keskiviikko 17. elokuuta 2011

Murrelle murkinaa

Sunnuntaina olimme Veikon kanssa näyttelytreeneissä, jotta meitä koskettelisi välillä joku ihka outo ihminen (joka ei olisi eläinlääkäri). Eipä juuri tästä ole huolta, vähän ehkä käänteli korviaan ensimmäisellä kerralla, mutta kun huomasi, ettei olla lääkärissä ja tästä sai namia palkaksi niin mikäs sitä ollessa ja seistessä. Kaksi muuta treenikaveria olivat vauhdikas englanninsetteri jonka jalat muistuttivat lähinnä Nalle Puhin Tikrun jalkoja, aina pomppimassa. Shibauros oli nuori ja kyllä oli kiinnostunut Veikosta, mutta ei se Veikoa juuri hetkauttanut. Ihan ok treeni tämäkin.

Maanantaina menimme hakumetsään ja oli ainakin kosteaa, kun sade oli juuri lakannut ennen metsään menemistä. Ukkoja tai paremminkin hakunaisia etsivät tällä kertaa Tellu, Ripa, Onni, Jalo, Sol, Olvi ja meitin Veiko. Veikolle tehtiin neljä pistoa, joista kolmas oli pidempi ja Veikon piti pitää haukkua yllä kunnes saavun maalimiehen luo. Vähän meinasi haukku laantua ja vähän Veiko väsähti, kun ei ollut aikaisemmin vaadittu niin pitkää haukkumista. Muille pistoille löysi aikas näppärästi ja haukkui heti ja mitä ilmeisimmin myö meni maalimiehen eteen haukkumaan. Marikankin mielestä Veiko on edistynyt tässä lajissa :) Metsässä Veiko on kyllä niin innoissaan, että tuhina vaan käy kun sitä tuodaan lähtöpaikalle. Nuuskutettelun voi kyllä ihan kuulla!

Tiistaina olivat ensimmäiset agilityn tehiksen treenit ja kouluttajana oli Anu Niemi. Veiko teki kahta osaa radasta ilman keppejä, rimat noin 10 cm korkealla. Muille koirakoille kerrottiin Veikon ja staffinkin kohtaamisesta ja muut odottelivat kentän reunalla hissukseen (tai kuka kunnon agikoira odottaa agilityn vuoroa hiljaa, kysyn ma!). Nuuttikaan ei herättänyt Veikossa mitään muuta, kuin halua tulla tutustumaan lähemmin, mutta sitä iloa pojille ei suotu. Radalla ollessaan Veiko kyllä oli katse liimaantuneena Henskuun. Välillä heilautteli korviaan, kun naapuriradoilta kantautui kovaäänistä haukuntaa, mutta ei mielestäni edes kääntänyt äänen suuntaan päätään. Mallikas treeni! Menomatkalla oli Ojangon parkkiksen mutka vähän jännittävämpi mitä viime torstaina. Poistuttaessa Ojangosta Hensku ja Veiko kävelivät onnettomuusparkkiksella olevien konttien luo ja sieltä takaisin hiekkatielle. Hienosti se meni. Treenien jälkeen Veiko on selkeästi rennompi (ja väsyneempi).

Keskiviikkona oli Veikon pitkän päivälenkin vuoro ja siitä vastasi isäntä, joka nihkeässä ja lämpimässä säässä kiersi Jakomäen liikenneympyrään ja takaisin. Tällä reitillä on taatusti Heikinlaakson korkein ja raskain nousu. Hyvää mäkitreeniä siis. Itse kävin töiden jälkeen Murren Murkinassa ostoksilla ja pakkaseen tarttui mukaan niin kana-, possu-, nauta ja mitäliemixiä monen monta pötköä. Veikosta on tulossa osa-aikabarffaaja, kun nappulat ovat ruokavaliossa ainakin toistaiseksi ja juuri reissujen tähden en niistä haluaisi kokonaan luopua. Kotona tarjotaan raakaa ja nappulaa, varmaan noin 50/50 tällä hetkellä. Raakamössöjen maistuvuus on kyllä erittäin hyvä, jos ei suorastaan yli-innokas. Raakaruokakuppia ei juuri tiskipöydällä turhan päiten maltettaisi odottaa. Aamuisin Veiko saa ruuan meidän ihmisten jälkeen ja kyllä on kurjaa odottaa, kun tiskipöydältä tuoksuu raaka. Juuri ja juuri sain ostamani pötköt mahtumaan pakastimeen ja vähän naureskellen jo ehdotinkin, että täytyy varmaan ostaa Veikolle oma pakastin! Ei meinaan ihmisten ruuat enää mahdu pakkaseen. Illalla jumppailiin tasapainolaudalla ja nyt Veiko lepää portailla pihaa tarkkaillen.

1 kommentti:

  1. Eikö Veellä mee maha kovalle 50/50 ruokinnalla... meillä Onni katteli useita minuutteja taivasta kun ei irronnut ja Noakin sai jonkin aikaa pinnistellä rytmikakkaa :)

    VastaaPoista