin reunalla istui nainen, jolla oli autossa beagleuros (hoitokoira ja flexillä kiinni) sekä oma rotikkauros irti takakontissa ja auton edessä makasi naisen musta sekarotuinen narttu. Lähdin ohittamaan autoa oikealta reilulla etäisyydellä ja Veiko oli oikealla puolellani. Sekunnissa beagle sikosi autosta rotikka seuranaan suoraan Veikon niskaan.
Tilanne oli ohi muutamassa sekunnissa. Tämän kaltaisia ohituksia tehdään useita joka päivä treenikenttien ja kisojen yhteydessä, ihan normi tilanteita meille joka ikiselle. Koirat saatiin aika nopeasti irti toisistaan ja lähdin paniikissa olevan Veikon kanssa takaisin omalle autolle ja nainen keräsi koiransa omaan autoon. Sain hänen yhteystietonsa ja toko-opekin oli siinä auttamassa, kun Veiko hyppäsi suoraan auton takakonttiin häkin viereen pieneen nurkkaan, kun en ehtinyt avata sille häkin ovea. Lähdin ajamaan suoraan kohti Viikkiä soitettuani ensin Henrikalle. Henrika tuli perästä taxilla Viikkiin mukanaan mm. puhtaita pyyhkeitä.
Veiko sai puremat sekä oikean etujalan taakse, että vasemman takajalan eteen vatsaan ja nivusiin. Viikissä Veiko oli pakko rauhoittaa tutkimusten ajaksi ja kahteen isoimpaan puremaan laitettiin dreeniletkut. Yksi siis oikean etujalan takana ja toinen vasemmalla nivusissa pippelin vieressä. Veikon mentyä hoidettavaksi kehoitti eläinlääkäri minua menemään itse lääkäriin.
Jatkoimme Henrikan kanssa Dextran päivystykseen ja jos olisin tiennyt millaista siellä on, niin olisin mennyt Töölön Mehiläiseen. Henrika ehti juuri Munkkivuoren ostarin K-kauppaan ostamaan jätskiä ja juotavaa, kun ei maanantaisen nielu-ja kitarisaleikkauksen takia voi syödä vielä muuta. Henskulta oli tietenkin unohtunut omat kipulääkkeet kotiin, kun lähti tulemaan kohti Viikkiä (vain tietynmallinen pieni kipulääke menee kurkusta läpi). Loppuillasta Henrika lopetti puhumisen, kun se sattui liikaa, mutta oli hienosti Veikon tukena. Olen ylpeä Henskusta, joka omia kipujaan kaihtamatta tuli apuun. No, aikamme Dextrassa oltuamme lääkäri kävi ja totesi ettei kädessäni olevia reikiä tikata tai edes teipata, puhdistus ja kotiin. No, Dextraan tuli mies jolla oli verta vuotava jalkaterä ja iso lammikko tuli lattialle. Miehen takia paikalla kävi myös poliisipartio. Melkoista härdelliä tuolla lääkäriasemalla. Suoraan Dextrasta palasimme takaisin Viikkiin, jossa Veiko kotiutui hieman ennen puolta yötä. Veiko oli ihan tokkurassa ja melkein hyppäsi autosta vaikka kuinka sitä varoimme. Käytimme Veikoa asioillaan ja Henrika sai kipulääkkeensä.
Vielä yksi reissu oli tehtävä. Ajoin Mannerheimintien päivystävään Ýliopiston apteekkiin ja taisin olla siellä joskus yöllä yhden jälkeen. Onneksi siellä sentään palvelu pelasi nopeasti. Ja sitten takaisin kotiin ja suihkuun. Veikoa varten viritettiin sohvasängyn patja lattialle ja jäin siihen nukkumaan ja Veikoa vahtimaan. Veikolle pantiin ensin kauluri kaulaan, mutta paniikin takia vaihdoimme kaulurin isoon t-paitaan, jonka viritin takajalan takaa kanttinauhalla kiinni - vähän kuin lasten potkupuvun. Reilut tunti unta ja Veiko halusi uudelleen ulos. Kolmesta vähän yli puolen seitsemän saimme nukuttua koiranunta. Sitten kävin Veikon kanssa aamupissalla ja kakalla lyhyesti korttelin ympäri. Veikon otti antibiootin (Synulox 1,5 tbl x 2) ja tulehduskipulääkkeen (Rimadyl 0,5 tbl x 2) tosi hienosti lenkkimakkaraan piilotettuna ja aamusapuskaa sitten näiden päälle. Torkuttiin vielä hetki ja sitten noustiin.
Tilanne oli ohi muutamassa sekunnissa. Tämän kaltaisia ohituksia tehdään useita joka päivä treenikenttien ja kisojen yhteydessä, ihan normi tilanteita meille joka ikiselle. Koirat saatiin aika nopeasti irti toisistaan ja lähdin paniikissa olevan Veikon kanssa takaisin omalle autolle ja nainen keräsi koiransa omaan autoon. Sain hänen yhteystietonsa ja toko-opekin oli siinä auttamassa, kun Veiko hyppäsi suoraan auton takakonttiin häkin viereen pieneen nurkkaan, kun en ehtinyt avata sille häkin ovea. Lähdin ajamaan suoraan kohti Viikkiä soitettuani ensin Henrikalle. Henrika tuli perästä taxilla Viikkiin mukanaan mm. puhtaita pyyhkeitä.
Veiko sai puremat sekä oikean etujalan taakse, että vasemman takajalan eteen vatsaan ja nivusiin. Viikissä Veiko oli pakko rauhoittaa tutkimusten ajaksi ja kahteen isoimpaan puremaan laitettiin dreeniletkut. Yksi siis oikean etujalan takana ja toinen vasemmalla nivusissa pippelin vieressä. Veikon mentyä hoidettavaksi kehoitti eläinlääkäri minua menemään itse lääkäriin.
Jatkoimme Henrikan kanssa Dextran päivystykseen ja jos olisin tiennyt millaista siellä on, niin olisin mennyt Töölön Mehiläiseen. Henrika ehti juuri Munkkivuoren ostarin K-kauppaan ostamaan jätskiä ja juotavaa, kun ei maanantaisen nielu-ja kitarisaleikkauksen takia voi syödä vielä muuta. Henskulta oli tietenkin unohtunut omat kipulääkkeet kotiin, kun lähti tulemaan kohti Viikkiä (vain tietynmallinen pieni kipulääke menee kurkusta läpi). Loppuillasta Henrika lopetti puhumisen, kun se sattui liikaa, mutta oli hienosti Veikon tukena. Olen ylpeä Henskusta, joka omia kipujaan kaihtamatta tuli apuun. No, aikamme Dextrassa oltuamme lääkäri kävi ja totesi ettei kädessäni olevia reikiä tikata tai edes teipata, puhdistus ja kotiin. No, Dextraan tuli mies jolla oli verta vuotava jalkaterä ja iso lammikko tuli lattialle. Miehen takia paikalla kävi myös poliisipartio. Melkoista härdelliä tuolla lääkäriasemalla. Suoraan Dextrasta palasimme takaisin Viikkiin, jossa Veiko kotiutui hieman ennen puolta yötä. Veiko oli ihan tokkurassa ja melkein hyppäsi autosta vaikka kuinka sitä varoimme. Käytimme Veikoa asioillaan ja Henrika sai kipulääkkeensä.
Vielä yksi reissu oli tehtävä. Ajoin Mannerheimintien päivystävään Ýliopiston apteekkiin ja taisin olla siellä joskus yöllä yhden jälkeen. Onneksi siellä sentään palvelu pelasi nopeasti. Ja sitten takaisin kotiin ja suihkuun. Veikoa varten viritettiin sohvasängyn patja lattialle ja jäin siihen nukkumaan ja Veikoa vahtimaan. Veikolle pantiin ensin kauluri kaulaan, mutta paniikin takia vaihdoimme kaulurin isoon t-paitaan, jonka viritin takajalan takaa kanttinauhalla kiinni - vähän kuin lasten potkupuvun. Reilut tunti unta ja Veiko halusi uudelleen ulos. Kolmesta vähän yli puolen seitsemän saimme nukuttua koiranunta. Sitten kävin Veikon kanssa aamupissalla ja kakalla lyhyesti korttelin ympäri. Veikon otti antibiootin (Synulox 1,5 tbl x 2) ja tulehduskipulääkkeen (Rimadyl 0,5 tbl x 2) tosi hienosti lenkkimakkaraan piilotettuna ja aamusapuskaa sitten näiden päälle. Torkuttiin vielä hetki ja sitten noustiin.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Nastolassa & Vääksyssä
Sunnuntaina Veiko ja Henrika kävivät kisaamassa kaksi vauhdikasta vaan ei ihan puhdasta rataa Nastolassa. Veikolla oli radoilla niiin hauskaa, ettei ihan radan alkuperäiset esteet riittäneet vaan piti tehdä parit omatkin. Ainakaan vauhdittomuudesta näillä radoilla ei voida puhua. Ekalta radalta tuli vain yksi nolla ja se meni onneksi kooikerille eli Ficolle ja Emilialle kera agisertin. Valitettavasti vFicon ideo on siltä jälkimmäiseltä radalta....
Kisan jälkeen kävimme Nastolan ABC:llä syömässä. Iltapäivästä kävimme Vääksyssä tapaamassa Keiraa ja seitsemää veljestä. Veiko joutui tämän vierailun ajan viettämään autossa. Onneksi oli pilvistä eikä autossa ollut kuuma odottaa. Veiko-raukka ei vaan tajunnut minkä takia olimme Vääksyssä. Veikon elämään tulee noin kahden viikon päästä kooikerinpentu ja nyt näyttää siltä, että yksi seitsemästä veljeksestä on muuttamassa meille. Silloin selviää sitten tarkemmin, että kuka heistä oli se miedän perheen suosikki.
Kisan jälkeen kävimme Nastolan ABC:llä syömässä. Iltapäivästä kävimme Vääksyssä tapaamassa Keiraa ja seitsemää veljestä. Veiko joutui tämän vierailun ajan viettämään autossa. Onneksi oli pilvistä eikä autossa ollut kuuma odottaa. Veiko-raukka ei vaan tajunnut minkä takia olimme Vääksyssä. Veikon elämään tulee noin kahden viikon päästä kooikerinpentu ja nyt näyttää siltä, että yksi seitsemästä veljeksestä on muuttamassa meille. Silloin selviää sitten tarkemmin, että kuka heistä oli se miedän perheen suosikki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)