... kun on tarkoitus hoitaa Veiko kuntoon.
Ajoimme tänään aamulla Halikkoon (noin 130 km) Leena Piiran vastaanotolle, jonne olimme saaneet Veikolle peruutusajan. Rotweileriin törmäämisestä on nyt kulunut reilut 6 viikkoa ja kaksi päivää ja alkoi olla ensimmäisen fysioterapian aika.
Ajoimme kaatosateessa ja aamuruuhkassa Halikkoon. Odottelimme vuoroamme ja eiköhän sieltä Piiran huoneesta pelmahda ulos harlekiini tanskandoggiuros, jonka omistaja ehti napata koiraansa hännästä kiinni ja ohjasi koiransta takaisin hoitohuoneeseen. Doggi oli kuulemma ehtinyt kolauttaa Piiraa leukaan, kun oli noussut matolta sen verran rivakasti ylös. No, vähän itse kukin hätkähti mutta onneksi oli kanaa ja naksutin.
Veiko kävi suoraan jumppamatolle makaamaan ja suhtautui Piiraan ensin hieman varauksellisesti, mutta antoi koskea itseensä. Vähän aikaa keskustelimme Veikon kanssa kummalla kyljellä Veiko haluaisi maata ensin ja näin päädyttiin ensin käsittelemään Veikon oikea kylki. Veiko hengitti aluksi melko nopeasti mutta laittoi silmät kiinni, kun totesi käsittelyn hetki hetkeltä muuttuvan mukavammaksi ja nautinnollisemmaksi. Veiko käännettiin oikealle kyljelleen, kuin joulukinkku ja nyt Veiko ei edes liiemmin yrittänyt pystyyn vaan jäi odottamaan vasemman kyljen käsittelyä. Emäntä ja Henrika huolehtivat, että Veikon pää pysyi lattiassa ja rapsuteltiin ja Veiko olikin kyllä varsin luottavaisena käsittelyn ajan.
Muutamia jumeja löytyi ja vasemmalla puolella (murtumakylki) on lihakset heikommat, kuin mitä on oikealla kyljellä. Tämähän oli kyllä tiedossakin ja ihan maallikonkin pääteltävissä, jos kyljeen tulee vauhdilla melkein 60 kiloinen rotikka, niin vähemmästäkin menee jumiin. Yllättävän hyvin Veiko antoi loppujen lopuksi itseään käsitellä, olisin ehkä odottanut enemmänkin vastaanpanemista. Iloinen ja tyytyväinen oli koira, kun sai luvan nousta pystyyn. Istumisasento ja seisomisasentokin oli jo Piirankin mielestä suorempi. Alussahan oli sekä istumisasento sekä seisomisasento hieman vino, kun on kerran varonut vasenta kylkeään.
Nyt vain jumppaillaan ja kuntoillaan Piiran antamien ohjeiden mukaisesti ja kohta meillä kaikilla on komeat pohjelihakset, kun rampataan pitkin Paloheinän mäkiä ylös alas. Ja sitä sukulaispojan suosittelemaa B-vitamiinia syödään nyt meilläkin. Nyt olisi vielä käyttöä pitkälle hiekkarannalle, jonne voisi mennä kävelemään vedessä. Pitää varmaan mennä ensi yönä salaa Hietsuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti