Hrr... pakkasta!

Veikon helmikuu on mennyt normaalien arkiharrasusten parissa. Agilytreenejä 1-2 krt/vko ja rally-tokoa 1 krt/vko ovat pitäneet Veikon mielen virkeänä.

Kovat pakkaset ovat pienentäneet lenkkejä ja sisällä ollaankin temppuiltu ja aktivoitu kaikin mahdollisin tavoin. Meidän puolesta kevät ja kesä saisivat jo tulla!

Tänään lähtivät isäntä ja Henrika pienelle hiihtolomareissulle Hampuriin.Tässä vielä kesäinen Veiko piristämään ja jouduttamaan kevään ja kesän odotusta...

Kesäinen Veiko

10. - 13.02.2011 Sveitsin reissulla

Torstaina lähtivät emäntä ja isäntä ja pieni walesinpentu kohti Sveitsiä. Matkalla oli kolme tarkoitusta: viedä Marski uuteen kotiinsa Sveitsissä, tutustua van Eenthuis kennelin kooikereihin + Beatriceen sekä muuten vaan lomailla Zürichissä. Hulluilta päiviltä kannattaa aina varata matka sellaiseen paikkaan, jossa asuu kooikereita...

Pienen pennun matka Sveitsiin tuli mukaan matkajärjestelyihin vasta muutamaa viikoa ennen lähtöä. Pennun matka sujui niin hyvin, kuin vain voi toivoa. Marski hurmasi väkeä lentokentällä ja turvatarkastuksesta olisimme voineet viedä ihan mitä vaan, sillä aikaa kun virkailijat lepertelivät pennulle. Marski söi aamuruokansa kentällä ja ennen koneeseen nousua kävi pissalla ulkona ja nukahti saman tien omaan matkakassiinsa. Nousu ja lasku sujuivat hienosti, kun ei pentu edes inahtanut. Perille päästiin ja Beatricen ystävä oli meitä kentällä vastassa. Pentu pääsi pissalle ja autolla pääsimme jatkamaan matkaamme kohti Künteniä ja Beatricen kotia.

Beatricen luona koiralauma otti uuden tulokkaan innokkaasti haukkuen vastaan. Pieni Marski haisteltiin tarkasti ja vain yksi Bean kooikereista oli sitä mieltä, että pentu ei ole niin tervetullut. Takapihalla pentu pääsi juoksemaan nurmikolla ja tunnisti kyllä kaksi Bean walesinarttua saman rotuisiksi kun hän itse. Beatrice Näfillä on kotonaan 2 walesinarttua Lady & Jill sekä 5 kooikeria ja 7 hevosta. Melkoinen eläinlauma siis. Kooikerit olivat vanhimmasta nuorimpaan Aisha, Cathinca, Lindi, Melody ja Renske. Laumassa vallitsi selkeä järjestys ja vanhemmat koirat nuhtelivat Melodya, kun se komensi pikkuista Marskia.

Koirat olivat ehkä tukevammassa kunnossa, kuin mitä suomalaiset näyttelykunnossa olevat koirat, mutta luonteensa puolesta olivat oikein mukavia. Melody oli joukon varautunein ja pysyttelin koko ajan kauempana meistä.

Isäntä ja Renske

Aidan takana on taas kissa...

Beatrice saattoi meidät ystävällisesti hotellille ja jaksoimme vielä lähteä Zürichin keskustaan kävelemään ja syömään. Aikainen herätys ja tiukka päiväohjelma saivat meidät hyvissä ajoin takaisin hotellille ja unta ei tarvinnut kauaa hakea.

Perjantaina ja lauantaina kiertelimme ympäri kaupunkia yli +10 asteen lämpöisessä säässä, joten tuntui Suomen pakkasten jälkeen melkein kesältä. Suklaan hinta oli kohdallaan ja muutenkin oli melkoisen kallis kaupunki. Järjestelmällinen joukkoliikenne helpotti liikkumista ja ratikat kulkivat minuuttiaikataulun mukaan. Fonduetakin pääsimme maistamaan ja hyväähän se oli. Kaikkineen onnistunut reissu!

Top Dog Show Turussa

Menneellä viikolla Veikon harrastuksiin ja aktivoitiin tuli ihka uusi juttu - Rally-Toko. Veiko aloitti harrastamisen siis Rally-Tokon alkeiskurssilla. Mukavaa oli ja Veiko oli tosi innoissaan (mistäpä se ei olisi vielä tykännyt!).

Keskiviikkona lenkkeiltiin Cian kanssa. Koudan kentän lasten pulkkamäessä Jaana ja Cia seisoivat mäen päällä ja Veiko leikki viestinviejää. Veiko juoksi mäkeä ylös/alas riippumatta siitä huusinko mäen alla Ciaa vai Veikoa nimeltä. Tais olla vähän energiaa 'varastossa'.

Torstaina oltiin agitreeneissä ja Veikolla meni rata loistavasti. Harmittavasti vain Henrikan polvi ei pitänyt agista ollenkaan niin paljon. Pikkuhiljaa tässäkin siis edetään...

Lauantaina Veiko pääsi pelloille juoksemaan ja illalla pakattiin kassit Turun reissua varten. Veiko katsoikin parhaimmaksi nukkua kassin vieressä.

Sunnuntaina lähdimme Turkuun, josta ei suurta menestystä odotettu kahden tuomarinvaihdoksen takia. Tänään tuomaroi Tapio Eerola, jonka ankara tulos oli Veikolle hieno eri3, SA, pu3! Vain kolmelle urokselle SA! Nartut voitti teräsmummo Sally, Veikon äiti. Sally oli myös rop-vet ja velipuoli Uffe oli vsp ja Islalle sert/cacib (Wiialta). Ruuti aloitti näyttelyuransa ollen rop-pentu. Ruuti oli selvästi niin Bullbenz kuin vaan voi olla.

Illalla piti mennä vielä agiin, mutta Henrikalla oli noussut päivän aikana kuumetta joten se piti jättää väliin.

Kooikertapaaminen Haltialassa

Veiko tarkkaavaisena, kuva: Elisa Karhu

Pääkaupunkiseudun kooikerit kävivät tänään päivälenkillä Haltialan maastossa. Valitettavasti myös stadilaiset hiihtäjät olivat myös sankoin joukoin paikalla :(

Paikalle saatiin kuitenkin 6 koohoa: Leevi, Miko, Remus, Tessa, Veiko ja Huugon veli (täydennän nimen kun sen saan...) omistajineen. Kävelylenkki tietä ja kävelytietä sujui ihan hyvin, harmi vaan ettemme päässeet Haltialan metsäteille ollenkaan. Kaikkialla oli vain latuja! Yksikin himohiihtäjä kysyi minulta ja Suvilta, että on meillä mielenosoitus meneillään, kun ollaan ladulla. Joo, ehkä meillä oli pääkaupunkiseudun kooikermielenosoitus!

No, odotellaan sitten lumien sulamista ja päästää uudelleen lenkille. Koska kävelimme ajotietä ja kävelytietä pitkin oli koiratkin pakko pitää kytkettyinä ja toisaalta, matkassa vain yksi narttu (Tessa) ja muut olivatkin sitten uroksia.

Leevi, Miko, Veiko, Remus, Tessa kuva: Taina Sairio

Koiranko tahdot?

Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan? Siitä lauma lähtee kasvamaan.

Seuraavaksi huomaat, että oletkin köyhä ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löysä. Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa, kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa. Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa. Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yks? Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi?

Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa, ei vielä yhden turkin hoito iltoja kai pilaa.Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa. Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa. Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää, lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää. Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?

Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan. Ei koirien määrälle ole ylärajaa ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa. Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää. Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää, paitsi koiratuttavat, joilla on samat kuviot nää.

Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää, kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää. Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset. Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset. Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?

Silloin Lempisessusi pään polvellesi painaa. Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa. Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten, yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen. Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää. Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla. Ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut, vaiva sekä huoli, paineita ja maksut. Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi. Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi. On maailmasi muuttunut, ei mikä enää sama, kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

- kirjoittaja tuntematon -

Uimamaisteri

Veiko kävi tänään uimassa Hyvinkään Koirakylpylä Onnekoirassa. Veikolle oli varattu myös uittaja, koska olimme paikalla ensimmäistä kertaa. Ensin Veiko kävi lämpimässä suihkussa ja siirryimme veräjän taakse itse allasosastolle. Veiko sai ylleen pelastusliivit, jotta uittajalla oli 'kahva' ja siten ote Veikoon.

Veikoa piti ensin aluksi auttaa rampilta altaaseen, kun Henrika ja emäntä kävelivät altaan reunalla. Veiko ui hienosti, kun ottaa huomioon kuinka harvat uintimahdollisuudet täällä kuivalla maalla Puistolassa ovat. Meidän perheen mökkipaikallakaan ei pääse uimaan, sillä siellä ei ole sellaista rantaa että siitä pääsisi uittamaan koiraa.

Veiko sai jopa pikkuisen dummyn tuotua altaan reunalle ja reippaana poikana ui ohi muitten pallojen ja lelujen. Meidän Veiko ei siis ole vesilelujen noutaja vaan uiva spanieli :)

Veikon uintivideota voi katsella täältä ja kuvia on lisää täällä.

Esikooiker