Tapahtumia

Lauantaina oli taas liian kuumaa, ainakin meille. Veikon kylkeen kohosi päivän aikana nestepatti, jota sitten illalla lähdettiin näyttämään Viikkiin, kun tuntui että patti vain kasvaa ja kasvaa. Hoitajana oli tällä kertaa Havun omistaja Susanne (joka näköjään opiskelee eläinlääkäriksi J), joten Veiko sai ainakin rodunomaista hoitoa tällä kertaa. Lääkäri tutki patin ja totesi sen olevan nestettä, mutta mitään tutkimuksia ei sille päivystysaikana tehtäisi. Pyydettiin varaamaan aika lääkärille maanantaina ja näin ajattelin tehdäkin. Jos ulkona on paahtava helle ja kysytään, että läähättääkö koira on vastauksen antaminen vähän hankalaa, kun helteellä läähättää jokainen. Miten voikaan erottaa sen, että läähättääkö koira helteen takia normaalia tiheämmin vai sen takia, että sen kyljessä on kananmunankokoinen patti ja muuta turvotusta...

Sunnuntaina oli edelleen kuumaa ja kyllä Veikokin oli vaisu vaikka sitä viilennettiin suihkussa ja märkäloimella. Kuumuudesta kyllä kärsivät myös ihmisetkin. Mummu kävi syömässä uusia perunoita ja silliä.

Maanantaina arki koitti emännälle ja oli mentävä töihin. Henrikalla on onneksi kesäloma ja Veikolla oli siis seuraa ja vahtija päiväksi.

Tiistaina aamulla Henrika heräsi siihen, että Veiko nukkui hänen sängyssään. Veikon hyppimisiä tuoleille ja sänkyihin on rajoitettu, mutta Veiko otti omatoimisia vapauksia ja päätti mennä nukkumaan Henrikan jalkopäähän vaikka ilman lupaa. Illalla Veiko sekosi, kun Saija tuli käymään. Veikon oli todella vaikeaa pysyä nahoissaan! Lähdimme Saijan kanssa tapaamaan sakemannimixnarttua Jillaa (beagle, rotikka ja sakemannimix olivat naisella mukanaan, silloin kun beagle ja rotikka hyökkäsivät autosta). Sovimme treffit Pukinmäen urheilupuistoon, jossa voitaisiin ohittaa pitkälläkin etäisyydellä tarvittaessa. Olimme hiekkaisella parkkipaikalla ja kävelimme koirien kanssa ensin pitkällä etäisyydellä. Nopeasti pääsimme ohittamaan toisiamme ja Veiko pysyi rauhallisena. Puolisen tuntiako siinä meni, niin olimme jo istumassa muutaman metrin päässä toisistamme ja Veiko halusi tervehtiä Jillaa, haisteli kovasti ja oli jo todennut Jillan tytöksi. Päästimme Jillan ja Veikon haistelemaan toisiaan ja hyvin sujui tämäkin. Varovaista hännänheilutusta molemmin puolin. Tähän olikin hyvä lopettaa.

Juhannuksen jälkeen teemme treffit rotikan kanssa ja silloin välillämme on aita ja rotikalla kuonokoppa, ainakin emäntä sitä toivoo ja luulen, että se rauhoittaa myös meitä muitakin, eikä rotikka hermostu siitä, että omistajaa jännittäisi. Vaikka rotikan omistajan mielestä syynä koko episodiin oli kyllä tämä hänellä hoidossa ollut beagle, joka käyttäytyi arvaamattomasti. Veiko ei muutenkaan arvosta kovin korkealle meitä vastapäätä asuvaa beagle Topia, joka toivon mukaan ei saa hyökkääjäbeaglen leimaa otsaansa. Täytyy ollakin tarkkana kun Topia ohitellaan. Illalla emäntä siirtyi Henrikan huoneen lattialta omaan sänkyynsä.

Keskiviikkona oli sateista ja viileämpää ja meillehän se sopi oikein hyvin. Veikolla on selvästi mukavampaa, kun on viileää ja tuntuu olevan virkeämpi päivä päivältä, jollei nyt kyljessä olevaa pattia lasketa mukaan. Lenkilllä tavattiin Ciakin ja vähän saivat haistella, mutta sen isompiin leikkeihin ei annettu Cian ja Veikon edetä, ettei vain sattuisi tuohon murtumakohtaan. Illalla Veiko meni nukkumaan Henrikan huoneen sohvalle (emäntä nukkui patjalla sohvan edessä valvoessaan potilaita) vaikka Veikolla ei normaalisi ole oikeutta olla sohvalla. Veiko oli hyvin närkästynyt, kun joutui lattiatasolle nukkumaan omiin peteihinsä ja sohvan eteen nostetiin patja, joka estää Veikon pääsyn sohvalle.